Asko Korpela 
04 Tarinan tie löytyy

14. Ruumisarkussa 15. Lääkärissä 16. "Hän kuulemma nukkuu arkussa" 17. "No, on mummoo ja ukkoa" 18. Autokoulun autossa 19. Ukki ja poika 20. Syksy 

Vaikkei tämäkään viimeinen lukujakso kokonaan ilman 'p, p ja v' ainesta ole, niin kuitenkin täysin tyydyttää minun vaatimustasoni tässä suhteessa. Ihan ovat vain harmillisia hiekan jyväsiä 'ppv' kunnon tarinan seassa. Onhan todella suuren mestarin tekstissäkin näitä 'kiroiluksia'. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä eräs sen hienoimmista kohdista on lukkarin sovintopuhe veljesten palattua Impivaarasta takaisin Jukolaan. Se alkaa sanalla 'Perkele'. Siinä on 'perkele' paikallaan. Ehkä se jotenkin taitavasti sovitettuna sattuisi johonkin kohtaan tässäkin kirjassa, mutta parempi olisi ilman, kokonaan ilman. Kyllä silti tulisi aito kuvaus näistä sankareista. 
 
 

Arkkutarina jatkuu

Ei jäänyt pelkäksi kokeiluksi Rikhardin puupalton sovitus hautaustoimistossa. Kun ei kuumissa sisätiloissa uni ole tullakseen, päättää Rikhard kokeilla arkussa nukkumista viileässä aitassa. Ruokalevolle käy arkkuunsa. Seurauksena on arvaamaton mylläkkä, joka vie Rikhardin lopulta vanhustentaloon vastoin hänen omaa tahtoaan. Käy nimittäin niin, että mieluisa vieras, sosiaalihoitaja Aune aikansa touhuttuaan alkaa ihmetellä, minne vanhus on hävinnyt. Löytyy aitasta arkussa. Aune pelästyy, ei tajua, että Rikhard vain nukkuu. Täyshälytys ja ambulanssi paikalle. (Tietääkseni ei muuten ambulanssi vainajia ota, vaan tarvitaan ruumisauto. Aunen olisi luullut tietävän). Eipä olekaan enää potilas/vainaja arkussa, vaan kahvipöydän ääressä lehteä lueskelee kaikessa rauhassa. Tästä kuitenkin huhu lähtee liikkeelle ja Rikhard ukki joutuu sosiaalitoimen kynsiin. Oveluudella ensin viedään muka lääkärin tarkastukseen, mutta sinne vain joutuu vanhustentalon petipaikalle loppuiäkseen. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta tekee tehtävänsä. 

Arkusta alkanut prosessi ulottuu Paavoon saakka. Eräänä aamuna Paavo menee koulun asemesta etsimään ukkiaan. Ukki löytyy ja yhdessä lähdetän kotiin. Mutta ei onnistu kotimatka ukilta. Hoitajat korjaavat karkulaisen hoiviinsa. Paavo sen sijaan saa mennä. Mutta ei Paavokaan kouluun mene, vaan omille teilleen. Tapaa 'metsän kuningattaren' ja viettää pari viikkoa tämän seurassa. Mutta jo ennen tätä ja vielä tämän jälkeen on monenmoista tarinaa. Isä Viljami tuskailee autokoulun kanssa, lopulta polttaa autokoulupaperit. Jää auki, saako Viljami lopulta kortin vai jääkö ilman. Autoa osaa joka tapauksessa ajaa ihan riittävän hyvin, siitäkin huolimatta, että punaisille valoille antaa piupaut. 
 
 

Meheviä tarinoita on muitakin.

Naapurin Reijokin makaa tovin arkussa, kun saa siitä hyvästä ryypyn. On valmis toisen toivossa lisääkin arkussa makaamaan. Viljami toimittaa kunnon virtsanäytteen, puoli tonkallista, terveyskeskukseen, jaa, silloin taisi olla vain lääkärin vastaanotto. Rikhard tekee tuttavuutta kohtalotoveriensa kanssa vanhustentalossa. Autoa rassataan ja autolla ajetaan. Naapurin Antti ja Amalia esiintyvät. Amalia-parka kuulee ääniä ja pelkää myrkytetyksi tulemista. Viljami on Amalian silmissä myrkkymestari ja Paavokin jo täysitaitoinen oppipoika. Paavon koulupinnaus paljastuu, mutta siitä ei kuitenkaan mitään vielä seuraa. Sen sijaan lähdetään isän kanssa kaupunkiin. Matka kuitenkin keskeytyy, kun Mossen vaihdelaatikko hajoaa. Paavo itkee katkerasti, kun peruutusvaihteella joudutaan ajamaan takaisin pihaan. 

Todella hyviä tarinoita koko tämän viimeisen lukujakson verran. Muutamia ilmaisuja joudun ihmettelemään: ovatko painovirheitä vai ovatko todella murteen mukaisia sanontoja. Koetin merkitä joitakin. Sellaisista ilman muuta kustannustoimittaja pitää huolen, jos kirja oikean kirjapajan kautta maailmalle toimitetaan. Ja miksi ei toimitettaisi? Jos vain toimittaja jaksaa tiensä ison ja turhanpäiväisen 'ppv'-kasan läpi rumimmat ulos heitellen äyskäröidä, on varsin mallikas lukupaketti kasassa. Parhaita puolia on erittäin tarkkanäköinen ja värikäs arkielämän yksityiskohtien kuvaus. Hyvin voidaan nimetä 'ajankuvaukseksi'. Tämä tuntuu aidolta 70-luvulta,. Ei vähintäkään epäilystä, etteikö syntyisi samaan tapaan myös myöhempiä. Vaikka yksittäiset tarinat ovat lyhyitä, ne liittyvät jotenkin toisiinsa ja sillä tavoin myös kokonaiskuva tässä tarkastellusta elämänpiiristä muodostuu varsin selkeäksi.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20050825 (20050825) o SP-osoite o AJK kotisivu o Mujunen