|
|
Palautetta
|
Pirkko Perävainio
-
Marcel Proust Mennyttä aikaa etsimässä.
-
Perustelut: 9 osaa suomennettuna ja 10. ilmestyy syksyllä 2006.
Maailmankirjallisuutta, meillä on jo kokemusta tiiliskiviromaaneista,
kirjaa ei pysty yksin lukemaan.
-
Asko: Tuntuu aivan hurjalta. Olen itse lukenut.
478 19900310 420 fra 0 Proust
Du Cote de chez Swann
Olin kerta kaikkiaan harmistunut ja annoin 0 (asteikko 0-3).
Myös ranskan opettajani sanoo yrittäneensä, mutta kieltäytyvänsä.
Jos kaikki osat yhtä laajoja kuin tämä minun lukemani, olisi
luettavaa siis 5000 sivua. Jos 50 sivua viikossa, on kahden vuoden urakka,
35 sivulla jouduttaisiin kolmen vuoden urakkaan. Huonossa tapauksessa sitä
ennättäisi jo tällainen vanha jäärä haudan
poveen ja piiriläiset joutuisivat hautajaisissa pahoittelemaan, ettei
vainaja ennättänyt loppuun Proustia (vaimon lausuma ajatus tänään
aamukävelyllä).
Pirkko: Haluaisin vielä kommentoida ehdotuksia:
-
Cervantes: Don Quijote En ole lukenut. Tekisi kyllä mieli.
-
Gogol: Kuolleet sielut Olen nähnyt tv-filminä
-
Dostojevski: Rikos ja rangaistus. Dostojevski lempikirjailijoitani.
Kävin äskettäin "pyhiinvaelluamatkalla" hänen haudallaan
Pietarin Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaalla. Olen lukenut useita
kirjailijan teoksia. Vaikuttava oli myös Turun kaupunginteatterin
Rikos ja rangaistus vuodelta 1977, ohjaus Aulis Ruostepuro (ohjelmalehtinen
tallessa) Hiljattain oli myös hyvä tv-filmi. Olisi kiva lukea
vielä uudelleen, samoin kiehtoo Karamazovin veljesten kertaus.
-
Thackerey: Vanity Fair. Täydellinen aukko sivistyksessäni.
-
De Coster: Till Eulenspigel. Veijarista, joskos sama, luettiiin
koulussa saksan tunneilla.
-
Hashek: Kunnon sotamies Shvejk Tuttu tv:stä.
-
Dickens: Davis Copperfield. Samoin tuttu tv:stä.
Kaikki ovat hyviä.
|
Tapio Rintanen
-
Cervantes: reliikkimäinen mielikuva. En ole lukenut riviäkään.
Menee mukiin.
-
Gogol: Olen kuullut aikanaan radiokuulokuvana. Mikä ettei!
-
Dostojevski: Olen lukenut sekomielisenä murrosikäisenä
ja samaistunut rikolliseen. Olisi hyvä nähdä, olenko kehittynyt.
-
Thackeray. Nimi on tuttu ja herättää arvostusta.
Vanity Fair. Tunnen vain tuon nimisen rockyhtyeen.
-
De Coster. Outo nimi. Till Eulenspiegel. Tuttu vain Rikhard Straussin
musiikkina.
-
Hashek. Muistan lapsuudesta katkelmia radiojatkokuunnelmasta.
-
Dickens ja David. Mielikuva englantilaisesta puolikurjuudesta.
-
Tsypkin: Kesä Badenissa.
Mikä tahansa käy.
|
Asko Korpela
-
Cervantes: Olen lukenut kolme kertaa, aivan ihastuttava, mutta iso
urakka
-
Gogol: Sanovat, että koko Venäjän kirjallisuus on
peräisin Gogolin viitan alta? Kurkistaisimmeko sinne mekin? Olen lukenut
venäjäksi ja ranskaksi melkein 40 vuotta sitten. Tekisi mieli
lukea uudelleen.
