| Jotain uutta Kilveltä:
päästään koko päiväksi ulos ja vieläpä
seuramatkalle. Suvipäivän kirkasta kuvausta uudisjohdoksin, linnut
kiuruavat taivaalla.
Idylli ei kuitenkaan ole särötön. Jo alkumatkasta ohitetaan
kärttyisten naapurusten silmiä rasittavat pihapiirit. Eihän
lännessä pitäisi olla tällaista. Muutama vuosi sitten
lehdistössä esiteltiin erään tutkimuksen pelkistetty
referaatti: maamme jakautuu kahtia, siistiin Länsi-Suomeen ja itäiseen
Romu-Suomeen. Raja kulkee pitkin ylimalkaista linjaa Kotka - Kokkola. Viivan
itäpuolella rakennukset ovat hujan hajan ja pihat täynnä
roinaa. Selostuksen kruunasi toteamus: savolainen ei rakenna, hän
rötöstää.
Näiden riitaisten Vähäntalon ja Isontalon isäntien
sattuminen samanaikaisesti kirkkopolulle antaa Volter Kilvelle tilaisuuden
välttää tavanomaista luonnonkuvausta. Tämä kirjallisuutemme
veijari valjastaa naapurusten uhoon kätketyn riidan kehykseksi maatalousluonnon
maalailuun. Mainiossa triokeskustelussa entinen luotsi toimii ukkosenjohdattimena
ohjaten rupattelun purren ohi kiistakarikoiden. Suorastaan koominen on
hänen näkemyksensä lammaslauman hurskaudesta.
Vaan vaimoväki on toista maata. Kun miehet eivät aluksi olleet
näkevinäänkään toisiaan, alkaa Justiinan ja Vihtoriinan
välillä varsinainen sanojen suitsutus. Sävy on kuitenkin
hapanimelä ja keskustelun poimuissa on teräviä piikkejä.
Jo taannempana Justiina oli näyttänyt kykynsä sanan voiman
käytöstä miehen nitistämisessä: "oikeastaan on
naitu mies, vaikkapa puskupäinenkin luonnonlahjoiltansa ja kova jukuri
naapurienvälisissä otsarysyissä, usein kuitenkin melko kesy
elukka ja taipuvainen luontokappale koto-oloissa …" Lohdullista tekstiä
meille miehenpuolille!
|
o AJK kotisivu o Kirkolle