Berend vedonlyönnin todistajaksi
Kun Berend määräaikaan saapui kreivi Sieversin vastaanotolle, hän yllättäen joutui vedonlyönnin todistajaksi. Kreivit Sievers ja Fermor olivat lyöneet vetoa hevostensa puolesta ja kreivi Sievers kertoi, että kreivi Fermor saisi kaipaamansa lainan, jos hänen hevosensa voittaisi ja kreivi Fermor puolestaan lupasi edistää Rakveren asiaa, jos Sieversin hevonen voittaisi.
Kilpailu pantiinkin toimeen sen jälkeen, kun kreivi Sieversin keittämät kahvit oli juotu. Sieversin hevonen, Lucifer nimeltään, voitti kilpajuoksun selvästi. Kreivi Sievers antoi Berendille muistoksi sen pistoolin, jolla Berend oli laukaissut juoksukilpailun lähdön. Berend kutsuttiin myös lounaalle kreivien kanssa.
Lounaalla Berend sai tilaisuuden selvittää kreivi Fermorille, mistä hänen ajamassaan asiassa oli kyse. ”Njaa. Tiesenhausenit ovat tietysti järeää tavaraa”, totesi kreivi Fermor. Kreivit Fermor ja Sievers olivat juuri saaneet aatelisarvonsa, Tiesenhausenit olivat vanhaa aatelia. Fermor arveli, että Tiesenhauseneiden suhteet olivat ongelma.
Otettiin esille Berendin Rakveren asiaa käsittelevä kirjelmä, mutta kreivi Fermor ei sitä vilkaissutkaan vaan asetti kirjelmän selkänsä taakse pöydänkulmalle ja totesi, että mikäli asiassa oli päätetty, miten päätetään, oli merkityksetöntä, mitä asiassa kirjoitettiin!
Berendiä opastettiin keisarillisien byrokratian toiminnasta: eihän keisarinna mitenkään voisi itse allekirjoittaa niitä tuhansia päätöksiä, joita laajalta Venäjänmaalta tulleiden anomusten johdosta jouduttiin tekemään.
Kun Berend lähtiessään kiitti Rakveren puolesta sille osoitetusta huolenpidosta, kreivi Fermor sanoi: ”Tosiasiassa kiittäkää Luciferia – ”.
Voitontunne häviää
Paluumatkalla alkoi Berendin voitontunne hälvetä. Hän alkoi kaiken kaikkiaan epäillä, olisiko hänen saavutuksistaan lopultakaan mitään hyötyä Rakveren kaupungille. Jos päätöksen perusteena oli hevosen kilpailuvoitto eivätkä oikeudelliset argumentit, voisiko päätös mitenkään pitävästi vahvistaa Rakveren ja sen asukkaiden oikeuksia!
Lisäksi tuli huoli siitä, mitä Berend kertoisi Gertrud-rouvalle matkastaan. Kenellekään hän ei aikonut kertoa, mikä osuus asiassa oli Luciferin voitolla.
Kun Berend saavutti Rakveren keskustan, hän huomasi, että kartanon krouvi oli maan tasalla. Kävi ilmi, että se oli palanut toistamiseen ja rouva von Tiesenhausen oli lähtenyt Tallinnaan kantelemaan asiasta kenraalikuvernöörille.
Krudop, kartanon nuuskija, oli ollut palopaikalla, samoin Rosenmark, kuten Berend kuuli kartanossa Tiiolta. Rosenmark oli kuulemma sanonut, että olisi tuo palo saanut jäädä tapahtumatta, sillä Maade oli vielä heikkona synnytyksestä ja oli pelästynyt suunniltaan hälytyskellojen ääntä. Vastasyntyneestä Tiio tiesi, että se oli tomera poikavauva.
Berendin Vaivaran viikon aikana oli Käkisalmen rykmentti viety tiehensä Rakveresta. Nyt oli apteekkarikin taas isäntä talossaan, kun Berend poikkesi hänen luonaan uutisia kuulemaan. Apteekkari puolestaan tiesi, että Hofmeister oli lähetetty Narvaan ja kyseli, tuliko kaupat. Berend kertoi tapaamisestaan kreivien Sievers ja Fermor kanssa.
Apteekkari kyseli Berendiltä, uskoiko tämä, että kreivi Fermor pitäisi lupauksensa. Berend totesi jossain määrin epäilevänsä ja apteekkari totesi, että Berendiä oli petetty, kaikki oli petosta.
Berend väitti, ettei oikeastaan ollut lainkaan uskonut kreivien lupauksia, hän oli vain halunnut tarkistaa asiaa apteekkarilta.
Keisarinnan ukaasit koulutuksen edistämiseksi, pelkää petosta, sanoi apteekkari. Valta ei tarvitse koulutusta muutoin kuin siinä määrin kuin sen käskyjen täyttäminen edellyttää.
Berendiä jäi vaivaamaan, miksi apteekkari oli itsekin taistellut kaupungin oikeuksien puolesta, jos hän ei uskonut, että oikeudenmukaisuudella oli mitään tekemistä vallankäyttäjien ratkaisuissa, vaan että kaikki oli vain petosta, pilaa, illuusiota. Apteekkari vastasi vältellen: ”Ei ainakaan uskon tähden. Turhamaisen narriuden tähden.”
|