Ajanmukaista
Nykypäivän lukijalle yksityiskohdat kertovat, että romaanissa on paneuduttu 1700-luvun oloihin. Hofmeister Falck on tilaamassa suutarilta kenkiä ja suutari epäilee, että hän ei enää kauaa voi tehdä työtään, koska suutarikilta on päättänyt että hän on ”laiton tuhertaja”. Falck haluaa kengät, joissa on vaskisoljet, mutta kengät eivät saa maksaa yli kahta ruplaa, siis ei ”yli puolen Maria Teresian”, täsmentää suutari Simson. Suutari mittaa tilaajan kengän koon tuohenpalalle.
Suutarin tuvasta leviää kahvin paahtamisen tuoksu. Falck ei ollut vielä päässyt totuttelemaan kahvin juontiin, kahvi oli juuri noihin aikoihin tehnyt ”maihinnousun” Pohjois-Eurooppaan.
Kun alettiin iltahämärissä lukea asiakirjoja, suutari asetteli lasipallon avulla kynttilänvalon kirjan ylle.
Kaksinaamaista?
Falck oli kirjoittanut sen asiakirjan, jonka perusteella neljää rakverelaista ruoskittiin. Nyt hän oli tilannut kengät yhdeltä ruoskitulta, suutari Simsonilta ja mikä vielä oudompaa, suutari Simson kutsui hänet kahville, joka ei tuolloin suinkaan ollut mikään arkipäiväinen juoma!
Paikalle ilmestyi paitsi Maade, jonka tapaamista Falck oli toivonutkin, myös krouvari Rosenmark. Rosenmark käyttäytyi kiusallisen omistavasti Maaden suhteen. Falck oli kuitenkin huomaavinaan, että Maade ei pitänyt Rosenmarkin lähentelyistä. Rosenmark komensi Maaden pois ja sitten alkoi selvitä, minkä vuoksi Falck oli saanut niin suopeaa kohtelua.
Rakverelaiset halusivat Falckin kääntävän latinasta ne asiakirjat, joissa rakverelaisille taattiin kaupunkiporvareiden ja vapaiden kansalaisten oikeudet. Falckin piti vannoa käsi Raamatulla, ettei tästä asiasta mitään tihkuisi rouva von Tiesenhausenin tietoon. Falck ihmetteli, miten rakverelaiset olivat saaneet hänestä sellaisen kuvan, että häneen voitaisiin luottaa tällaisessa asiassa, joka oli selvästi ristiriidassa hänen varsinaisen työnantajansa etujen kanssa. Asiaa puntaroidessaan hän arveli, että kartanon kamaripalvelija Tehvan, hänen etäinen sukulaisensa, oli saattanut antaa hänestä suotuisan kuvan kaupunkilaisille, sillä hän oli Tehvanin kanssa keskustellut melko tulenaroistakin aiheista.
Käännöstyö alkaa
Falck tunnusti itselleen, että toive tavata Maadea tämän käännöstyön aikana oli yhtenä, ellei jopa suurimpana pontimena, kun hän suostui kaupunkilaisten toiveeseen. Työ oli organisoitu siten, että käännettävät asiakirjat toimitettiin krouviin ja krouvikäyntien varjolla Falck saattoi livahtaa krouvin takahuoneeseen, missä käännöstyö suoritettaisiin.
Falck käänsi latinankieliset tekstit ensin saksankielelle ja saksasta viroksi. Lukutaito oli siis niin yleistä jo tuolloin, että kaupunkilaisten saattoi toivoa ymmärtävän vironkielistä tekstiä?
Eräänä iltana Falck tutustui apteekkari Richmanniin, jonka luona asiakirjoja tavallisesti säilytettiin. Apteekkari oli rouva von Tiesenhausenin, Gertrud-rouvan, erityisen vihan kohde, sillä Richmann oli vienyt rakverelaisten valituskirjelmän Pietariin ja asettanut sen kuulemma itsensä keisarinnan käsiin. Näistä käsistä se oli tietysti kulkeutunut sihteeriltä toiselle, mutta joka tapauksessa se oli ollut Gertrud-rouvan mielestä sodanjulistus.
Krouvarin oli lähdettävä työmatkalle ja käännöstyö oli vähällä keskeytyä matkan ajaksi, mutta apteekkari ehdotti järjestelyä, jolla työ voisi jatkua krouvarin poissa ollessakin, sillä tässä asiassa aikaa ei pitänyt haaskata. Hiukan vastentahtoisesti krouvari myöntyi siihen, että Falckilla oli avain krouvin takahuoneeseen. Maade sattui piipahtamaan takahuoneessa, muka krouvaria etsimässä, mutta Falck oli varma, että Maade oli tiennyt krouvarin olevan muualla. Falck pyysi, että Maade tulisi krouvin takahuoneeseen ensi lauantaina, jolloin krouvari olisi Narvassa., mutta hän, Falck olisi krouvin takahuoneessa käännöstyön kimpussa.
|