4. Isän kotiosaapu
Kapteeni palaa kotiin tällä kertaa Raumalta, mutta toisinaan
myös Viipurista tai Reposaarelta. Kuormassa on arkkuja ja laukkuja.
Tällaisen arsenaalin kuljettaminen vaikkapa laivan lastaussatamasta
Viipurista ei liene aivan helppo ja nopea manööveri, vaikka osittainen
rautatieyhteys lännemmäksi oli jo olemassa. Itse ahtaustapahtuma
oli kyllä huomattavasti hitaampi kuin nykyinen roll on / roll off-lastinkäsittely,
mutta eipä kotinurkilla viivähtäminen voinut kestää
kovin kauaa. Tuliaisia jaettaessa todetaan, että Antonista ajatellaan
merimiestä ja Eerikistä talonpitäjää. Tuleeko
Albertista lukumies? Tässä vaiheessa Albert alkaa maistua Volterilta;
vilkaisu Vesan sivuille ja niinhän se on.
5. Viipurista
Amsterdamiin ja sellistä vapauteen.
Nuoren kapteenin opetukset: uhosta nöyryyteen. Nämä konsulit
ovat kautta aikojen ja nykypäivään saakka olleet vaikeuksiin
joutuneitten maanmiestensä pelastus. Kirjan motto, Elämä
on rakettava elämän uskosta, nyt Albertin ajatuksin: "riemu ja
kiitos äidin puolesta ja isän puolesta, koko elämän
puolesta ja itsen tähden". Lopun "runoriveiksi jaksotettu kohta ei
ole tarkoitettu runoksi", mutta kyllä se hyvin runokisassa kilvoittelee
monien nykyrunojen kanssa. Mahtaako tämä Toistalon ryhmä
olla kirjan juonellinen päävirta, johon Lahdenperän johtama
raito sivujokena liittyy. Loitompana asia selvinnee. |
o AJK kotisivu o Kirkolle