Agatan vuoro sovitella
Kilven oppi ristiriitojen sovittelusta saa nyt toteuttajakseen Metänkylän
Agatan:
"kuin valkean satuttamana kimmahti askeleensa syrjemmälle
ahtaalla tiellä ja Metänkylän Agatalle vastoin kummankin
vilpitöntä tarkoitusta tuli tasapuolinen tila emäntien välissä,
kuten varhemmin samoilla tien vaiheilla kosketuksesta oli luonnollisesti
se, että, kun ensimmäinen kuin valkean satuttamana kimmahti askeleensa
syrjemmälle ahtaalla tiellä ja Metänkylän Agatalle
vastoin kummankin vilpitöntä tarkoitusta tuli tasapuolinen tila
emäntien välissä, kuten varhemmin samoilla tien vaiheilla
Henrikssonille isäntien kylkinaapurina jutun väliviertäjänä."
(s. 55)
Taavi Kilven mukaan Agata oli kutoja, joka oli sovussa kaikkien
kanssa. Tuntuu siltä, että tämä Agata on ollut kyläyhteisössä
erittäin tärkeä empaattinen hahmo ja henkisen kiinteyden
vaalija. Liekö ollut lähes kaikkien sopivan ikäisten kummikin?
Hän myös ymmärtää arvonsa: "Agata puheli niin
kuin lapsilleen sekä nuhteli niin kuin olisi tyttäriänsä
neuvonut." (s. 63). Ja nämä "tyttäret" siis olivat keski-ikäisiä
talonemäntiä!
Kilpi oli parempi kuin
psykologit
Jos äänestettäisiin saaristosarjan hienoimmasta episodista,
niin "Silja ja hänen huolensa" olisi vahva ehdokas ykköseksi.
Mikä intensiteetti tekstissä onkaan! Jos Kilpi olisi ollut psykologi,
niin peruisin paljon pahoista puheistani psykologeja kohtaan. Olen ivaillut
psykologeja siitä, että he tekevät mukatiedettä ja
mukateoriaa omista latteista luuloistaan. Mutta saanpa pitää
vanhat kaunani, sillä Kilpi ei ollut koulutettu psykologi, vaan hän
hankki syvällisen ihmistuntemuksensa muuta kautta.
Kilpi oli perillä esimerkiksi aikansa muotipsykologiasta eli psykoanalyysistä.
Huomattavaa tervejärkisyyttä osoittaen hän ei kuitenkaan
hurahtanut Freudin kvasiteoriaan, vaan näyttää arvostaneen
Dostojevskia
paljon enemmän kuin Freudia, kun on kyse "piilotajuisten" prosessien
käsittelystä. Mitähän Dostojevskin suuri ihailija Asko
Korpela tästä sanoo?
Mutta miksi juuri "Silja"?
Heti kirjan ilmestyttyä ainakin professori Yrjö Hirn ihmetteli
Silja-episodia muuten ihaillessaan, miksi tytön nimi on juuri Silja.
Olihan Kilpeä tunnetumman F. E. Sillanpään Nuorena
nukkunut ilmestynyt jo aikaisemmin. Nuorena nukkuneen Silja
Salmeluksellehan kävi kuten Kilvenkin Siljalle eli tuli
ei-toivottu raskaus. Plagioiko Kilpi?
Kilpi tunsi tietenkin Sillanpään Siljan. Hän kiisti saaneensa
vaikutteita Sillanpäältä. Hän selittää nimen
valintaa kirjeessään Vilho Suomelle näin:
"…Silja-nimellä on minulle hyvin omakohtainen muisto-arvo, ja että
monen empimisen jälkeen kuitenkin käytin tätä nimeä,
vaikka käsitänkin, että lukija kohta johtuu ajattelemaan
Sillanpään Siljaa. -Nimellä on vissi suggeroiva vaikutus
mielikuvitukseen, enkä luultavasti olisi osannut kirjoittaa episoodiani
sen omimmassa hengessä, ellen jo nimessä olisi saanut siihen
sulattaa Silja-muistoani. Nimi ei ole missään yhteydessä
Sillanpään Siljan kanssa. -Sattuu siten, että olen käyttänyt
oman Siljani kotipiiriä esikuvana 'Ylistalon tuvassa' kuvaukseen.
Juuri tämän 'Ylistalon tuvassa' kuvauksen voisi myöskin
käsittää kirjallisesti aiheutuneeksi, jonkinmoiseksi länsisuomalais-saaristolaiseksi
laiskuuden apoteosiksi Joel Lehtosen Putkinotkon, savolaisen laiskuuden
apoteosin malliin." (Kirjeitä 63,64).
Kuten edellisestä lukupiiristä muistamme, Ylistalon tupa tarkoittaa
Kilven kotitalon eli Matintalon lähinaapuria Eerikintaloa. Myös
Eerikintalo siirtyi sittemmin Kilven isän omistukseen. Pitäjän
pienemmissä Eerikintalo on kumminkin siirtynyt kirjallisesti Alastalon
naapuriin eli kauas toiseen kylään.
Nyt olen kumminkin vähän ymmällä. Toivottavasti
tarkemmin lukeneet valistavat lisää. Nimittäin Pitäjän
pienemmissähän Ylistalon tytär oli Milja eikä Silja.
Miljalla kävi rakastaja, mutta hän ei ollut Pukkilan
Evert, vaan Pukkilan Evald.
Kirkolle-kirjan Siljastakaan ei puhuta Ylistalon, vaan Isontalon tyttärenä.
Ehkä tässä kirjailijan mielikuvitus ottaa vapauksiaan. Pitääkö
kumminkin ajatella, että Milja on Silja ja Evald on Evert?
Akkapari ilkeilee taas
Akkaparin ilkeily toistuu taas Silja-episodissa. Nyt ilkeilyn kohde on
kolmas nainen, Silja. Silja on yrittänyt salata raskautensa mahdollisimman
pitkälle, mutta joskushan se paljastuu. Karoliina vihjaisee asiasta
Mantalle ja kuvaus juorun tarttumisesta on taas kerran hyvin eloisa:
"Manta oli paikalla äkännyt nuotin sanoissa ja pää
meni hänellä salamannopeasti kallelleen kuin kanalla, joka huomaa
naapurinsa näpänneen suolinkaisen nokkaansa yhteisen lastukasan
pehkuista, ja nyt omat kuoputuksensa ja mullan räpsytyksensä
tuoksauksessa unohtaen kiilusilmin varoo ja vartoo, sopisiko nykäistä
makupalasta pätkä omankin käyrän kärkiin ja popsittavaksi."(s.
85).
Meillähän oli jo Alastaloa lukiessamme puhetta Kilven runsaista
eläinvertauksista. Näissä saattaa monille nykylukijoille
olla sellainen ongelma, että eläimet eivät ole kovin tuttuja.
Niitä ei ole tarkkailtu niin paljon ja yksityiskohtaisesti, että
tuollaiset vertaukset avautuisivat koko rehevyydessään. Meillä,
joiden juuret ovat maalla, tätä ongelmaa ei onneksi ole.
Syntiäkö se?
Avioliiton ulkopuolella raskaaksi tulleen tytön osa on ollut ankara
vanhassa kyläyhteisössä. Moraalinen tuomio on tullut paitsi
omilta vanhemmilta, myös muilta kyläläisiltä. Kilpi
sen sijaan katsoo asiaa ilman tuomarin eleitä hyvin empaattisesti
Siljan näkökulmasta. Minulla oli kesällä ilo katsoa
Kustavissa Yövieraat-ryhmän teatteriesitys "Vissi humaus
ja hengen ylennys". Hauska esitys siksikin, että näyttelijät
olivat yhtä lukuun ottamatta miehiä, vaikka kirkkotiellä
ovatkin pääosassa naiset. Onneksi ryhmässä oli sentään
yksi nainen (Isontalon Siljana esiintyi
Tiina
Laakso), joka lausui alla olevan tekstin. Ainakin minun on vaikeata
kuvitella tällaista tekstiä miehen lausumaksi:
"Ja syntiäkö se, että oli hyvä hyvimmälle
ja suostui sille, jolle kaiken soi, Vernerhän hän oli, oma ystävä,
ja itse avoimillaan sielunsa herkkymiin! Syntiäkö se, että
juo onnen suullaan, kun onni on lähteen tulvina suilla! Sulo on kukkanen
hulvilla armaan ilman ja leuhtovan päivän: rikosko kehjetä
hempeän ummun hedelmän työhön? On maan mullalla oikeus
kantaa nurmien kyltää kiitoksiksi, kun aurinko tulvii ja kevät
lempii ketoja, miksei siis ihmiselläkin irki-iloita, kun veri luo
ja kohdun salat kehittävät ihmettä elämään?
Linnun piipa on riemuinta keväitten kerjetessä ja ihmishempi
hyhmän vanki, kun on mahloilla koivun kylki ja mehuilla mullan rinta,
metsän virpi siiteillänsä, ja kudun loisketta ranta, maa
morsiamillaan syleillä sulhaavan auringon ja nurmen hurmattu helma
siemenaltisna kylvöille liepivän siunaavan tuulen!" (s. 96, 97).
Muistuttaa myös Eino Leinoa
Jos aikoo Silja-episodista lainata herkullisia tekstinäytteitä,
on pulassa. Tekisi mieli lainata koko teksti, missä taas ei ole mitään
mieltä. Yllytin tyttäreni lukemaan joitakin kohtia. Hän
sanoi: "Tämähän on niin kuin Eino Leinoa". Niinpäs
on, sitäkin. Kun Vesa-Matti Loiri on laulanut jo neljännen
levyllisen Leinon tekstejä, hän voisi seuraavaksi laulaa vaikka
Kilpeä.
Mitähän Salla-lukupiiriläisemme mahtaa ajatella
Silja-episodista? Sattuneesta syystä hänellä on ensi käden
tietoa siitä, mitä tarkoittaa:
"Suurempaako tapahtumaa elämän tiellä ihmisastialle
kuin veren työ hedelmöittyneen sylin tykkivissä salaisuuksissa?"
(s. 97).
Siljan tarina ei toki pääty tähän. Levykekirjan hakutoiminnon
mukaan noin 2/3 Silja-viitteistä on vielä edessäpäin. |
o AJK kotisivu o Kirkolle