Pekka Pihlanto
01 Miesvaltainen pienviljelijäperhe

• Tuupovaarassa kesällä 1975
• Viljami Heiskanen
• Nimismiehen asiakaspalvelua
• Huussi nurin
• Ukki kertoo taas jotain mukavoo
• Kertoja vaihtaa välillä näkökulmaa
• Lisäystä henkilögalleriaan
• Rikhard-vaari paikkaa isän kasvatuksen puutteita
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Tuupovaarassa kesällä 1975

Kirjan takakannen mukaan eletään Pohjois-Karjalassa, Tuupovaaran pitäjässä. Kysymys on kolmen miehen tarinasta kesällä 1975. Päähenkilö on 7-vuotias Heiskasen Paavo. Isä on viinaan menevä pienviljelijä, ukki Rikhard - komea nimi - on kalevalainen tarinankertoja. Naista ei talossa ole - Paavon äidistä ei mainita ainakaan ensimmäisissä luvuissa halaistua sanaa. Hieman myöhemmin käykin ilmi, että sosiaalisihteeri on kiinnostunut tästä huushollista, jossa poika asustaa hieman juopon isänsä ja 80-vuotiaan isoisänsä hoivissa.

Viljami Heiskanen

Teos alkaa karusti ja maisemaa liiemmälti maalaamatta - siihen uhrataan yhden rivin mittainen virke: "Tuupovaaran Konnunniemessä Luostarivaaran tien varrelta kääntyi pieni, kapea tie Heiskalaan. Itse Viljami Heiskanen oli pieni mies. Elokuun aurinko eli sen selässä, kylkiluiden kohdalla oli pieni pullistuma muistona siitä, että mies oli lapsena pudonnut pahasti uunin päältä." Siinä se, vähän liiankin taloudellisesti kuitattuna miljöö, ajankohta, mies ja hänen vammansa. Mökki on vaatimaton - nykyajan "mukavuuksista" radio ja sähköliesi sentään ovat, Fairy-pullo ja pihalla Mossen reuhka.

Nimismiehen asiakaspalvelua

Viljamilla on edessä autokoulu, sillä nimismies on jaellut ajokortittomalle sakkoja ja vielä kaiken huipuksi ilmoittanut Viljamin autokouluun Joensuuhun. Onpa ystävällistä palvelua viranomaiselta, vaikka ei Viljami sitä arvosta. Autokoulureissu kuvataan seikkaperäisesti. Viljami muistelee matkalla edelliskesäistä petoksellista lehmäkauppaa: tuli ostetuksi maho lehmä, vaikka sen piti myyjän mukaan poikia syksyllä. Muistoissaan viipyilevä Viljami ei paljon piittaa takapenkillä istuvan Paavo-pojan kysymyksistä. Autokoulussa isä ja poika törmäävät haudankaivaja Varoseen, joka joutuu kuskaamaan pappia ja siksi tarvitsee ajokortin. Viljamin autokoulureissu on nimismiehen syy: "Arvelin, että loppuu vittuilu, kun kortin käyn." Tämä repliikki kertoo osaltaan, minkälaisessa "koulussa" Paavo on kotonaan. Joensuun matka päättyy Varosen seurassa oluttuoppien ääressä - Paavo imeskelee jo toista jäätelöannosta.

Huussi nurin

Toisessa luvussa tutustumme paremmin Paavoon. Pahankuriselta vaikuttaa. Salpaa Rikhard-ukin huussiin ja tökkää tätä huussin reiästä. Tapahtuma päättyy ennalta arvaamattomasti huussin kaatumiseen - siellä ukki viruu kunnes kotiin palaava Viljami hänet vapauttaa. "Vielä pojan perse kuumottaa, kunhan kotiutuu", lupaa Viljami ja näin käy. Paavo on juossut yöksi metsään. Siellä antaa rohkeutta ukin aikoinaan kertoma tarina Ukko Jumalasta.

Ukki kertoo taas jotain mukavoo

Aamulla sitten lukijaa odottaa yllätys. "Sen eilisen homman" anteeksi antanut ukki kertoo "taas jotain mukavoo" eli Kalevala-mukaelman Väinön seikkailuista. Tarina on uusi, mutta sisältää tuttuja kohtia - pitkä uinti, veneen - tosin tässä rautaisen - tekeminen ja Tuonelassa käynti. Väinön urotyö on helvetin tulen sammuttaminen Loitimojärven vedellä. Sen ansiosta hänestä tuli "tietäjä iänikuinen, Väinämöinen, Jumalan kaveri". Tarinassa pistää silmään ainoastaan pari sanaa, "rituaaliliekki" ja (Tuonelaan tulijan) "testaus", jotka eivät oikein istu pienviljelijä-ukin suuhun. No, ehkä Paavo on nyttemmin sivistynyt mies? Hänen muisteluksistaanhan tässä lienee kysymys.

Kertoja vaihtaa välillä näkökulmaa

Vaikka päähenkilön sanottiin olevan pikku-Paavo, teoksen kertoja vaihtaa välillä näkökulmaa seuraten muita henkilöitä, ilman että Paavo on ainakaan koko aikaa edes paikalla: edellä mainitun sosiaalisihteerin - Irma Pennasen - tarkastuskäynti Heiskalassa ja Viljamin varhaiset aamupuuhat lehmien parissa melko alkeelliselta vaikuttavassa navetassa. Tämä antaa tiettyä vaihtelua tekstinkehittelyyn ja tarjoaa samalla taustoja Paavon elämäntilanteelle.

Lisäystä henkilögalleriaan

Jo mainittujen henkilöiden lisäksi ensimmäisessä lukujaksossa esitellään ensinnäkin epämääräinen ja pelottavakin Amalia Kiiski, jonka hahmossa Paavo saa tuntuman pahaan: Amalia heittää poikaparan niskoille syytöksen, että Viljami on myrkyttänyt Amalian kaivon. Pojan lohdutukseksi Rikhard kertoo tarinan pirusta ja onnistuu hälventämään pahan mielestä: "Paavoa nauratti, kun pirulle oli käynyt huonosti ja Ukko oli voittanut pahan". Henkilögalleriaa täydentää naapurin Reijo, joka tulee taloon aamutuimaan kahvia pyytelemään ja naureskelemaan miten talonväki joutuu huussin kaaduttua käymään pellon laidassa tarpeillaan - tai sanotaan nyt niin kuin Reijo sen ilmaisee, kyykkypaskalla.

Rikhard-vaari paikkaa isän kasvatuksen puutteita

Karkeaa on välillä "Kilpikonnalaukun" replikointi, mutta aidon ja rehellisen tuntuista kerrontaa kuitenkin. Heiskalan kolmikko vaikuttaa mielenkiintoiselta: heissä alkaa paljastua erilaisia särmiä. Esimerkiksi Viljami ei ole pelkästään viinaan menevä luuseri, vaan hän tekee sentään vaatimattomat työnsä aamuvarhaisesta alkaen. Hänen kasvatusotteensa on kylläkin nykymittapuulla arvioiden turhan ankara ja muutenkin karu - esimerkiksi täysin kelpaamaton mies. Pojan onneksi Rikhard-vaari paikkaa kasvatuksen puutteita lempeällä asennoitumisellaan. Hänen mystiset, mutta opettavat tarinansa välittävät pojalle viihdytyksen ohella myös käsitystä oikeasta ja väärästä. - Teoksen kirjallisista esikuvista on vaikea sanoa mitään; kuitenkin kerronnan kohde ja koruton kielenkäyttö toivat mieleeni Kalle Päätalon.

Palautetta 

Lähetä palautetta!