|
Tämän lukujakson aikana yritän keskittyä kertojaan. Luvussa 6 kertojana näyttää olevan kaikkitietävä kertoja, joka kuitenkin keskittyy tapahtumiin ja dialogiin. Kertoja vie meidät paikoin sekä Paavon, Viljamin että Rikhardin pään sisään kertomalla heidän ajatuksistaan. On mahdollista, että tarinan kertojaksi paljastuu aikuinen Paavo (kuten Pamukin Orhan). Se voisi selittää aikuiset äänenpainot esim. naisista puhuttaessa.
Niin, ne naiset. Jakson naiset ovat prostituoituja. Kotkalaisille venäläiset seksityöläiset tulivat tutuiksi rajan auettua, mutta ehkäpä itärajalla tätä toimintaa oli jo Neuvostoliiton aikaan - ainakin näin näkyvästi. Viljamin käytös isänä muuttuu koko ajan pahemmaksi. Millainen isä jättää pienen pojan yksin autoon lähtiessään itse maksullisten naisten kanssa ravintolaan? Tosin Viljami hoitaa lehmänsä hyvin, mikä kertoo vastuuntunnosta.
Paavon kuvaus tässä luvussa on vähäistä, ja on mielestäni epäuskottavaa. Tarkoitan tällä sitä, että Paavo suhtautuu todella rauhallisesti kaupunkireissun tapahtumiin. Voihan tietysti olla, että Viljamin käytös ei ole tavatonta, mutta siihen ei mielestäni tekstissä viitata.
Luvun lopussa miehet saunovat ja kertoilevat tarinoita, ennen kuin menevät nukkumaan. Rikhard miettii elämäänsä, jonka tarkoitus näyttää olevan Paavosta huolehtiminen. Lukija jää ihmettelemään pienen perheen suhteita: isoisä huolehtii pojanpojastaan ja isä käyttäytyy kuin ajattelematon nuori.
Miehen surma
Naapurin mies Reijo tulee äitinsä seuraamana taloon, ja Reijo lähtee Viljamin kanssa kalaan. Kalareissulla pohditaan kolmatta naapuria Hiltusta, joka on rahamiehiä. Kirjan henkilögalleria siis laajenee. Nähtäväksi jää, mikä merkitys Hiltusella on myöhemmin. Tähän mennessä hän on avustanut Viljamin elämäntapaa.
Varosen herääminen saunan kellarissa on hauska kohtaus pyhine Pietareineen. Sitten kohtaamme sutenöörin, joka joutuu Varosen kanssa tappeluun ja ryhtyy sitten hakkaamaan ovea ja uhkailemaan. Paavo-poika on tuvassa ja kuulee ja näkee kaiken. Rikhard pohtii tilannetta ja päättää toimia. Rikhardin taustasta ei ole paljoakaan kerrottu, mies tuntuu olevan uskonnollinen ja oppineen jostakin kalevalaista perinnettä. Yksinkertaiselta hän jotenkin vaikuttaa, ainakin suhteessaan Viljamiin. Tässäkin jaksossa hän miettii sutenöörin vahingollista vaikutusta Paavoon sen sijaan, että ajattelisi Viljamin elämäntavan ja kielenkäytön merkitystä: Viljaminhan Varosen ja naiset kotiinsa toi.
Tässä luvussa Rikhardista kerrotaan lisää takaumassa hänen omissa ajatuksissaan. Rikhard on suvaitsevainen romaniväestöä kohtaan, mitä kaikki kylillä kulkevat eivät pidä hyvänä. Tilanne kärjistyy, ja R. tappaa Kanniainen-nimisen miehen. Kansikuvan sika saa siis selityksensä: sika teurastetaan ennenaikaisesti tapon salaamiseksi. Tässä yhteydessä R. menettää uskonsa kristinuskon Jumalaan ja alkaa uskoa vanhan kansan Ukkoon. Tässä on mielestäni ristiriita. Rikhardhan lukee Raamattua ja kuuntelee hartauksia. Minun täytyi ihan tarkistaa asia, mikä ei juuri auttanut. Sivulla 9 sanotaan Rikhardin lukevan "omaa raamattuansa". Raamattu kirjoitettu pienellä. Mitä kirjaa R. oikein lukee? Kalevalaa? Sivulla 20 R. kuuntelee hartautta, ja kirjoittaa jotain muistiin paksuun paperipinkkaan. Tätä ei kuitenkaan selitetä. Tekeekö R. muistiinpanoja todistaakseen pappien olevan väärässä? Mielikuva uskonnollisesta vanhasta miehestä olikin siis väärä. Henkilöiden on hyvä kehittyä teoksen kuluessa, mutta tässä tapauksessa ei kyse mi
elestäni ole siitä, vaan epäselvästä kerronnasta. En ainakaan ymmärrä, mitä merkitystä Rikhardin uskonnollisten käsitysten "piilottamisessa" on.
No, tämä luku päättyy uhkaavasti: sutenööriä lähdetään viemään jonnekin autolla. Mukana on Rikhardin haulikko, jolla on ennenkin ammuttu mies, joten ei hyvältä näytä.
Veljessodan muisto
Vielä saamme lisätietoa Rikhardista. Riita tuo hänen mieleensä muiston kansalaissodan ajalta, jolloin R. oli vankileirin vartijana. Rikhard oli valkoisten puolella ja oli mukana tapauksessa, jonka seurauksena punainen vanki teloitettiin. Rikhardin sanoin: "joko sie tai mie." Jonkinlaista kovuutta tämä tapaus kenties antaa R:n luonnekuvaan, mutta muusta merkityksestä en tiedä.
Ai niin, se kertoja. Mitä pitemmälle päästään, sitä vähemmän pidä Paavoa tarinan kertojana. Rikhardin muistot ovat senlaatuisia, etten usko isoisän niistä lapsenlapselleen juuri kertovan. Toki on mahdollista, että hän on niitä kirjoitellut muistiin tms., jonka jälkeen aikuinen Paavo on saanut tekstit käsiinsä. Päähenkilönä pidä yhä enemmän mieskolmikkoa, joista kukin saa vuorollaan oman osansa kerronnasta. Tässä lukujaksossa keskityttiin Viljamin huorissakäyntiin ja Rikhardin surmamuistelmiin, jolloin Paavo - onneksi - jäi vähemmälle huomiolle. Varsin karmea jakso, kaiken kaikkiaan. Johtuneeko miesten tavasta suhtautua kertomaansa jotenkin ulkokohtaisesti vai käytetystä kielestä, että jakson tapahtumien karmeudesta huolimatta ei lukijalle jäänyt synkkä mielikuva? Ehkä kyse on siitä, että tapausten motiivina ei ole pahuus, vaan Viljamin tapauksessa mielestäni ajattelemattomuus ja Rikhardin mielessä huoli perheestä.
|
o AJK kotisivu
o Mujunen