|
Miten niin nenä? Eihän koko lukujaksossa ole varmaan nenää mainittu. No ei, mutta kuitenkin tulee mieleen. Tuntuu että Berendiä nenä vie juuri oikeaan aikaan oikeisiin paikkoihin ikään kuin haistaisi oikeat jäljet. Ja nenä perässä askelet vievät. Kaikkein ihmeellisintä on, että hän onnistuu pitämään pestinsä ja kääntämään vastapuolen palveluksessa saamansa tiedot myös Tizenhausenin asian kannalta eduksi, ikään kuin senkin puolen hyväksi tehdyksi työksi. Näin minä ainakin asian näen.
Minemakihutamishirm ajab meest
Ihan ’kurillani’ laitan tuollaisen otsikon tuon ’minemakihutamishirm’ sanan takia. Kuvaa kyllä aiheen ydintä. Arvaisinko edes yrittää suomeksi sanaa, vaikka suurin piirtein arvaankin: ’hirm’ on pelko, ’kihutamine’ jotakin himoitsemista tms, ’minema’ on tietenkin ’menemään’. Siis ’menohalun puute’ ajaa miestä? Ei kai sittenkään aja, vaan paremminkin pidättelee. Niinpä tässä sanotaankin, että ’vaikutti vain osaksi’ siis pelko. Pääasiassa oli toisinpäin eli teki mieli liikkeelle, uteliaisuus ja tiedonhalu pontimena. Ja niin vedetään parempaa ’ ’riidettä’ (vaatetta) selkään, kuten virossa sanotaan. Siihenkin onnistuu kirjailija helposti laittamaan kiinnikkeen romaanin romanttiseen puoleen. Uudet ’püksid’, ’Maade ja Johani pulmapüsid’ vain jalkaan, ja Simsonin tekemät kengät eikä muuta kuin matkaan. Vielä ’sidus puhta kaelaräti ette’, eli sitoi puhtaan kaulahivin eteen. Ja vielä ’pühapäevakuub’ eli sunnuntaitakki, eipä olekaan kuin ’viitta’.
Tallinnasta mainitaan paikkoja, jotka nykyäänkin ovat samannimisiä, vanhassa kaupungissa keskeinen Pikk tänav eli Pitkäkatu. Siellä suoraan nuorenparin majaan. ’Ah härra Berend, Tere… Maadesta oli nyt tullut Magdalena. Sopivasti saunaan tulee vieras ja emäntä saa sillä välin laittaa iltapalaa. Emäntä varoo näyttäytymästä vieraalle. Lasta odottaa. Mutta kenen? Isäntä ei epäile mitään. Vieras kyllä. Nyt paljastuu, että Pekka tuntee nämä asiat. ’Lambanahan’ pöllytyksestä osasi arvata, mitä tapahtui ja mitä siis voi olla tulossa. Näin sen Kross tarkoittikin. Hän ei erehdy karkeuksiin, mutta turvautuu sitäkin selvempiin vihjauksiin. Ja niin mennään sitten saunaan ja heitetään kunnolla löylyä. Kyllä Virossakin ilman muuta talossa sauna on, toisin kuin Ruotsissa. Lieneekö saunatiheyskin yhtä suuri kuin Suomessa. Ja sauna toimii tässäkin ’diplomatian apuvälineenä’ kuten me sen hyvin tiedämme. ’Ihualasti’ on helpompi udella tietoja ja puhua asiat halki.
Kuiv särk selga
’Võtke istet. Ma panen kuiva särgi selga ja kutsun Magdalena ka lauda’. Särgi, perusmuodossaan särk ei suinkaan ole särki vaan on paita. Loput on helppo arvata. Ei siis oltu katettu kuin kahdelle. Emäntä edelleen piileskelee. Eikä tule vaikka isäntä pyytää. ’Peavalu’, päänsärkyä – tavanomainen tekosyy. Vahvat epäilykset vain vahvistuvat: tulossa oleva lapsi on ’ensilempemme hedelmä’. Tiettyä ylpeyttä nostaa Berendissä ja on varaa lähes ylemmyyden tunteella taputtaa aisankannattajaa olalle ja lähettää emännälle terveisiä ’maitsvate käkkide eest’ – olikohan melkein ensimmäinen tuntematon sana: ’käkkid’, perusmuoto ’käkk’. Onko siis ’kakku’ vai onko laajemmin: ’iltapala’ tai vielä laajemmin ’purtava’? Jotakin sellaista kuitenkin.
Sukutiedoista selviää
Kolm-neli päeva hiljem, tapaa proua Gertrudin aamiaisella. ’Noh, mis te olete teada saanud? Ja nyt sitä vasta diplomatiaa tarvitaan, että osaa purjehtia rantaan kahden rintaman välisessä karikossa. Hyökkäys on paras puolustus. Berend ei ole jänishousu, vaan ryhtyy kyselemään. Ranskaa välillä päästellään sen aikaisen sivistyneistön tyyliin. Ihmeellisiä asioita selviääkin. Sukupuun selvittäminen antaa selvyyttä tiettyihin sidonnaisuuksiin ja loppujen lopuksi sipaisee aika kirpakasti sankarimme omaa elämää. Selviää nimittäin yhteydet mahtavaan pohattaan kreivi Zinzendorffiin, jolla on kaikki langat näpeissään ja joka niistä nykimällä ohjaa koko näytelmää. Suutarimestarin rouva, Maaden äiti, onkin suurta sukua, riigikrahv Sieversi öde eli sisar ja Maaden mies Johanin varakkuus onkin kauko-ohjattua ja Johan salainen agentti. Maade oli vain nappula pelissä. Ei ollut hänen tahtonsa tämä Johan. Äitikin sen tiesi, tietenkin, eikä ollut avioliitto äidin mielen mukainen. Olisi niitä ollut parempiakin sulhaskandidaatteja vaikka Pietarissa saakka.
Asioista puhutaan kingisepameistrin kotona. Mestari peittelee, mutta rouva puhuu asiat niin kuin ne ovat, huomattuaan, että Berend tietää oleellisen osan. Hän näkee sen Berendin silmistä. Agentin palkka oli Maade. Se selvästi todetaan. Mutta emäntä on avoin: ’ühte ei anna mina kummalegi andeks, ei Aadamale (kingisepameister Simson, mies) ega talle (hänelle, veli Karl Sievers). Seda, et ta käskis Aadamal Maade Rosenmargile mehele anda. Ja et Aadam laskis ennast käskida…’
|