Pekka Pihlanto
03 Kovaa peliä Rakveressa

Epäselvää tekstiä ja sanapöhöä Varovainen koputus Suhde kehittyy pikavauhtia Ruutia... ei kun nauriinsiemeniä Nuorempi veli kutsui salaman sisään Palautetta Asko Korpela: ahjumüür ja patsas Lähetä palautetta! Epäselvää tekstiä ja sanapöhöä Berend tutkii sopimuksen mukaan asiakirjoja, jotka antavat vaihtelevan kuvan Rakveren kaupungin asemasta. Alkuperäisen asiakirjan mukaan vanharouvan suvulle on luovutettu tietty maa-alue, mutta siinä ei mainita Rakverea lainkaan. Siten kaupunki ei kuuluisi lainkaan lahjaan. Lahjoituksen vastaanottajan kirje Rakveren kaupunkilaisille taas kertoo kirjoittajan ottavan kaupungin armollisesti haltuunsa eli kaupunki on olemassa, ja Berendin mukaan saaja tulkitsee lahjan laajuuden yli äyräiden. Lippaassa on myös asiakirja, jonka mukaan vanharouvan suvulta on peruutettu oikeuksia ja palautettu niitä, mutta missä rajoissa? Näyttää siis romaanin juonen ylläpitämisen kannalta riittävän epäselvältä, kummalla osapuolella on oikeus kaupungin alueeseen. Asiakirjojen kieli on kiemuraista. Voin kuvitella, miten suomenkielen opettajamme punakynä olisi viuhunut sanapöhöjä deletoidessaan, jos olisi saanut tällaisen ainekirjoitustekstin käsiinsä. Varovainen koputus Kesken Berendin pohdintojen ovelta kuuluu varovainen koputus, ja eikös vain Maade sittenkin tule. Berendin tajunnassa risteilevät monenmoiset ajatuksentyngät, ihmetyksestä jopa paheksumiseen, että siveä tyttö suostuu tulemaan puolituntemattoman miehen luo. Nopeasti ylisevuotava ilo kuitenkin täyttää nuorukaisen mielen. Koputuksen kuultuaan Berend kätki asiakirjalippaan lieteen, mutta nyt hän ottaa sen esiin ”muurin kolosta”. Pientä epätarkkuutta siis joko kirjailijalta tai kääntäjältä. Suhde kehittyy pikavauhtia Kuten edellä esittämäni Berendin ajatusprosessin kuvaus osoittaa, kirjailija on paneutunut ihmismielen liikkeisiin varsin perusteellisesti. Yleensähän kirjailijat kuvaavat ihmistä niin, että tämän päähän mahtuu vain yksi ajatus ja mielentila kerrallaan. – Ensin nuoret tutustuvat papereihin, mutta sitten mennään henkilökohtaisemmalle tasolle. Berend pitää kiinni tytön kädestä ja muistelee aikaisempia tapaamisia. Jos minä oikein ymmärsin kirjailijan häveliään korukielen, niin Berend toteuttaa tahtonsa. Lampaantaljat vaan pöllyävät. Ajat muuttuvat kirjallisuudessakin. Luin juuri japanilaisen kirjailijan Haruki Murakamin kiehtovan teoksen ”Norwegian Wood”, ja siinä lukijalle ei jää epäselväksi, mitä pariskunnan välillä kulloinkin tapahtuu. Silti teos on harvinaisen moraalinen tai sen henkilöt ovat sitä. – Rakvereen palatakseni Berend ehtii jo kosia Maadea, mutta kotiin kiiruhtava tyttö kuiskaa olevansa kihloissa krouvari Johanin kanssa. Ruutia... ei kun nauriinsiemeniä Hätiin saapuu apteekkari Richman, joka kyselee työn edistymisestä. Hän tulee sanoneeksi, että ei halua asiakirjoja sitten kun niitä ei enää tarvita, sillä hän ei halua taloaan räjäytettävän. Berend haluaa tietenkin kuulla, mihin tämä viittaa. Noin vuosi sitten oli leskirouvaa vastaan taas kerran puuhattu kirjelmää – itse keisarinnalle. Apteekkari oli toiminut kirjelmän luonnostelijana ja lopulta viestinviejänä ”Pietarin tiellä”. Ennen matkaa hänen talonsa kellarista oli paljastunut ruutipommin tapainen viritelmä, joka ei ollut räjähtänyt. Tekijät saatiin kiinni krouvista. He väittivät olleensa murtopuuhissa ja tavoitelleensa yläkerran pirtuvarastoa. ”Ruuti” osoittautui nauriinsiemeniksi, jonka konnat olivat ostaneet tuntemattomalta mieheltä. Se määrä ruutia olisi räjäyttänyt koko talon ja myös Rakvere -asiakirjat, sillä pommi oli juuri apteekkarin kirjoituspöydän kohdalla. Nuorempi veli kutsui salaman sisään Koska vahinkoa ei juurikaan koitunut, miehet oli vapautettu. Asiaan vaikutti epäilemättä se, että tuomari oli leskirouvan poika. Kovaa peliä Rakveressa, voisi sanoa. Berend kehuu apteekkaria rohkeaksi mieheksi. Apteekkari vastaa arvoituksellisesti, että kun hänen nuorempi veljensä ei pelännyt salamaa vaan kutsui sen sisään luokseen, ei silloin kannata vanhemmankaan veljen käydä kovin veteläksi rouva Tiesenhausenin edessä. Berend ei jaksa kysellä, mitä tämä salama-juttu tarkoittaa, mutta ilmeisesti apteekkari on nähnyt Maaden käynnin nuorempaa veljeä tapaamassa. Olisiko apteekkarin lausuman takana jokin eestinkielinen sanonta? Juttu alkaa käydä yhä jännittvämäksi. Selkänahan ohella vaarassa voi olla vehkeilijän henkikulta.

Palautetta  Asko Korpela: ahjumüür ja patsas Asko 20120115_2346 'ma pistsin paberid laualt laekasse ja laeka patsasesse...' 'Nii et ma tarisin laeka sedamaid ahjumüürist esile.' - kyllä kääntäjä mielestäni on ollut tarkka. Mutta eikö sittenkin 'patsas' ja 'ahjumüür' tarkoita samaa: savupiippua? Yllättävä juttu: ei tunne googlen kääntäjä eikä kohtuullisen iso sanakirjani kumpaakaan sanaa, mutta ahju on uuni ja müür on muuri ja minusta patsas on tuttu sana ja tarkoittaisi savupiippua. Kotona sana uuninmuuri tuttu. - Ehkä lopulta Kross ei vain sen tarkemmin... Niin ja laegas - lipas.

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.) ..ja sähköpostiosoitteesi Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela