8 Kilpailuhenkeä ja ihmiskohtaloita
Täi ui tervassakin ja sätkii käpälöineenViimeisen soutajien vaihtopaikan kohdalla Langholman kirkkopaatti lähestyy uhkaavasti ja pyrkii ajamaan itseään suuremman Kihlakunnan ohi. "Ylisenpään Brynolf joka aina oli avosuu ja ajattelematon, hihkaisi jotain, että kas salakkaa kun luulee itseänsä särjeksi ja pyrkii pataan keitettäväksi!" Lahdenperäkin hermostuu sillä hän "peräsimessä pahimmin tunsi paatin kunniat ruumiissaan." Löytääpä hän pahan haukkumasanan todetessaan: "Tulee kavala selän takaa niinkuin ryssä, niin ettei pahaa huomaakaan ennenkuin näkee!" Hän alkaa sättiä omia soutajia verraten soutamista lusikan lipomiseen köyhän talon hernevadissa, missä on yksi papu liemessä - ja keksii vielä pahempaakin: "Täi ui tervassakin ja sätkii käpälöineen, mutta Kihlakunta makaa meressäkin ja veden silkoissa laiskana kuin lehmä tarhakasoillaan!"Tämä "kannustus" auttaa, sillä vähitellen, mutta varmasti Kihlakunta pääsee soutajien vaihdon aiheuttaman sähläämisen jälkeen kunnon vauhtiin. Soutajien ponnistuksia kuvataan hartaasti ja osuvasti. Vähäntalon pikku-Fiinukin nousee joka vedolla melkein pystyyn ja seisoalleen, jotta olisi täysihmisen veroinen paikallaan. Samoin Herras-Manta ja Iso-Vileeni - "milläs pelillä ja missä vuorovaihtojen vilinöissä nämä kaksi olivatkin asettuneet samalle piittapenkille ja vieriviereen yhteen airoon - kimpaisivat nyt kuin ampiaiset airon varressa". Sitä ennenhän Manta oli liponut airoineen kuin olisi lusikkaa liikutellut kahvikupin liemissä. Lopulta "myötämäkeä alkoi kihlakuntalaisille olla meno" ja "takana jo ja väsyneenä vanavesissä seurasi Langholma". Pientä paatin pirpanaa kuin mäkäräistä suviehtoossaKirkkorantaa lähestyttyä alkaa näkyä muitakin. "Edellä muita Kihlakunta, sillä kymmeniä nimittäin olikin nyt jo venettä, tulevaa ja saapuvaa näkyvissä kaikilta rannoilta. --- Laahusta siis oli, pientä paatin pirpanaa kuin mäkäräistä suviehtoossa." Aina vilpas Heisala tuumiskeli vielä asiaa voitettujen puolesta sekä päästeli ilon uumahihnaa reiän väliä löysemälle: "Tuil, oil, ja mein, niinko entise' piika' ylk'mies, sanos Menola Miko rikkaudestas, ko lehmäs ol'myyn, rahas juon ja tyhjä kukkaroas kääntel´." - Kilveltä harvinainen murresitaatti, jonka kieliasu ei vaikuta kolmen ensimmäisen verbin osalta aidolta, mutta en tosin tunne kovin hyvin Kustavin murretta.Heisalan puhetulva jatkuu hänen tunnistaessaan muissa veneissä tuttuja. Pääsemme tutustumaan Friisilän lihavaan eläkkeellä olevaan lehtoriin, jonka "paatin perä laahaa niin matalalti meressä, ikäänkuin olisi isonuotta lahnasaaliineen lastattu piitoille." Kuitenkin lehtori on "mukava äijä ja niinkuin joku meistä, vaikka koulu-opit käynyt ja kruunun panksuunissa, ja saa rahaa neljä kertaa vuodessa ilmaiseksi ja elää huilaa kuin porsas pahnoissaan." - Eläkeläinen oli kummajainen noihin aikoihin. - Samoin saavat Sillanpään Matti yhdeksine lapsineen, sokea Antti ja kuuro-Saara - pari joka sekä näkee että kuulee - terävät kommentit osakseen. Kun Matti puree mälliä, siinä tulee surku mälliäSillanniemen Matti saa kunnian esiintyä Kilpasoutu ja matkan jatko-luvun eräänä päähenkilönä ja sankarina. Ennen Heisalaa ehtii Hermanni aloittaa juttunsa Matista, joka punnasi airoissaan Kihlakunan liepeillä neljäkymmentä vuotta vanha vihkimäjakku niskassaan. "Kun Matti puree mälliä, siinä tulee surku mälliä!" toteaa Hermanni. Meri on ollut ottaa Matin kahdestikin - ja nämä tapaukset kuullaan Hermannin kertomana.Matti oli soutanut kutupaattinsa päin Langholman Arpaa, jossa Hermanni oli luotsina Lypyrttiin saakka. Kutupaatin keulakin oli lysmistynyt vinoon ikäänkuin olisi siltä nokkaa niistetty, hehkuttaa Hermanni. Lopulta paatti joutui Arvan perässä hinattavan paatin alle. Matti pelastautuu hinattavaan veneeseen, ottaa taskustaan mällityngän ja puree siitä hampaisiinsa ison möhjän, ja kimpaa käsineen oman paattinsa keulaan, joka nousee veneen alta esiin, mutta mies uppoaakin paattinsa kanssa meren upiin. Hetken kuluttua Matti istuu kuitenkin hajareisin kaatuneen paattinsa kölipuulla. "Mitäs minä paattiani olisin jättänyt tuuliajolle ja ihmisten kiusaksi?" oli