|
Tapahtumat saivat jo edellisessä lukujaksossa sellaisen suunnan, että tuntuu kuin tekijä olisi lipsauttanut juonen käsistään. Eli kertomus sai niin yllättävän suunnan, että ihan kuin tekijä olisi puhut itsensä niin pahasti pussiin, ettei sieltä kunnialla selviä. Mutta tietenkään asia ei ole näin. Vielä tulemme näkemään, että Kross selvittää sotkunsa parhain päin, vaikka nyt näyttääkin toivottomalta.
Sankari kaksinkertaisessa pussissa
Pussissa, pussissa. Todellakin kahdessa pussissa. Tai pussissa ja puun ja kuoren välissä. Pussissa on yksityiselämän suunnitelman suhteen. Ennätti jo hyvän pilvilinnan rakentaa ja siihen muuttaessaan siitä toisesta pussista, jonka itse siinä vaiheessa ainoaksi ymmärsi: tämä puun ja kuoren välissä pussi eli toimensa kahdella vastakkaisella rintamalla Tisenhausenin ja vastapuolen asioiden ajajana. Tuntuu siltä kuin istuisi sankarimme tässä asiassa ruutitynnyrin päällä. Jos rouva Tisehausen saisi tietää, heti tuikkaisi tulta ja Berend lentäisi. Toisaalta taas: hänhän tähtää oikeuden toteutumiseen, joten asioiden perinpohjaisessa selvittämisessä ei pitäisi olla mitään pelättävää.
Kirjamestari istuttaa sankarin matkan päähän kenkämestarin talosta ja antaa hänen haaveilla ja todeta, että talo näkyy, siellä Maade nukkuu ja uneksii. Järjestetään vielä tapaaminen: ’kahekesi istusime, Rosenmark ja mina, kaks petetut ja petjat ühtaegu…’ Somasti ei siis vain tuplapussissa vaan myös tuplapettäjät ja tuplapetetyt. Mutta tässäpä muistuukin mieleen yhdestä sanasta viron kielen ja Turun murteen suuri sukulaisuus, suurempi kuin viron ja suomen. ’kahekesi istusime’, istusime. Eikö se ole täsmälleen Turun murretta? Imperfekti kuulostaa meikäläisten konditionaalilta. Ja jostakin muistan lukeneenikin, että Virolla ja Varsinais-Suomella on läheisempi sukulaisuus. Onko se siis jotenkin suomalaisten maahan muutosta lähtien.
No se tämän luvun kauhistus on siinä, että sankarimme (mikä onkaan etunimensä; yhtäkkiä ei muistu, eikä selaamalla satu silmään, Berendkö siis?) tekee tikusta asiaa ja menee kenkämestarin taloon ’lonksuvettä’ pyytämään. Mitä tarkkan ottaen on ’lonksuvesi’? Ei ole paljon vaihtoehtoja, mutta hauska juttu: Googlen kääntäjä ei osaa suomentaa. Englanniksi ’a sip of water’, siis ’veisitilkkanen’ ja ruotsiksi ’en klunk vatten’, siis vaikka ’kulaus vettä’. Viaton asia, mutta kun kyselee kenkämestari (vaikka tietysti Maade on mielessä) saa kuulla, että lähti viemään Maaden Tallinnaan. Ettekö ole kuullut? Eikö Johan ole sanonut. Ei, mitä? No Maade meni kauppias Stöörin perheeseen ’herrastapoja opettelemaan’. Kevääseen saakka viipyy. – Siinä kylmää vettä enemmän kuin kulaus.
Eikä tämä tähän jäänyt…
Kyllä oli tässä ’klonksussa’ nieleskelemistä. Mutta ’every cloud has a silver lining’ tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että peli on poikki ja jatkoaikaa käytetään. Eivätpähän asiat tänä aikana myöskään ’väärään suuntaan’ etene sillä vauhdilla kuin saattaisivat edetä, jos Maade olisi täällä. Vaikka eivät asiat ’paikallaankaan lennä’ Krossin erään kirjan nimeä ja ideaa lainatakseni. Uutta isoa taloa tulevalle avioparille rakennetaan ja siihen kalusteita tehdään. Ei oikein lohdulliselta näytä.
Yllättävä käänne on sekin, että kaupunki onnistuu oikeuden päätöksellä saamaan rahaa Tisenhausenilta. Nämä kun eivät olleetkaan saaneet omistusoikeutta, vaan vuokraa joutuvat maksamaan. Eivät olleet maksaneet, nyt joutuvat ’kahjutasu’ eli vahingonkorvausta maksamaan. Sen jakamisesta sitten tuleekin pulma. Mutta tulee myös oikea pulma eli ne häät! Niin menee tämä juttu kuin juna, ainakin välipäätökseen. Ja niin joutuu sankarimme todistamaan ’morsiamensa’ vihkitoimitusta täpötäydessä kirkossa. Kyllä ne molemmat, toinen selvästi ja kauas kuluvalla ’läbi-nina-häälel’ ja toinen – Maade häält polnud üldsegi kuulda’. Kyllä pappi kuitenkin aamenensa sanoi ja parisuhde oli valmis. ’ja ma tulin kirikust välja, sest mul polnud seal enam midagi teha.’ – Siinä sitä ollaan! Mitenkä jatketaan?
|