-
Dostojevski: ehdoton suosikkini (Karamazovin veljekset mielestäni
maailmankirjallisuuden ykkönen). Rikos ja rangaistus luettu suomeksi,
venäjäksi, unkariksi, portugaliksi. Vieläkin olen valmis
lukemaan. Se on vauhdikas ja terävä; rytmittäisi meininkiä
mukavasti Joycen kummallisuuksien jälkeen. Useampaan kertaan olen
jo siteerannut jo unohtunutta asiantuntijaa: 'Dostojevski ei ole kirjoittanut
sanaakaan, joka ei voisi olla totta'. Taitaisin pitää ykkössuosikkina.
-
Thackeray odottaa ensi lukemistaan.
-
De Coster: Till Eulenspiegel - Olen lukenut viroksi! (ystävä
antoi ja suositteli). De Coster on kirjoittanut ranskaksi, mutta kirja
on rajun yltiöisänmaallinen Hollannista. Haluaisin lukea hollanniksi
tai ranskaksi. Jompi kumpi minulla pitäisi ollakin. (Onkohan se suomeksi
olemassa?)
-
Hashek: Kirkkoa ja sotalaitosta pannaan niin halvalla, ettei mitään
rajaa. Olen lukenut tshekiksi ja suomeksi. Valmis lukemaan koska tahansa
uudelleen.
-
Dickens ja David Copperfield: Olen lukenut, hieno kirja. Ehkä
mieluummin itse lukisin Oliver Twistin, josta en tiedä mitään.
-
Tolstoi: Itsekin piti liittää myös Tolstoi mukaan.
Kaksi kertaa olen lukenut venäjäksi. Kyllä sekin on aika
urakka, mutta Tolstoin teksti on sittenkin kevyttä luettavaa, koko
ajan tapahtuu jotakin kiinnostavaa. (Anna Karenina ja Ylösnousemuskin
olisivan lukemisen arvoisia.)
-
Wolfe: Olen lukenut puolet (alun) portugaliksi. Nyt minulla
on tyttären englanninkielinen kappale (750 s). En tiedä onko
suomennettu. Jos olisi, oikea nimi olisi 'Tosi mies'. Kertoo vauhdikkaasti
ja värikkäästi amerikkalaisesta elämänmenosta.
Juoneen kuuluu myös suomalainen nainen!
-
Wahlström: Jumala on romaani paitsi
Jumalasta myös ihmisistä. Jumala on uhkarohkea komedia, jonka
pohjavire on vakava. Se tapahtuu taivaassa ja maan päällä.
Raamatun ensimmäisissä kirjoissa kuvattu Jumala on ihmisille
erittäin läsnä. Hän jopa omakätisesti ompelee
Aatamille ja Eevalle vaatteet ajettuaan heidät ensin pois paratiisista.
Toisaalta hän on laskelmoiva ja julma. Eikä hän valitettavasti
pidä ollenkaan naisista.
Hän puhuu paljon. Mutta Jumala muuttuu ja alkaa vetäytyä
ihmisten keskuudesta. Viimeiset sanansa hän osoittaa Job-raukalle,
jonka hän on tuhonnut ilman mitään syytä. Tästä
lähtien Jumala suostuu puhumaan vain edustajansa välityksellä
– kunnes vaikenee kokonaan.
Erik Wahlström selittää Jumalan muuttuvan käytöksen
yksinkertaisesti sillä, että tämä vanhenee. Se Jumala
joka loi maailman ja ompeli vaatteet Aatamille, oli nuori ja täynnä
energiaa. Mutta hän kasvaa aikuiseksi, saa pojan, tulee keski-ikäiseksi.
Lopulta Nietzsche jopa väittää Jumalan olevan kuollut.
Erik Wahlström uskaltautuu jälleen tulkitsemaan tuttua hahmoa
kuvia kumartamatta ja taitavasti. Kirjailijan omin sanoin: »En itse
voi mitenkään uskoa, että Jumala koskaan kuolisi. Kirjassani
hänestä tulee vanha ja väsynyt. Lopulta hän vetäytyy
aktiivisesta toiminnasta maailmassa ja katoaa lopulta kuvasta. Mutta että
kuolisi? Se ei olisi ollenkaan hänen kaltaistaan.»
