|
Viime lukutehtävästä, Euroopan lounaisesta osasta olemme siirtyneet reippaasti koilliseen, Liivinmaalle? vai Viroon ja pari sataa vuotta eteenpäin eli 1500-luvulta 1700-luvulle. Kertojamme on Jenassa opiskellut nuorukainen, jota onni on suosinut siten, että hän on päässyt kartanonrouva von Tiesenhausenin suosioon ja tämän tyttärenpoikien kotiopettajaksi, Hofmeisteriksi.
Tapahtumaympäristö on suomalaisittain outo: kartanonrouva omistaa maat ja luuleepa omistavansa myös maanviljelijät ja paikalliset käsityöläiset.
Rakverelaiset ovat sitä mieltä, että jo kuningas Kustaa Adolfin ajoista Rakverellä on ollut kaupunkioikeudet ja kaupungin kauppiailla ja käsityöläisillä porvarioikeudet. Asukkaat ovat lähettäneet kirjelmän, jossa he vaativat oikeuksiensa palauttamista ja kartanonrouva vaatii Hofmeisteriaan kirjoittamaan vastineen.
Aikanaan tulee päätös ties mistä instanssista ja sen päätöksen mukaan kaupunkilaisista suutari Simson, teurastajankisälli Lammas, lukkosepänkisälli Tonn sekä mökkiläinen Kalda-alusen Jaak oli tuomittu raipparangaistukseen. Tuon rangaistuksen täytäntöönpanoa lähti kertojamme seuraamaan ja näin hän tuli tavanneeksi suutari Simsonin kauniin tyttären. Tuo tapaaminen oli osoittautuva kohtalokkaaksi nuoren Berend Falckin elämässä.
Lieneekö todella niin, että tuohon aikaan kirjoitetut kirjat tai asiakirjat tai muistiinpanot ovat tyyliltään jaarittelevia? Ainakin Mika Waltari ja Jaan Kross tuntuvat uskovan niin. Tästä jaarittelevasta rytmistä huolimatta Krossin kerronta on niin mukaansa tempaava, että luin kirjan noin kahtena yönä.
Toisaalta tapahtumaympäristön vieraus, toisaalta tapahtumien huima kulku pitivät otteessaan.
Rakverelaiset vetosivat vaatimuksissaan ruotsalaisten kuninkaiden myöntämiin oikeuksiin. Tuo palautti mieleeni matkan Tallinnaan joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen. Kollegoideni kanssa vierailin Tallinnan hallinto-oikeudessa. Tuomioistuimen päällikkötuomari kertoi, että suurin osa heillä vireillä olleista jutuista koski tilojen ja kaupunkikiinteistöjen omistusoikeutta. Koska 1940- ja 1950 luvuilla kaikki kiinteä omaisuus oli konfiskoitu valtiolle, oli vanhoja arkistoja hävinnyt, ja nyt jouduttiin tutkimaan maarekisteritietoja aina tsaarinaikaisista asiakirjoista asti, eikä niistäkään asia vielä riidattomasti selvinnyt.
Takaisin Rakvereen: kartanonrouva oli vakuuttunut, että hänen entinen lakeijansa, joka oli sattuman ja keisarinnan oikusta kohonnut yhteiskunnallisessa arvoasteikossa aina aatelismieheksi ja kreiviksi asti, oli liikkeellä villitsemässä ”kaupunkilaisia” kartanonrouvaa vastaan. Rouva von Tiesenhausen oli täynnä kostonhimoa ja nuoren Hofmeisterin piti käyttää luku- ja kirjoitustaitonsa rouvan koston välikappaleina. Hofmeister itse, Berend Falck, oli lähtöisin alemmasta porvarissäädystä, hänen isänsä lienee ollut Tallinassa kirkon suntio tai lukkari, ja sen vuoksi tunsi myötätuntoa kaupunkilaisia, erityisesti raipparangaistuksen kohteeksi joutuneita, itsensä vapaiksi kansalaisiksi tunteneita käsityöläisiä ja maanviljelijöitä kohtaan.
|