Asko Korpela 
03 Pääseekö tarina sittenkin voitolle?

9. "Sattaa olla polttoainesuotimessa paskoo" 10. "Lappu tuli ja jotta tulloo tyttö päiväksi silloin tällöin" 11. Kaljapullo 12. Arkun ostossa 13. Ensimmäinen koulupäivä 

Paskoo, paskoo - kaikkiallahan sitä on, jossakin ongelmaksi saakka. Erityisesti suurten sikaloiden ympäristössä ja intensiivisen maatalouden alueilla kuten Hollannissa. Varsinaisesti aine on kuitenkin luultavasti ihmisten kesken yksi tasaisimmin jakautuneista, mitä tulee tuotantoon. Siitä puhuminen on jo jonkin verran epätasaisemmin jakautunut. Toiset sitä puhuvat, toiset eivät juuri ollenkaan, sanotaan että korkeintaan joka kolmas tai joka neljäs puhuu paskaa, muut asiaa.  Mutta ne kenellä se kynän kärkeen saakka ulottuu, ovat tosi harvinaisia, korkeintaan joka sadas tai ehkä vain joka tuhannes sitä harrastaa. Onneksi. Kun niin paljon muutakin, kiinnostavampaakin on kirjoituksen raaka-aineeksi tarjolla. 
 
 

Tyttö päiväksi

Iloitsen vilpittömästi siitä että Kilpikonnalaukkukin sisältää sentään muutakin kuin sitä ja sivunumeron kasvaessa todellakin yhä vähemmän sitä. Tässä lukujaksossa on myös todella mehevää ja herkullista tarinaa. Niin kuin nyt tämäkin 'Lappu tuli jotta tyttö tulloo päiväksi silloin tällöin'. 'Tyttö' sitten tuleekin ja hänet otetaan mielihyvin myös vastaan. Päivän puuhaa ja touhuaa ja Paavo-poika saa vatsansa täyteen pullaa. Ei ollut Paavo tottunut naisen puuhiin. Naisen keittämään lihakeittoonkin suhtautuu ensin vähän epäluuloisesti, mutta hyvältähän se maistuu ja mukavat ovat sen naisen jututkin. Joulustakin haastellaan, ja koulusta. Onkohan niin, ettei huushollissa ollenkaan tunnettu television turmelusta, vaikka siis elettiin jo vuotta 1975? Kuunneltiinko radiotakaan, tuliko lehtiä? Television puuttumisen olen ilman muuta valmis uskomaan ja ymmärtämään, mutta radion ja lehden sentään luulisi kuuluneen alkeellisimpaankin talouteen. Tähänkin, varsinkin kun miesten älyllisessä tasossa ei mitään vikaa ole, pare mminkin päin vastoin. Luulisi tiedon janon joko radion tai lehden vaativan, vaikka 'p, p ja v' niin keskeisellä sijalla ajatusmaailmassa ovatkin. 
 
 

Joensuun matka

Sitten on se herkullinen tarina Joensuun matkasta ja matkan monista tarkoituksista. Varsinainen tarkoitus on taaskin Viljamin autokoulu, mutta voisihan sitä ukkikin pitkästä aikaa kaupungissa käväistä, poika nyt joka tapauksessa. Koululaukkukin pitää ostaa. Käykin sitten ilmi, että tämä on juuri se kilpikonnalaukku, jonka mukaan kirjalla on nimi. Paavon toivelistalla on vielä hieno kuorma-auto ja jalkapallokengät. Ukilla on mielessä jotakin ihan muuta. Ehkei olisi Viljami ukkia mukaan pyytänytkään, jos olisi arvannut, mitä tämä tulisi ostamaan, sen verran vaivautuneelta hän ukin ostoksen johdosta vaikutti. Ruumisarkku on ukin ostos. Se kulkisi mukavasti Mossen katolla. Minusta mielenkiintoista on se kuinka käytännöllisesti arkku valitaan. Ostoarkku ei ole itsestään selvyys, mutta kun ei enää omin voiminkaan syntyisi. Vaatimuksiakin on, vaikka turhanpäiväistä hössötystä asiassa vältetäänkin. Pahviarkkuun ei ukki halua. Arkun kokokin tarkastetaan kokeilemalla. Ensimmäinen osoittautuukin liian ahtaaksi hartioide n paikalta. Mieluinen kuitenkin löytyy, hinnasta vain on enää kysymys. Normaalitapauksessa, jolloin vainaja jo odottaa, tuskin hinnasta tingitään, vaikka mistäpä tuon tietäisin. Ainakaan arkun myyjät eivät tinkimistäkään hätkähdä. Alalla on kilpailua ja tämä asiakas tuntuu olevan tosissaan. Kun ukki sillä tavalla kokeili ja oliko puhe viimeisestä leposijastakin niin ei ihme, että Paavollakin on omat mietteet arkusta. Arvelee, että varmaan antaa ukki hänenkin sitä kotona kokeilla. Kotimatkalla arkku hersytti vielä virrenkin kuskin huulille. Ukki siihen yhtyi, mutta Paavo pani kädet korville musiikin surullisuuden takia. 

Kaiken kaikkiaan erinomainen tarina tämä arkkutarina. Muistuu mieleen Volter Kilven tarina erakosta, Taavetista, joka myös varasi itselleen arkun aittansa orsille. Hän teki sen ylpeyttään, eli omin avuin eikä kuoltuaankaan halunnut ulkopuolista apua. Tavoite oli asettua itse viimeisellä hetkellä arkkuun, ettei kenenkään silloinkaan tarvitse auttaa. Tästäkö tuli itsellenikin mieleen, että saisi Kinahmin kylätoimikunta järjestää arkuntekokurssin. Mukan lähtisin. Sitten suunnittelin jopa kokoontaitettavan mallin, joka myös olisi helppo kuljettaa. 
 
 

Paavo kohtaa yhteiskunnan

Eivätkä nämä tarinat jää ainoiksi tässä lukujaksossa: Kerrotaan ensimmäisestä koulupäivästä, siitä miten. Metsäläinen pikku Paavo kohtaa sivistyneen yhteiskunnan. Kiroilut pitäisi jättää, samoin 'paskat' ja 'paskahuussi' - ainakaan koulussa ei sellaisia sanoja sopisi käyttää. Tapauksen kunniaksi käydään kaupassa katsomassa autorataa, mutta se on sentään liian kallis ostettavaksi. Herkullinen on myös pikku tarina Örnin Jussista, joka kellonvaihdolla tienesiä hankkii.

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20050821 (20050821) o SP-osoite o AJK kotisivu o Mujunen