Jumala ilmestyy samanaikaisesti myös ruotsiksi.
Erik Wahlström on kirjailija ja toimittaja. Hänen edellinen
romaaninsa Tanssiva pappi (2004) oli Finlandia-palkintoehdokas.
Hinta: 31,90 ISBN: 951-50-1614-2 Ilmestymisaika:
2006
(tiedot Akateemisen verkkosivuilta)
Minusta alkaa tuntua, että taitaisi olla parasta
etsiä sellainen luettava, joka kiinnostaa, mutta jota ei ole tullut
luetuksi, eli jokainen äänestäisi niiden joukosta, joita
ei ole vielä lukenut
|
Pirjo Hellä
-
Cervantes: tuntuisi mielenkiintoiselta.
-
Gogol & Dostojevski: Venäläisen kirjallisuuden tuntemukseni
perustuu lähinnä Tsehoviin, joten jompi kumpi näistä
olisi hyvä lisä. Nämä olisivat minun ykkössuosikkejani
jatkoksi.
-
Thackeray & De Coster: olisivat hyppy tuntemattomaan.
-
Hashek: Svejkin olen lukenut niihin aikoihin kun Suomi liittyi EU:seen.
Minusta kirja oli hauska ja antoi herkullisia näkökulmia, siitä
mitä tapahtuu kun päätöksen teko viedään
tarpeeksi kauas ihmisistä ja asioista, joita päätökset
oikeastaan koskevat. Siinä mielessä voisi olla mielenkiintoista
lukea uudestaan - nyt kun on kokemusta EU-elämästä muutaman
vuoden ajalta.
-
Dickens: David Copperfieldin olen lukenut joskus lukioaikoina -
ei ole jättänyt kovin kirkkaita muistijälkiä. Jos Dickensiin
päädytään olisin Askon tavoin Oliver Twistin kannalla.
-
Proust: tuntuu liian järkälemäiseltä, joskin
Pirkko P:n perustelu kyllä osuu naulan kantaan.
|
Pirkko Koskela
-
Cervantes: olen lukenut opiskeluaikana ja nähnyt taannoin Tampereella
teatterissa. Hauska opus, mutta olisi mukavampi löytää jotakin
uutta!
-
Gogol & Dostojevski: tuttuja myös, ehdottomasti suositeltavia,
mutta ks. ed.
-
Thackeray & De Coster: nimeltä tuttuja, en ole lukenut,
eivät jostain syystä hirveästi kiinnostakaan...
-
Hashek: kiinnostaisi eniten listalla olevista. Olen kyllä käynyt
U Flekussa syksyllä 1979, ja katsellut bussissa arvokasta vanhaa herraa,
joka ei pystynyt pidättelemään naurunpyrskähdyksiään
Shvejkiä lukiessaan, mutta itse kirjaa en ole tietääkseni
koskaan lukenut. TV-sajan muistan hämärästi.
-
Dickens: luin muutama vuosi sitten muistaakseni.
-
Proust: yritin joskus kauan sitten , liian iso urakka minustakin.
Oma lisäehdotukseni: Tolstoi: Sota ja rauha.
Jostakin syystä en koskaan ole itse sitä kyennyt lukemaan.
Kolme kertaa kai olen yrittänyt, vaikka aika harvoin jätän
aloitetun romaanin kesken. Minun näkökulmastani tämä
olisi sopivinta materiaalia joukolla mutusteltavaksi.
Ikkunat auki ulkoEurooppaan?
Heitänpä nyt vielä yhden kirjaehdotuksen. Miten olisi Salman
Rushdie ja kuulut Saatanalliset säkeet?
Olen lukenut Keskiyön lapset n. 20 vuotta sitten, ja aina vain aikonut
hankkia käsiini tämän toisenkin. Nyt tuntuisi jotenkin sopivalta
sekin, Joycen jatkoksi - ja muutenkin.
