|
9. "Sattaa olla polttoainesuotimessa paskoo" 10. "Lappu tuli ja jotta tulloo
tyttö päiväksi silloin tällöin" 11. Kaljapullo
12. Arkun ostossa 13. Ensimmäinen koulupäivä
Paskoo, paskoo - kaikkiallahan sitä on, jossakin ongelmaksi saakka.
Erityisesti suurten sikaloiden ympäristössä ja intensiivisen
maatalouden alueilla kuten Hollannissa. Varsinaisesti aine on kuitenkin
luultavasti ihmisten kesken yksi tasaisimmin jakautuneista, mitä tulee
tuotantoon. Siitä puhuminen on jo jonkin verran epätasaisemmin
jakautunut. Toiset sitä puhuvat, toiset eivät juuri ollenkaan,
sanotaan että korkeintaan joka kolmas tai joka neljäs puhuu paskaa,
muut asiaa. Mutta ne kenellä se kynän kärkeen saakka
ulottuu, ovat tosi harvinaisia, korkeintaan joka sadas tai ehkä vain
joka tuhannes sitä harrastaa. Onneksi. Kun niin paljon muutakin, kiinnostavampaakin
on kirjoituksen raaka-aineeksi tarjolla.
Tyttö päiväksi
Iloitsen vilpittömästi siitä että Kilpikonnalaukkukin
sisältää sentään muutakin kuin sitä ja sivunumeron
kasvaessa todellakin yhä vähemmän sitä. Tässä
lukujaksossa on myös todella mehevää ja herkullista tarinaa.
Niin kuin nyt tämäkin 'Lappu tuli jotta tyttö tulloo päiväksi
silloin tällöin'. 'Tyttö' sitten tuleekin ja hänet
otetaan mielihyvin myös vastaan. Päivän puuhaa ja touhuaa
ja Paavo-poika saa vatsansa täyteen pullaa. Ei ollut Paavo tottunut
naisen puuhiin. Naisen keittämään lihakeittoonkin suhtautuu
ensin vähän epäluuloisesti, mutta hyvältähän
se maistuu ja mukavat ovat sen naisen jututkin. Joulustakin haastellaan,
ja koulusta. Onkohan niin, ettei huushollissa ollenkaan tunnettu television
turmelusta, vaikka siis elettiin jo vuotta 1975? Kuunneltiinko radiotakaan,
tuliko lehtiä? Television puuttumisen olen ilman muuta valmis uskomaan
ja ymmärtämään, mutta radion ja lehden sentään
luulisi kuuluneen alkeellisimpaankin talouteen. Tähänkin, varsinkin
kun miesten älyllisessä tasossa ei mitään vikaa ole,
pare mminkin päin vastoin. Luulisi tiedon janon joko radion tai lehden
vaativan, vaikka 'p, p ja v' niin keskeisellä sijalla ajatusmaailmassa
ovatkin.
Joensuun matka
Sitten on se herkullinen tarina Joensuun matkasta ja matkan monista tarkoituksista.
Varsinainen tarkoitus on taaskin Viljamin autokoulu, mutta voisihan sitä
ukkikin pitkästä aikaa kaupungissa käväistä, poika
nyt joka tapauksessa. Koululaukkukin pitää ostaa. Käykin
sitten ilmi, että tämä on juuri se kilpikonnalaukku, jonka
mukaan kirjalla on nimi. Paavon toivelistalla on vielä hieno kuorma-auto
ja jalkapallokengät. Ukilla on mielessä jotakin ihan muuta. Ehkei
olisi Viljami ukkia mukaan pyytänytkään, jos olisi arvannut,
mitä tämä tulisi ostamaan, sen verran vaivautuneelta hän
ukin ostoksen johdosta vaikutti. Ruumisarkku on ukin ostos. Se kulkisi
mukavasti Mossen katolla. Minusta mielenkiintoista on se kuinka käytännöllisesti
arkku valitaan. Ostoarkku ei ole itsestään selvyys, mutta kun
ei enää omin voiminkaan syntyisi. Vaatimuksiakin on, vaikka turhanpäiväistä
hössötystä asiassa vältetäänkin. Pahviarkkuun
ei ukki halua. Arkun kokokin tarkastetaan kokeilemalla. Ensimmäinen
osoittautuukin liian ahtaaksi hartioide n paikalta. Mieluinen kuitenkin
löytyy, hinnasta vain on enää kysymys. Normaalitapauksessa,
jolloin vainaja jo odottaa, tuskin hinnasta tingitään, vaikka
mistäpä tuon tietäisin. Ainakaan arkun myyjät eivät
tinkimistäkään hätkähdä. Alalla on kilpailua
ja tämä asiakas tuntuu olevan tosissaan. Kun ukki sillä
tavalla kokeili ja oliko puhe viimeisestä leposijastakin niin ei ihme,
että Paavollakin on omat mietteet arkusta. Arvelee, että varmaan
antaa ukki hänenkin sitä kotona kokeilla. Kotimatkalla arkku
hersytti vielä virrenkin kuskin huulille. Ukki siihen yhtyi, mutta
Paavo pani kädet korville musiikin surullisuuden takia.
Kaiken kaikkiaan erinomainen tarina tämä arkkutarina. Muistuu
mieleen Volter Kilven tarina erakosta, Taavetista, joka myös varasi
itselleen arkun aittansa orsille. Hän teki sen ylpeyttään,
eli omin avuin eikä kuoltuaankaan halunnut ulkopuolista apua. Tavoite
oli asettua itse viimeisellä hetkellä arkkuun, ettei kenenkään
silloinkaan tarvitse auttaa. Tästäkö tuli itsellenikin mieleen,
että saisi Kinahmin kylätoimikunta järjestää arkuntekokurssin.
Mukan lähtisin. Sitten suunnittelin jopa kokoontaitettavan mallin,
joka myös olisi helppo kuljettaa.
Paavo kohtaa yhteiskunnan
Eivätkä nämä tarinat jää ainoiksi tässä
lukujaksossa: Kerrotaan ensimmäisestä koulupäivästä,
siitä miten. Metsäläinen pikku Paavo kohtaa sivistyneen
yhteiskunnan. Kiroilut pitäisi jättää, samoin 'paskat'
ja 'paskahuussi' - ainakaan koulussa ei sellaisia sanoja sopisi käyttää.
Tapauksen kunniaksi käydään kaupassa katsomassa autorataa,
mutta se on sentään liian kallis ostettavaksi. Herkullinen on
myös pikku tarina Örnin Jussista, joka kellonvaihdolla tienesiä
hankkii.
|
o AJK kotisivu o Mujunen