Pyhäaamun rauhaa
Kohtalokkaan yön jälkeen Berend oli kävelemässä Pitkääkatua. Kuulostaa kotoiselta tällaisen korvissa, joka asuu Itäisen Pitkänkadun varrella!
Ristiriitaiset ajatukset vaivasivat Berendiä: pitäisikö hänen sanoa itsensä irti Hofmeisterin tehtävistä ja lähteä Tallinnaan vai ei, onko Maade rakastunut häneen vai ei, lähtisikö Maade hänen kanssaan Tallinnaan vai ei. Näiden ajatusten risteillessä Berendin mielessä hän tarkasteli maisemaa: jokipahasen kohdalla pumpulimaista utua, kaukana taivaan harmaan kuvun alla matala lakeus, pellot, metsät, jokunen maanmyötäinen tupanen aivan kuin nöyrästi maahan heittäytynyt eläin, kauppala käärittynä joen usvaan.
Voisiko tosiaan tuo kyläpahanen murtautua Tiesenhausenin vallasta, mietiskeli Berend.
Kaikista näistä kartanoon kohdistuvista epälojaaleista ja kriittisistä mietteistä huolimatta Beren istui tavanomaiseen tapaan teepöydässä kartanon terassilla ja piti kasvattejaan Gustavia ja Bertramia niin hyvin otteessaan, että Gertrud-rouva sai aiheen mainita ”Vain minua itseäni he tottelevat paremmin kuin teitä.”
Kalda-alusen Jaak
Myöhemmin saman päivänä Berend osui Kalda-alusen Jaakin mökin luo ja huomasi, että yksi ero oli Jaakin mökillä verrattuna maalaismökkeihin: Jaakin tupasen katolla oli savupiippu. Jaak tuli tervehtimään Berendiä.
Jaak kertoi, että hänen isänsä oli kuollut vakaassa uskossa, että oli vapaa kaupunkilainen ja viljeli omaa peltotilkkuaan. Näin oli hänkin luullut. Toissa vuonna pastori Freundling julisti hänet kuitenkin yhtäkkiä maaorjaksi, hänen peltonsa kynnettäisiin moision pelloiksi ja hänet sijoitettaisiin ties minne ja hänen pitäisi ruveta tekemään moisioon päivätöitä.
Vähemmästäkin ihminen kimpaantuu. Niinpä oli Jaak kaupungin maalla asuvien kanssa tehnyt kantelukirjelmän Maaoikeudelle ja siitä kirjelmästä oli johtunut keväinen raipparangaistus Rakveren torilla.
Krouvin takahuoneessa
Sunnuntai-iltana Berend jatkoi työtään krouvin takahuoneessa ja työn alla oli nyt Kaarle XI:n kirje kuvernööri De la Gardielle. Vaikutti siltä, että kuningas (joka Göran Rystadin mukaan aloitti mm kansanvalistustyön Ruotsissa ja valtion taloudellisen tervehdyttämisen palauttamalla valtiolle aateliston läänityksiä) oli myötämielinen kaupungin toiveille: kirjeessä edellytettiin, että kaupunkiin luotaisiin oikeus-ja poliisijärjestys sekä perustettaisiin koulu. Venäjänaikaisen restituutiokomission olisi siis pitänyt lähteä liikkeelle näistä seikoista, jotka todistivat kiistattomasti kaupungin olemassaolon.
Berend tapaa krouvarin
Ajankuvaa tuovat pienet yksityiskohdat: krouvin ovessa oli lasi-ikkunat, kartanon emäntä oli ilmoitettava seuraavan sunnuntain ehtoolliselle, Berend paikkasi oppilaidensa edessä Pythagoraan pöksyjä- ilmeisesti ajan koululaishuumoria, hääparille tilattuun pöytään tarvittavat kuusi-ja tammilaudat oli vasta pantu toiseen kertaan kuivumaan.
Sydämentykytystä aiheutti Berendille se samainen lampaantaljoilla päällystetty vuode, jolla hän ja Maade olivat rakastelleet pari yötä sitten. Hän huomasi, että taljat olivat eri tavoin kuin ne olivat aikaisemmin olleet ja hän epäili, että krouvarin oli pakko havaita tämä. Siitä ei krouvari kuitenkaan puhunut Berendille, vaan kokouksesta, jossa Berendin olisi kerrottava kaupungin saksankieltä taitamattomille käännöstyönsä tulokset.
Torstai-iltana
Rakastunut Berend kitui epäilyssään ja haaveissaan puolen viikkoa, kunnes päätti tarttua härkää sarvista ja mennä Maaden kotiin juttelemaan tilanteesta. Kotona oli vain emäntä ja kun Berend kyseli, missä suutari oli, sai kuulla, että tämä oli lähtenyt viemään Maadea Tallinnaan. Maade oli koulittava ennen häitä niin, että hän täyttäisi raatimiehen puolisolle asetettavat vaatimukset.
Näin siis Berend kuuli krouvarin tulevaisuuden suunnitelmat. Suutarin emäntä kuvaili puolittain ylpeänä, mitä kaikkea Rosenmark jo omisti ja mitä aikoi vielä hankkia omistukseensa, joskin emännän puheista oli pääteltävissä, että Rosenmark oli hänen mielestään melkoisen sivistymätön moukka. Mutta varallisuus tietenkin vähensi luonteen ja kasvatuksen puutteita!
Häät oli määrä pitää keväällä, kun Rosenmarkin viisikammarinen talo valmistuisi.
Kokous
Kokous pidettiin syyskuun keskivaiheilla. Berend selvitti, mitä oli asiakirjoista saanut irti. Häntä kummastutti, että osallistujat, suutari ja krouvaria lukuunottamatta eivät esittäneet kysymyksiä. Vasta kun puhe kääntyi keisarinnalle toimitetussa kirjelmässä vaadittuun vahingonkorvaukseen, osallistujat innostuivat pohtimaan, miten korvaus jaettaisiin, kuka sen jakaisi jne. Varsin inhimillistä ja tuttua kokouskäyttäytymistä!
Häät
Berend joutui menemään räätälin luo tilaamaan uudet housut ja sai siellä kuulla, että häitä oli huomattavasti aikaistettu. Vaikka Rosenmarkin talo, 12-hengen pöytä ja häävuode eivät vielä olleet valmiita, häät oli päätetty pitää Martinpäivän aikoihin.
Matkalla kirkkoon hääparin juuri valmistuneista vaunuista oli irronnut morsiamen puoleinen pyörä, jota Bered siitä kuultuaan oli taipuvainen pitämään jonkinlaisena ennusmerkkinä. Tästä onnettomuudesta oli kuitenkin se seuraus, että morsian oli kirkkoon saapuessaan hyvin kalpea ja pelästyneen näköinen, mikä lohdutti Berendiä.
|