Lukujakson ensimmäiset sanat sopivat otsikoksi sen takia, että valitettavasti ei vielä mitään tule mieleen perjantaina luetusta sisällöstä, paremminkin oikeastaan tulee se, ettei tässä mitään dramaattista tapahtunut. Saapas näkee, kun muistellaan. Siirtyi nyt kirjoittaminen ylimääräisen yön yli. Illalla ohjelmoin ja sain idean, jonka luulin pystyväni nopeasti toteuttamaan, mutta toisin kävi. Ennen vanhaan sanottiinkin, että ohjelman tekemiseen kuviteltu aika pitää kertoa piillä, niin pääsee lähemmäs totuutta. Tässä kävi juuri näin, xml-tietopankin rakenteen muuttamisessa. En enää kello kahden jälkeen ryhtynyt kirjoittamaan todettuani, etteivät muutkaan ole vielä lähettäneet kirjoituksiaan. Mutta eikö muka mitään tapahtunut? Ei ole vielä sellaista lukua nähty, saati sitten useamman luvun pituista lukujaksoa, jossa ei mitään olisi tapahtunut. AamiaispöytäkonverentsAluksi tapaamme Berend Hofmeisterin tavanomaisessa aamiaispöytäkokouksessa vanha rouva Tizenhausenin kanssa tekemässä tiliä edesottamuksistaan. Ja niitä siis koskee otsikon valittelu, ettei vielä mitään. Ei tuloksia ’isäntien’, kuten Virossakin sanotaan, haastatteluista. Sama suosittu sana isolla kirjaimella kirjoitettuna tarkoittaakin sitten Jumalaa eli sanalla laajempi käyttö kuin samalla sanalla suomen kielessä. Ei muuta kuin lisää haastattelemaan. Ei oikein tahdo tietoa herua, vain ainakin kolmeen kertaan välihuuto Shbnrchtmnhrrr! Tämä ensi kerran, myöhemmin pari äännettä lisää. Se oli apteekkarin kakadu. Paperien sisältöä kuitenkin kerrataan ja pääkohdat noteerataan: primo,… quarto, quinto. Kurati kurat – piru vieköön, missä ovat secundo ja mikä se nyt sitten on: terto? Pitsejä kuitenkin on ainakin primo ja secundo. Ne kulautetaan pohjanmaan kautta. Pahassa on välikädessä apteekkarikin. Jos varomattomasti toimii, lentää kuin leppäkeihäs. Ei auta elämöidä. Härra literaat võtku sulgViidestoista luku alkaa balttilaisen puhetavan selostuksella. Kenelle sanotaan te, kenelle sinä ja muita. Miten mahtaa olla säilynyt tähän päivään. Joka tapauksessa puhetapa, puhuttelu on Virossa yhä astetta konservatiivisempi kuin meillä Suomessa. Enpä tietenkään tiedä miten muualla Baltiassa. Se nyt kai kuitenkin on varmaa, ettei enää sulkakynää tarjota niin kuin tässä. Puhutteluita on kolme: sinä, hän ja te. Kukin käytössä puhuteltavan arvon mukaan. Literaat – olisiko siis suomennettava ’kirjanoppinut’? – kuuluu keskikastiin, jolle sanotaan ’ta’ – hän. Hauska juttu: kotipuolessa, en tiedä kuinka laajalti, mutta Virolahdessa kumminkin, paikkakunnan nimen mukaan noudatetaan ainakin osittain Viron valtakunnan tapaa. En ikinä ole kuullut sisareni suusta hänen puhuessaan miehestään, ei kenestäkään muusta, kuin ’tää’ ’hän’-sanan asemesta! Ei käytetä myöskään etunimeä, toisin kuin muualla maailmassa. Niin että lanko Jaakko ei ole Jaakko eikä Jaska, vaan kunnioittavasti ’tää’, siis selvästi sama sana kuin viron ’ta’ – ’hän’. Vanharouva kuitenkin puhuttelee Hofmeisteriaan ’teie’. Ymmärtääkseni ei tässä sulkaa tyhjänpaiten käteen tarjota, vaan joutuu kynämestari töihin ja kirjoittamaan itselleen keisarinnalle – armulisele Keisriprouale, ei kuitenkaan suoraan vaan esittelijälle. Keisriproua ei tässä siis tietenkään tarkoita keisarin puolisoa, vaan itse vallanpitäjää. Niin se olisi ’kuninganna’, ei vain puolisokuningatar, vaan itse vallanpitäjä, jos niikseen sattuu. Oliko se juuri tänään, kun Englannin ’kuninganna’ tulee olleeksi vallassa uskomattomat 60 vuotta?! Tässä ei nyt sitten pitseistä puhuta mitään, vaan on siinäkin asiassa herraskaisemmat piirteet. Shampanjerit on kysymyksessä. Oppilaat, ne kaksi, tästä puhuvat, sanovat tilkan saaneensa, pool pisikest klaasi – puoli pikkulasillista. Aga sügisel terve klaasi – syksyllä sitten koko lasillinen. Miksi näin? Lopullinen päätös Pietarin kollegiumilta on tulossa syksyllä tietävät pojat. Tätä kautta siis asia tällä kertaa. Ja eikö vain tavata itse Maade!Asiat menevät siihen malliin, että Berendin on lähdettävä käymään Tallinnassa, ja itse suden pesässä eli Rosenmarkin luona. Siellähän sitä on jo käyty ennenkin. Piti muka, jos ei sentään saunassa, niin ainakin saunan jälkeisellä iltapalalla tavata Maade. Mutta ei. Ei tullut näkyville, vaikka iltapalasta huolehtikin. Entä nyt? ’Tule siia! – Tule tänne! taikasana kolmeen kertaan, ja sieltä tulee! Ihan kuin silloin kerran – odottamatta. Papereiden takia on tullut… niin kuin ennenkin. ’Raudkapis’ säilytetään. Sen takia yksityispuolelle. Mutta Johan ei jää, vaan saman tien palaa asioilleen. Ja silloin tulee Maade. Nyt näkyy selvästi mikä on tilanne. Viimeisillään odottaa. Ja Berendin päätähän ei palella. Kysyy suoraan Maadelta, kenen lasta tämä odottaa. Vai onko tuo nyt sittenkään niin suurta rohkeutta vaativa kysymys, kun asianosaiset asioiden todellisen laidan tietävät? Vastaus kyllä minut yllättää. Mahtaako yllättää kysyjän? Ma ei tea. – En tiedä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |