|
14. Ruumisarkussa 15. Lääkärissä 16. "Hän kuulemma
nukkuu arkussa" 17. "No, on mummoo ja ukkoa" 18. Autokoulun autossa 19.
Ukki ja poika 20. Syksy
Vaikkei tämäkään viimeinen lukujakso kokonaan ilman
'p, p ja v' ainesta ole, niin kuitenkin täysin tyydyttää
minun vaatimustasoni tässä suhteessa. Ihan ovat vain harmillisia
hiekan jyväsiä 'ppv' kunnon tarinan seassa. Onhan todella suuren
mestarin tekstissäkin näitä 'kiroiluksia'. Aleksis Kiven
Seitsemässä veljeksessä eräs sen hienoimmista kohdista
on lukkarin sovintopuhe veljesten palattua Impivaarasta takaisin Jukolaan.
Se alkaa sanalla 'Perkele'. Siinä on 'perkele' paikallaan. Ehkä
se jotenkin taitavasti sovitettuna sattuisi johonkin kohtaan tässäkin
kirjassa, mutta parempi olisi ilman, kokonaan ilman. Kyllä silti tulisi
aito kuvaus näistä sankareista.
Arkkutarina jatkuu
Ei jäänyt pelkäksi kokeiluksi Rikhardin puupalton sovitus
hautaustoimistossa. Kun ei kuumissa sisätiloissa uni ole tullakseen,
päättää Rikhard kokeilla arkussa nukkumista viileässä
aitassa. Ruokalevolle käy arkkuunsa. Seurauksena on arvaamaton mylläkkä,
joka vie Rikhardin lopulta vanhustentaloon vastoin hänen omaa tahtoaan.
Käy nimittäin niin, että mieluisa vieras, sosiaalihoitaja
Aune aikansa touhuttuaan alkaa ihmetellä, minne vanhus on hävinnyt.
Löytyy aitasta arkussa. Aune pelästyy, ei tajua, että Rikhard
vain nukkuu. Täyshälytys ja ambulanssi paikalle. (Tietääkseni
ei muuten ambulanssi vainajia ota, vaan tarvitaan ruumisauto. Aunen olisi
luullut tietävän). Eipä olekaan enää potilas/vainaja
arkussa, vaan kahvipöydän ääressä lehteä
lueskelee kaikessa rauhassa. Tästä kuitenkin huhu lähtee
liikkeelle ja Rikhard ukki joutuu sosiaalitoimen kynsiin. Oveluudella ensin
viedään muka lääkärin tarkastukseen, mutta sinne
vain joutuu vanhustentalon petipaikalle loppuiäkseen. Pohjoismainen
hyvinvointiyhteiskunta tekee tehtävänsä.
Arkusta alkanut prosessi ulottuu Paavoon saakka. Eräänä
aamuna Paavo menee koulun asemesta etsimään ukkiaan. Ukki löytyy
ja yhdessä lähdetän kotiin. Mutta ei onnistu kotimatka ukilta.
Hoitajat korjaavat karkulaisen hoiviinsa. Paavo sen sijaan saa mennä.
Mutta ei Paavokaan kouluun mene, vaan omille teilleen. Tapaa 'metsän
kuningattaren' ja viettää pari viikkoa tämän seurassa.
Mutta jo ennen tätä ja vielä tämän jälkeen
on monenmoista tarinaa. Isä Viljami tuskailee autokoulun kanssa, lopulta
polttaa autokoulupaperit. Jää auki, saako Viljami lopulta kortin
vai jääkö ilman. Autoa osaa joka tapauksessa ajaa ihan riittävän
hyvin, siitäkin huolimatta, että punaisille valoille antaa piupaut.
Meheviä tarinoita on
muitakin.
Naapurin Reijokin makaa tovin arkussa, kun saa siitä hyvästä
ryypyn. On valmis toisen toivossa lisääkin arkussa makaamaan.
Viljami toimittaa kunnon virtsanäytteen, puoli tonkallista, terveyskeskukseen,
jaa, silloin taisi olla vain lääkärin vastaanotto. Rikhard
tekee tuttavuutta kohtalotoveriensa kanssa vanhustentalossa. Autoa rassataan
ja autolla ajetaan. Naapurin Antti ja Amalia esiintyvät. Amalia-parka
kuulee ääniä ja pelkää myrkytetyksi tulemista.
Viljami on Amalian silmissä myrkkymestari ja Paavokin jo täysitaitoinen
oppipoika. Paavon koulupinnaus paljastuu, mutta siitä ei kuitenkaan
mitään vielä seuraa. Sen sijaan lähdetään
isän kanssa kaupunkiin. Matka kuitenkin keskeytyy, kun Mossen vaihdelaatikko
hajoaa. Paavo itkee katkerasti, kun peruutusvaihteella joudutaan ajamaan
takaisin pihaan.
Todella hyviä tarinoita koko tämän viimeisen lukujakson
verran. Muutamia ilmaisuja joudun ihmettelemään: ovatko painovirheitä
vai ovatko todella murteen mukaisia sanontoja. Koetin merkitä joitakin.
Sellaisista ilman muuta kustannustoimittaja pitää huolen, jos
kirja oikean kirjapajan kautta maailmalle toimitetaan. Ja miksi ei toimitettaisi?
Jos vain toimittaja jaksaa tiensä ison ja turhanpäiväisen
'ppv'-kasan läpi rumimmat ulos heitellen äyskäröidä,
on varsin mallikas lukupaketti kasassa. Parhaita puolia on erittäin
tarkkanäköinen ja värikäs arkielämän yksityiskohtien
kuvaus. Hyvin voidaan nimetä 'ajankuvaukseksi'. Tämä tuntuu
aidolta 70-luvulta,. Ei vähintäkään epäilystä,
etteikö syntyisi samaan tapaan myös myöhempiä. Vaikka
yksittäiset tarinat ovat lyhyitä, ne liittyvät jotenkin
toisiinsa ja sillä tavoin myös kokonaiskuva tässä tarkastellusta
elämänpiiristä muodostuu varsin selkeäksi.
|
o AJK kotisivu o Mujunen