Pirkko (20031205)
|
Pirjopäivi Pihlanto
Orhan Pamuk: Nimeni on Punainen
Margaret Atwood on verrannut Pamukia mm Dostojevskiin, Conradiin ja
Kafkaan. Kirjan lukeneet pitävät Nimeni on Punainen-teosta Pamukin
toistaiseksi parhaana kirjana. Olen nyt lukenut White Castle ja melkein
Mustan kirjan ja väitän, että Pamukin teoksissa on tarpeeksi
purtavaa länsimaalaiselle lukijalle. Ainoa arveluttava seikka, mitä
kirjailijasta olen lukenut, on, että Bushkin on suositellut hänen
teoksiaan!
|
Pekka Pihlanto
-
Ottamatta vielä kantaa ehdotuksiin muiden kuin Proustin osalta ehdottaisin
”välipalana” Kadonnutta aikaa etsimässä ensimmäistä
nidettä. Se ilmestyi suomennoksena mm. pokkarina 1975 (3. p). Se ei
olisi liian suuri urakka (230 s.), mutta päästäisiin Proustin
makuun. Koko sarjan lukeminen veisi vuosia ja siihen voisi kyllästyä.
-
Mielestäni luettavan teoksen tulisi olla suomennettu. Vieraalla kielellä
luetusta jää aina vivahteita tajuamatta ja se on työläämpää
kuin äidinkielisen lukeminen.
-
Mielestäni voisimme lukea myös jonkun uudenkin teoksen. Ensin
ajattelin ehdottaa jotakin suomalaista kilpailuehdokasta – ei välttämättä
voittajaa. Sitten huomasin, että Helsingin Sanomissa arvosteltiin
7.12.2003 yhdysvaltalaisen Don DeLillon teos Cosmopolis. Tammi (suom. Helene
Bützow, 235 s. 29€). Siinä olisi uusi teos ja uudelta mantereelta
peräisin oleva. Aasinsiltana voidaan nähdä se, että
kyseessä on eräänlainen odysseia (Manhattanilla): arvostelu
on otsikoitu ”Odysseia pimeyden ytimeen”. Kirjailijasta on edellisellä
sivulla koko sivun esittely ja haastattelu otsikolla "Limusiinin kyydissä
rahan kaatopaikalle". Alaotsikko: ”Don DeLillon romaani tiivistää
uuden talouden romahduksen päivän”.
-
Ote tekstistä: ”DeLillo ei pidä Cosmopolista satiirisena tai
ironisena tulkintana uuden talouden buumista ja kuplan puhkeamisesta. Hän
puhuu ’liioitellusta todellisuudesta’ ja muistuttaa moneen otteeseen puristaneensa
joukon isoja tapahtumia ja koko draaman kaaren yhteen ainoaan päivän”.
Siinä yksi kytkentä Joycen teokseen. DeLillo toteaa myös:
”Suuryhtiöillä on kaikki se valta, jonka pitäisi olla hallituksen
käsissä”. Jonkinlaista globalisaation kritiikkiä siis.
|
Pekka Pihlanto 20070224
Kjell Westö, "Missä kuljimme kerran".
Olisi mukavaa lukea vaihteeksi kotimaista ja uutta kirjallisuutta.
Olisi myös mielenkiintoista selvittää, onko lukupiiri samaa
mieltä kuin innostuneet arvostelijat ja lukijat
|
Auvo Sarmanto 20070708
Tarkoitus lienee löytää seuraava yhteinen luettava.
En kuitenkaan löytänyt nimeäni lukijalistalta.
Mutta voin kait siitä huolimatta ehdottaa jotain.
Onko Dostojevskin joku romaaneista vapaana, esim. Rikos ja rangaistus?
|
Pekka ja Pirjopäivi
Pihlanto 20070708
Kiitokset viestistä. Uudelleen mietittyämme Idiootti
alkoi kiinnostaa. Onhan siinä on sentään vähemmän
sivuja kuin Karamazovin veljeksissä. Siitä on ilmestynyt uusi
painos, joten on saatavissa.
Terveisin, Pekka
|
Asko Korpela 20061224 (20031015) o 
o AJK kotisivu
