Ihmisillä tuntuu olevan myös kilpailuvietti. Volter Kilpi on
kuvannut sykähdyttävästi talvista kilpa-ajoa hevosella ja
Ylistalon miesten kamppailu Alastalon hevosten kanssa sai sekin lavean
kuvauksen.
Kihlakunta kotka
Langholman 40-henkinen kirkkopaatti oli yllättää Kihlakunnan
väen. Mutta peränpitäjä Lahdenperä ja koko väki
ymmärsi, että nyt on kysymys kyläkunnan maineesta. Soutajina
vähemmän mairittelevia mainintoja saaneet Vähäntalon
pikku-Fiinu, Koto-Tapani, Herras-Manta , Iso-Vileeni ja Tuuskerin Aapeli
petrasivat silmissä airon käyttöä. Eipä aikaakaan
kun Langholman haukan oli myönnettävä, että Kihlakunta
oli kotka.
Kylien ja kylätoimikuntien sekä erilaisten puulaakien kilpailut
eri alueilla ovat edelleen eläviä. Lahdenperän kaltaisia
kirittäjiä onneksi riittää.
Heisala on jo näyttänyt puheenlahjansa. Hänhän se
edellisessä luvussa pani isonpitäjän papin tenttiin soutaessaan
tämän Punttisten rantaan. Itseäni ilahdutti lause ”Tuil,
oil ja mein, niinko entise’ piika’ ylk’mies, sanos Menola Miko rikkaudestas,
ko lehmäs ol’ myyn, rahas juon ja tyhjä kukkaroas kääntel!”
Mielenkiintoisia ovat kolme ensimmäistä verbiä (teonsanaa),
sillä niissä on taivassalolainen murrepiirre, eli oli =oil.
Sitkeä Matti
Matkan jatkossa sopi vielä tarinoida ihmisistä. Nyt sai luotsi
Hermanni Henriksson kertoa Sillanniemen Matin kutupaatin ja Arpa-laivan
törmäyksestä. Kuin ihmeen kaupalla Matti selvisi hengissä
eikä kelkalla jäihin putoaminenkaan vienyt henkeä.
”Koskas Ströömi minun kolmannen kerran sieppaa ja pitääkös
ahne silloin omanansa?, Matti itsekin kyseli. Mutta tänä Herran
vuonna hän vielä punnasi airoilla 40 vuotta vanhassa vihkijakussa
kirkkoon ja Äärtalon penkin korvaan.
Riku huima, Milja liepä
Toinen tarina onkin taas se tavallinen: mies ottaa ja jättää.
Isontalon Siljan kohtalo peilautui Sysilän Miljan, Filadelfian prinsessan,
elämässä. Milja oli rakastunut nuorena Rikuun, josta oli
maailman merillä tullut naissankari. Palattuaan hän vei tytön
Hannun Markun valssiin jälleen ja pian kylällä kyseltiin,
onkos tytön käynyt hullusti.
Kirjallisuudessa on kuvattu monia vastaavia tapauksia. Aina yhtä
synkkiä, ja jos äiti syyllistyy vielä vastasyntyneen surmaamiseen,
siitä seuraa vapausrangaistus. Miljalle se tiesi neljä vuotta
kehruuhuonetta, jonka takia häntä kutsuttiin Kehruu-Miljaksi.
Hyväsydäminen Agata pohti niin Miljan kuin Siljankin kohtaloa
ja sitä, miten voisi näiden taakkaa keventää.
Sisälahdella
Vähitellen Kihlakunta pääsi Ströömiltä sisälahdelle.
Albertista tuntui juhlavalta. Luonto oli kuin kirkko. Loppuluku on monikerroksista
runoa, Volter Kilven Korkeaa Veisua.
|
o AJK kotisivu o Kirkolle