Pekka Pihlanto
02 Irstailua ja haulikkodiplomatiaa

• Venäläistä naisseuraa
• Pirun jalkavaimo Amalia naapurina
• Varonen Pyhän Pietarin betoniportailla
• Haulikko pääroolissa
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Venäläistä naisseuraa

Viljamin luonnekuva täsmentyy, eikä lainkaan hyvään suuntaan. Paavo-poika on aivan sivuroolissa. Autokoulureissulla Viljami eksyy haudankaivaja Varosen kanssa kapakkaan - useampaankin - ja mukaan tarttuu liuta venäläisiä naisia. Paavo-poika värjöttelee sillä aikaa Mossessa. Sitten koko joukko mökille saunomaan ja irstailemaan sekä kiljua kittaamaan. Käy ilmi, että talon emäntä lähti lätkimään viisi vuotta sitten - ei ihme.

Pirun jalkavaimo Amalia naapurina

Rikhard seuraa sivusta tätä menoa. Häntä väsyttää välillä koko elämä, mutta aina kun hän näkee Paavon kirkkaat silmät, elämänhalu voittaa. Hänellä on vielä tehtävä: Paavosta huolehtiminen, isä-Viljamista ei siihen oikein ole. - Rikhard pääsee näyttämään kertojanlahjojaan Varoselle saunan lauteilla. Tarina koskee naapurin Antti Kiiskeä, jolta piru vei toisen käden. Tarinan juoni on klassinen "sopimus perkeleen kanssa". Ei riittänyt käden meno, vaan piru lähetti Antille akaksi entisen jalkavaimonsa Amalian. "Ja siitä ollaan myö naapurit kärsitty monet vuodet", kuittaa Rikhard. Se nähtiinkin viime lukujaksossa, kun Amalia pelotteli Paavoa. Varonen kertoo vuorostaan haudankaivajalle ilmeisesti sopivan "päättömän" ruumiinhäpäisyjutun.

Varonen Pyhän Pietarin betoniportailla

Viljamilla ja Varosella on odotetusti kova krapula. Viljami parantelee sitä katiskankokemisreissulla naapurin Reijon tarjoamalla viinaryypyllä (lähes koko taskumatti siinä tyhjeni). Varonen heräilee talon kellarissa pahasti tokkuraisena ja luulee betonisten kellarinportaiden johtavan Pyhän Pietarin portille. Olihan hän kuullut keskiolutbaarissa tapaamaltaan mieheltä, miltä tuntuu kun melkein hukkuu. Samanlaiset olivat miehen tarinassa olleet Pyhän Pietarin betoniportaat ja muutoinkin tarina oli paljolti täsmännyt Varosen kokemuksen kanssa. Mutta viikatemiestä sopimuspapereineen, jolla olisi taattu tämän provisiot ei näy, ja Varonen havahtuu lopulta riemukkaaseen ajatukseen, että elossa ollaan.

Haulikko pääroolissa

Tapahtumat ryöstäytyvät sitten aivan villin lännen tarinaksi, kun kamarissa kuorsaavan Ludmilan sutenööri tulee perimään palkkiotaan ja uhkaa murtaa lukitun oven. On kuulemma tappanut miehen ennenkin, selittää ylös kömpinyt pelokas Ludmila. Rikhard on tosipaikan tullen toiminnan mies. Nähtyään tilanteen vaaramomentit hän kokoaa vanhan mustalaiselta ostamansa haulikon. Sen avulla Varonen riisuu sutenöörin aseista ja kyörää tämän matkoihinsa. Ludmila saa Varoselta palkkioksi palveluksistaan viisisataa markkaa. - Rikhard muistelee itsekseen menneitä. Hän on posauttanut samalla haulikolla pään nuuskaksi mieheltä, joka oli tullut kovistelemaan Rikhardia siitä syystä, että hän oli tarjonnut mustalaisille yösijaa riihessään - uhkasi polttaa aittaansa sulkeutuneen Rikhardin. Ruumis päätyi suon silmäkkeeseen ja polkupyörä kiviröykkiön alle. Maahan roiskunut veri peittyi porsaan lahdin jälkiin. Myöhemmin kotiutunut emäntä ihmetteli porsaan teurastusta kun jouluunkin oli vielä aikaa. Rangaistusta ei teosta tullut - ei m aallista eikä taivaallista. Sen jälkeen Rikhard ei ole uskonut kristinuskon Jumalaan. Hänelle riittää shamanistinen Ukko, pilvenpäällinen Jumala, joka salli Rikhardin mielestä hänen julman tekonsa, koska hän olisi muuten itse kuollut - hyväksyttävää hätävarjelua siis. Jo vuonna 1918 Rikhard oli valkoisten puolella katsellut kuolemaa silmästä silmään.

Palautetta 

Lähetä palautetta!