Matkan tekoa
Vaikka teoksen juonesta tuntuva osa on asiakirjoissa, mikä tietysti minua juristina miellyttää, on kuvauksessa myös paneuduttu ajanmukaisuuteen. Tästä on mainio esimerkki kuvaus siitä, miten Berend ratsasti liuskekivitasangon reunaa ” meren aamutuulessa läikehtivä siniharmaa lakeus vasemmalla kädellä.”
Matkaa oli niin pitkälti, että oli yövyttävä Padan kartanon krouvin herraskamarissa, missä seurana oli Pietariin matkaava ikävä kyllä mahtavasti kuorsaava hopeasepänkisäll. Seuraavana päivänä pysähdys oli Ontikan krouvissa ja sen jälkeen Berend saapuikin paikalle, josta oli paljon kuullut Rakveren krouvissa. Tämä suuri Narvan ja Pietarin välinen postitie kulki hengenvaarallisella tavalla kohtisuoraan mereen laskevalla sorapenkereellä. Postipojat tekivät kuulemma ristinmerkkejä lähtiessään Ontikan krouvista tuolle tielle.
Tie muuttui vähemmän vaaralliseksi ja Berend päätyi yöpymään Konjun krouviin ja seuraavana päivänä keskipäivän aikaan hän saapui Vaivaran pappilaan.
Hämeenmaan poikia ?
Vaivaran kirkkoherra Gabriel Kempe oli Berendin opiskelutovereita Jenan ajoilta. Mitä tarkoittaa Hämeenmaan poikia? Tämä Gabriel Kempe oli hilpeä, terävä-älyinen ja etikkaisia puhuva. Sopivatko nämä ominaisuudet meidän hämäläisiimme vai onko Baltiassa oma Hämeenmaa?
Vaivaran kirkkoherran toimialueeseen kuului myös kreivi Sieversin kartano ja Berend käytti tilaisuutta hyväkseen kyselläkseen Gabrielilta, millainen mies tämä kreivi oli. Paljoakaan hyvää ei Gabrielilla ollut kerrottavana, mutta sitten hän muisti taidemaalari Zirullin tapauksen. Zirulli oli pyytänyt työstään 300 ruplaa ja oli saanut 500! Adoptioisänsä kreivi oli savustanut tiehensä jonnekin Liivinmaalle, adoptioveljensä samoin, mutta tämän adoptioveljensä pojan Jakobin kreivin oli ottanut armoihinsa, kouluttanut ja lopulta naittanut oman tyttärensä Elisabethin tälle, vaikka serkusten väliset avioliitot eivät olleet sallittuja. Tässähän ei siis ollut verisukulaisuutta, joten avioestettä ei ollut.
Berend pyysi, että Gabriel paikkakunnan kirkkoherrana toimisi hänen suojelijanaan ja pyytäisi kreiviltä hänelle vastaanottoa. Näin tapahtui. Kirkkoherra oli onnistunut saamaan vastaanottoajan huomisaamuksi kello seitsemäksi.
Ohimennen Gabriel ihmetteli, minkä vuoksi hänen opiskelutoverinsa oli tämän Rakveren asian ottanut niin omakseen. Oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta, tietenkin, hän sitten totesi. ”Mutta mitä sen tahtoo sanoa?”
Kartanossa
Berend oli tietenkin kartanon pääportaiden edessä seuraavana aamuna. Sieltä hänet ohjattiin sivulla olevaan paviljonkiin, jonka kuistille hänet jätettiin odottamaan. Kamaripalvelija tuli kuistille taskukello kourassaan ja sanoi, että herra kreivi odottaa. Berend astui sisään valkeaksi kalkittuun huoneseen, jossa oli juuri meneillään kahvinvalmistusrituaali. Kreivi kysyi”Mitä te katsotte? Ettekö ole kuullut, että minä aloitin hovissa suuriruhtinatar Elisabetin kahvinkaatajan virassa?” Kun vihdoin kaikkien kommervenkkien jälkeen päästiin kahvinjuontiin, kreivi kysyi: ”Kuka teidät lähettää, Rakveren kaupunkiko vai ystävättäreni rouva Tiesenhausen? ”
Berend oli arvannut joutuvansa vastaamaan tähän kysymykseen ja vastasi nyt ”Ei yksi eikä toinen.” Sitten päästiin asiaan ja Berend alkoi arvostella Oikeuskollegion päätöstä.
Kreivi halusi selvittää, mitkä olivat Berendin motiivit lähteä ajamaan näin hankalaa asiaa ja kysyi, mikä on se tyttölapsi nimeltään. Lopulta Berend tunnusti, että kyseessä oli suutarimestari Simsonin tytär. Berend ei halunnut, että Maade olisi rouva von Tiesenhausenin tyrkittävissä ja pilkattavissa, vaikka olikin toisen miehen vaimo.
Kreivi kehotti Berendiä antamaan hänelle ”supliikkinsa tai repliikkinsä” ja yöpymään Kempen luona ja tulemaan perjantaiaamuna tänne, taas kello seitsemäksi.
Toivottomuuden ja toivon välissä
Odotellessan perjantaiaamua Berend seurusteli pappilan väen kanssa. Gabriel kertoili tarinoita paikallisista tapahtumista. Kuulumisiakin oli. Lukkari tiesi, että Berendin jälkeen oli kartanoon saapunut muita vieraita, nimittäin herra kreivi Fermor. Gabrielin rouva puolestaan oli perillä siitä, että Fermor oli saanut ansionsa sodassa, mennyt naimisiin neiti von Stackelbergin kanssa, petti nyt vaimoaan rouva von Pahlenin kanssa ja oli senaattori.
Kun nyt tällainen merkkihenkilö oli saapunut kartanoon, alkoi Berend arvella voisiko hän lainkaan mennä huomenaamulla kartanoon. Epätietoisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä illalla saapui kartanosta sanansaattaja, joka kertoi, että herra Falckin sopii tulla kartanoon huomenna kello yksitoista.
|