|
Tämä on mielestäni Krossia parhaimmillaan. Edellisessä osuudessa oli jonkin verran paperin makua, kun Krossille tyypillisillä juridisilla ongelmilla oli niin tärkeä osuus. Tässä ne eivät raskauta, vaan on juonittelua eli juonen käänteitä ja toimintaa, asia etenee. Ainoa mikä puuttuu, on romantiikka. Vaikka aivan oikein, että on muutakin sanottavaa.
Tere, Gabriel!
Tässä on päähenkilömme matkalla suden suuhun eli tapaamaan Sieversiä periaatteella ’rohkea rokan syö’. Jotenkin on Berendillä samanlaista varmuutta siitä, että on oikealla asialla ja pelottomuutta asiansa ajamisessa kuin mistä olen saanut käsityksen Krossin itsensä elämänvaiheissa. Hänellä on tukikohta paikkakunnalla: ’Jena päevade kommilitoon ja semu Gabriel Kempe’. Hauskat sanat nämä ’kommilitoon’ ja ’semu’. Ihmeesti jostakin muistinlokeroista tuttuina esiin kumpuavat, ties vaikka sittenkin siitä edellisestä lukemisesta. ’Kaveria’ molemmat tarkoittavat – ymmärtääkseni. Olisikohan tuo ’kommilitoon’ nimenomaan ’osakuntatoveri’. Eipä ole enää mielessä, mutta varmaan esittelyssä mainittiin, että Jenassa on opiskellut. Eikö se ole Tshekinmaassa, Määrissä, joka ehkä useampaankin kertaan on kuulunut Saksaan. Eipä olekaan, vaikkei kaukana. Olen tainnut itse asiassa käydä kaupungissa 1991 HKKK saksan opiskelijoiden Osterspaziergangilla kun Berliinistä käsin juuri tuon neljänneksen silloista Itä-Saksaa kiersimme.
No nyt ei olla Jenassa vaan Vaivarako on paikan nimi, Vaivara vald eli Vaivaran kunta, Viron itäisin kunta. Kunhan en sielläkin olisi käynyt. Tietenkin olen, kun kerran Narvan kautta olen luultavasti hyvinkin tarkkaan saman Pietarin tien kulkenut kuin mistä tässä on kysymys. Yhteisenä harrastuksena on Gabrielin kanssa ollut musiikki. Nyt kysyy Berend suoraan, millainen mies on Sievers Gabrielin näkökulmasta katsottuna.
Näytti siltä että Gabriel oli myös halukas kertomaan, mutta juuri silloin tuli talon rouva Clara kutsumaan illalliselle. Ruokana oli ’oblikasuppi ja savuliha praetud kaerapudruga’. Muu selvää, mutta mitä keittoa mahtaa olla oblikasupp. Johan onkin erikoinen herkku, kun ei Googlen kääntäjä tiedä, vaikka melkein kaiken tietääkin. Eikä tiedä toinenkaan netissä operoiva laaja sanakirja. Hyllyssä oleva tietää, että oblikas on ’hierakka’, mutta nyt on itsellä tenkka poo. Mitä kummaa on hierakka. On kyllä sana kuultu, mutta …. Google, tarkemmin Wikipedia tietää: tattarilajike Rumex (tuttu), suolaheinä. Eikö mahtanut kuulua omaankin kasvioon? Sieversistä jo edellä saatu kuva omapäisenä boheemiveijarina vain vahvistuu sekä Gabrielin kertomuksista että sitten myöhemmin – tujudega härra [tuittupää herra!].
Sievers
Ei kyllä ihan boheemitavalta vaikuta, kun minuuttiaikataulun mukaan kutsutaan ja aamulla ani varhain. Eräänlainen kahviseremonia käydään läpi ja Berend tunnustelee Sieversin suhtautumista päämieheensä rouva Tiesenhauseniin. Tiedossa on heidän jonkinlainen kissa ja hiiri suhteensa. Sievers kiusaa Tiesenhausenia ja pitää tätä jonkinmoisissa pihdeissä epäselvien omistussuhteiden avulla. Osaksi on tämä kiusa ihan vain jonkinlaista hevosenleikkiä ilman sen vakavampia tarkoitusperiä. Berend onnistuu äjäyttämään Sieversiä murjaisemalla saksankielisen runonpätkän. Sitten tullaan yhä tulenpolttavampiin kysymyksiin. Sievers on vakuuttunut, että Berendin takana on myös nainen. Kysyy kahteenkin kertaan. Ja Berend joutuu paljastamaan. Sievers ei muka tiedä tarkemmin, vaikka on itse konnuudet järjestänyt ja Maaden palkkioksi Rosenmarkille, kaupmehele, kuten tätä nimittää itse Berend, vaikka samalla halveksii itseään, ettei arvaa käyttää sopivampaa termiä ’körtsmik’ eli ’kapakoitsija’.
Myös asiaa saadaan toimeksi ja Sievers lupaa tutustua Berendin papereihin ja ottaa hänet taas parin päivän päästä vastaan aamulla kello 7, varmaan siis pitää laittaa 7:00, vaikka kirjassa sanotaankin vain ’seitse’.
Õpetajamajas
Ihan tarkoituksella tällainen otsikko, että tulisi kiinnitettyä erikoiseen viron sanaan (erikoisiin viron sanoihin) huomiota. Kyllä kai ’õpetaja’ on myös ’opettaja’, mutta erikoista on se että se on myös ’pappi’ tai ’pastori’ samoin kuin on ’issand’ – ei vain isäntä ihan yhtä laajassa käytössä kuin suomessa, vaan myös ’õpetajan’ ’päämies’ eli itse Jumala, tietenkin isolla kirjaimella kirjoitettuna. Yhtä erikoinen on mielestäni sana ’ümmardaja’. Tuskin se ymmärtäjä onkaan, mutta se on ’palvelija’. On toki toinenkin ’palvelija’ sana. Se on varmaan germaanista alkuperää, ’teenija’. Noh, Sieversin vastaanottoa odotellessa tutustutaan paikaillisiin taustoihin. On puhe mm eräänlaisesta talonpoikaisveijarista ellei suorastaan kylähullusta, Paabusta. Mahtaako nyt olla ollenkaan oikea ’titteli’ miehelle, joka tietää asioista ja uskaltaa niistä myös puhua.
Ihmetystä hieman herättää, kun paljastuu, että tämä kaikin puolin, nimeään myöten, saksalaiselta vaikuttava Sievers puhuu täydellisesti ’maakeelt’ eli viroa. Mahtoiko sille asialle olla tässä tekstissä jotakin selitystä tai tuleeko sitä myöhemmin. Jäi epäselväksi. – Sieversillä on ollut aikaa vievä vieras, joten häneltä tulee sana, ettei olekaan vastaanotto kello seitsemän vaan vasta kello yksitoista. Sen kunniaksi otetaan sitten vielä pari ’peekria’. Yhteentoista on hyvää aikaa aamulla nukkua pitkään.
|