| Kirkolle-teoksessa Volter Kilven luonnonkuvaajan lahjat tulevat
esille paremmin kuin muissa Saaristosarjan kirjoissa. Ylätyyliin Kilpi
kuvaa juhannuksen aikaista luontoa, sen vehreyttä, kukintaa ja tuoksuja.
Jotakin samankaltaista kokee nykyajankin matkailija, joka poikkeaa katsomassa
Kustavin
maistonkeja mittumaarin aikaan.
Tuttua taasen on kirjailijan ihmiskuvaus. Muutamin piirroin hän
tuo elävänä eteen kirkkoonmatkaajat toisensa jälkeen.
Hän paljastaa myös näiden salaisimmatkin ajatukset, kateudet
ja heikkoudet. Kuvauksissa on kuitenkin koko ajan ymmärrystä
ja anteeksiantoa.
Kirkkokansassa on monenlaisia ihmisiä.
Agata
on sovitteleva vanhus, johon kaikki turvaavat. Härmälän
Herman on ”small talkin” edustaja, hän on tunnettu leikinlaskustaan,
joka ei ole liian julmaa. Mustasukkaisuus, nokkimisjärjestys ja tekosiveys
tulevat myös kuvatuksi. Aikaisemmin olemme saaneet lukea hienoja kuvauksia
lehmistä, hevosista ja lampaista ja nyt kuvataan hyvin kanatkin.
Siljan tarina on yksi niistä tavallisista tarinoista, joita
kirjallisuus sisältää runsain mitoin. Nuori nainen raskaana,
eikä tietoa huomisesta. Kilpi kuvaa Siljansa hienosti, hän on
nuoren naisen puolella, ylistää elämän uskoa ja uuden
syntymää. Juonellisesti ei tietysti näytä hyvältä,
että Siljan ystävä on Pukkilan Verner, jonka isä
on tietojemme mukaan kova järjestelemään nuorten avioliittoja.
Jono kasvaa ja mukaan tulee jo Toistalon väki eli kirjailijan
kodin esikuva ja kirjailija yhtenä pojista. Hyvin monilla on muistoja
lapsuuden kirkkomatkoista. Useimmiten ne kuitenkin taisivat kuvata jouluaamua,
vain olenkohan väärässä?
|
Palautetta:
Vesa Nuolioja: Kirkkomatkoista
| VNU: |
Hyvin monilla minun ikäpolveni ihmisillä on noita muistoja
lapsuuden kirkkomatkoista. Jotenkin olen apealla mielellä senkin perinteen
häviämisestä (vai häviääkö se?). En
pidä itseäni erityisen uskonnollisena, mutta sen kuuluisan Viljo
Kojon tekstiin tehdyn joululaulun sanoin: "Mitä ymmärsin sit'
en tiedä, pyhän tunnelman muistan vain." Nuo yhteiset kokonaisten
perheiden, perhekuntien, kyläkuntien kokemat tunnelmat -voiko niitä
enää saavuttaa? Omat elävimmät lapsuuden muistoni kirkkomatkoista
ovat kyllä koulun kevätkirkossa käynnit. Väkevät
muistot ovat jääneet myös pienen kylämme yhteisistä
matkoista koulun kuusijuhliin. Matkoja tehtiin hevosilla. Kirkkorekien
eteen valjastettuja hevosia kulki pitkä jono hämärtyvää
metsätietä pitkin. |
Pekka Pihlanto: Kirkkomatka
Velkuassa
| PPI: |
Mieleeni tuli viime jouluinen kirkkomatkamme Velkuan Palvassa. Matkaa
oli tosin vain kilometrin verran. Tiellä oli jo väkeä kauempana
olevista taloista, ja matkamme varrella tuli lisää väkeä
mukaan. Vähänkin pitemmältä tullaan autoilla, joten
Kilven kuvaama sosiaalinen kanssakäyminen jää matkalla vähäiseksi. |
|
o AJK kotisivu o Kirkolle