Matti selittänyt. Ja mikä tärkeää, silakka-astia oli piitan alla pystyssä ja kalat kaikki säilössä. "Nuokin oli vietävä Pappilaan ja toimitettava perille, koska ovat tilanneet", Matti selitti, miksi vielä antautui vaaraan. "Visapuu on visapuuta, eikä se liotettunakaan luontoansa muuta", hörähtelee Hermanni. Matti kastui toisenkin kerran StröömissäVielä Matti kastui samana vuonna toisenkin kerran Ströömissä. Se tapahtui syksyllä juuri joulun etupäivinä Matin vetäessä kelkalla joulujauhoja kotiinsa. Keväisestä vahingosta ja silakka-astian vaaroista viisastuneena hän on surrannut jauhosäkkinsä nuoralla lujasti kelkan korvapuihin ja pohjalautoihin. Syysjäät ovat sitkeitä, mutta "eivät ne kuitenkaan pihkaa ole ja rajattomiin veny". Matin saatua piippunsa palamaan jää pettää. "Matti oli Mattia tälläkin kertaa meressä, piippunsa hän piti hampaissaan, sillä hän muisti, että se oli sytytetty, ja toisen kouransa kelkan korvassa, sillä säkkinsä hän tiesi surratuksi kelkan lautoihin, ja toisen kätensä kynnet hän oli saanut isketyksi jään syrjään." Sieltä hänet sitten pelastettiin kelkkoineen ja säkkineen. "Kas hemmettiä kun sammutti piipun!" oli Matin ensimmäinen sana, kun taas seisoi kuivilla. Matti oli sitkeä ja itsepäinen jo lapsena tiesi Hermanni. Matti meni metsään ja eli kuusi viikkoa maan marjoilla, kun Matin äiti oli uhannut, että kuuteen viikkoon hän ei anna hänelle liemiruokaa, ellei hän opi nuolemaan lusikkaansa puhtaaksi aterian jälkeen.Silja ja Filadelfian prinsessaNiin kuin viime luvussakin, hilpeän tarinan jälkeen pannaan sordiino päälle ja molli soimaan. Silja, Isontalon hereä ja surujensa alainen tytär huomaa Sysilän hiljaisen Miljan, Filadelfian prinsessaksi joskus kutsutun, soutavan yksin heikossa paatissaan. Ihmiset kertoivat, kuinka hän oli ollut kaunis joskus ja ylpeä. Milja kohoaa tämän luvun toiseksi päähenkilöksi. Myös Agata saa huomiota osakseen. Tämä muistelee Miljan kohtaloa eli "viljuipa mieli muinaista kuin virtaa, ryöpsää ja raukeavaa." Alku oli romanttinen. Miljan kymmenen vuotta odottama Hurja-Riku palaa meriltä ja järjestää tuliaistanssit Ylistalon tuvassa - siellä tanssittiin Pitäjän pienemmissäkin. Rikun tunteettomuus paljastuu lukijoille jo hänen kysellessään poikavuosien tovereiltaan: "Kukas tällä haavaa nyt on pitäjän komein tyttö?" ja kehaistessa: "Minä olenkin se poika, joka en elämässäni ole kahta satamanväliä saman laivan hajuissa seilannut, enkä itseni jättämää tytöntainta toista kertaa käsivarsiini sulkenut." Tuliaistansseissa Riku ei ol e ensin huomaavinaan Miljaa, mutta lopulta nämä tanssivat hurmioituneesti Huima-Hannun valssin eli Hannun Markun valssin tahdissa - kuten kymmenen vuotta sitten. Valssi on sanoitettukin runorivein. Tämä jää Miljan viimeiseksi tanssiksi. Riku palasi merille ja oli lähtiessään puhellut, että ties' nähdäänkö häntä näillä nurkilla maailmaa enää koskaan. Milja jää sitten kantamaan suhteen tulokset yksin ja lopputulos on, että hänet tuomitaan neljäksi vuodeksi kehruuhuoneelle ilmeisesti lapsensa hukuttamisesta epäiltynä, vaikka itse kertoi jäihin pudonneensa.Vanhan Agatan hyvyysAgatan viisaus ja hyvyys kuitenkin lieventävät tämän surkean tarinan synkkyyttä. Hän näkee Siljan ahdistuksen tämän tajutessa oman ja Miljan kohtalon samankaltaisuuden, ja arvaa Siljan tuskaiset ajatukset: "tällaista on Miljakin tuolla joskus kestänyt … minäkin olen jätetty!" Agata päättää hakeutua maihin päästyä Miljan kanssa puheisiin ja sanoa jonkun ystävällisen sanan, ja Siljan hän aikoo kutsua luoksensa ehtoosti. "Me vanhat, emme me muuta jaksa, mutta ymmärtää me voimme, koska tiedämme!" Agatan loppuhuokaisu on lohdullinen: "Ja kaikki myrskytkin asettuvat kuitenkin kerta ja korkeinkin aalto kaatuu harjoiltansa." - Luvun loppu on muutoinkin lohdullinen: "Albertkin perätuhdon nipukoilla oli koskettu uuteen vireeseen" - ja luontoa ylistävät runorivit päättävät jakson. |
||||||||
Palautetta |
||||||||
KL: Agata pysäyttää lukijan
Pirkko Perävainio: Taivassalon 'oil'
Vesa Nuolioja: Agata
Asko Korpela: Silmiä aukovaa tekstiä
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20010328 (20010322) o 
o AJK kotisivu o Kirkolle