|
Juuri soutuvuoron vaihtuessa
Kihlakunnassa, Langholman kirkkopaatti yllättää vauhdilla
takaa ja uhkaa samantien puhaltaa ohi. Tällöin Lahdenperäkin,
joka helvarissa ollen parhaiten ”tunsi paatin kunniat ruumiissaan”, alkoi
jo hätääntyä: ”Mistäs juuti tähän ilmestyi,
kun tulee kavalasti selän takaa niinkuin ryssä, ettei pahaa huomaakaan
ennenkuin näkee!” Syntyy aikamoinen tohina. Soutajat ryhtyvät
vetämään tositoimin. Kyläkunnan kunnia on kyseessä.
Painava Kihlakunta vaatii kuitenkin aikansa ennen kuin se pääsee
vauhtiin. Perämies ehtii lukea toisetkin madonluvut soutajilleen,
kun langholmalaiset näyttävät vähitellen kiskovan veneensä
edelle: ”Kannon tyvilläkö te luulette istuvanne ja Säkylän
tervametsissä, ettekä piitoilla ettekä kölivartisen
niskoilla, kosk’ei meri jää, vaikka hartiat heiluu!” Niin, mistähän
Kustavin laivoihin terva saatiin? Säkylän tervametsistä?
Mutta kun painava vene on vihdoin saatu täyteen vauhtiinsa, niin
langholmalaisten on taivuttava. Hauska on kuvaus Vähäntalon pikku
Fiinusta, kuinka hänkin tekee parhaansa airon tyvessä: ”...ja
nyt joka vedolta pinnisti itsensä piitalta koko ruumiineen melkein
pystyyn ja seisoalleen, jotta olisi täysihmisen veroinen paikallaan
ja punnaisi, minkä mittaa riitti, vaikka jäsenet nipisivätkin:
hiuksetkin tekivät kiusaa ja huiskivat huivin alta esille ja kasvot
pakahtuivat punaisiksi joka kerta kun tikisti vartensa jänteen ja
potkoon...” Ei löydy Kihlakunnalle vieläkään voittajaa
Ströömillä. Ilmeisesti on niin että soutajien määrä
on sittenkin ratkaisevaa ja penempien paattien on turha yrittää.
”Friisilän lehtorikin
on tulossa juhannuskirkolle, koska paatin perä laahaa niin matalalti
meressä, ikäänkuin olisi isonuotta lahnasaaliineen lastattu
piitoille!” neljästeli (Onko sama kuin ”naljaili”?) Heisala. Lihavaa
lehtoria ”neljästeli” Heisala muutenkin ja sanoi myös ”on silloin
kuitenkin (kirkkomatkalla) herrasessa verassa ,...kun muuten on kotona
arkisillaan kuin ryöväri ja taksvärkkäri...”. Tässä
tämä sana taksvärkkäri on tietysti hyvinkin tuttu,
mutta kun tuolla jossakin kommentissani tarjoan sanaa ”taksimies” myös
tähän merkitykseen, niin panee hiukan pohtimaan uudelleen. Jossain
kohdassa Kilpi rinnastaa muistaakseni ”... isännät ja taksimiehet...”
ja taksimiehistä puhutaan yleensäkin siellä täällä.
Olisiko kyseessä pikemminkin taloissa palkkatyössä käyvä
henkilö, jolla on esimerkiksi joku erityinen ammattiala ja siinä
tietty palkkanormi eli ”taksa”. Ojurilla voi esimerkiksi olla joku metritaksa
(tai silloin kai mittana oli syli tai kyynärä) jonka mukaan hänen
palkkansa määräytyi.
Friisilän lehtorin koulupolitiikka näyttää olleen:
”...ei rengin tarvitse osata lukea ja räknätä, rengin täytyy
osata ajaa sontaa ja uskoa keisariin!” Tulee mieleen kauhavalaisen rippikoulupojan
vastaus rovastille joka kyseli, että mikä on ollut vaikeinta
elämässä: ”Kyllä se on ollu sonnanajo sateella!”
Tarinat Sillaniemen Matista tuntuisivat olevan tällaisia johonkin
”legendaksi” muodostuneeseen henkilöön liitettyjä tosia
tai joskus myös liioiteltuja juttuja. Aivan hienoja ja mukavaa että
sellaiset näin ovat tulleet ”kirjoihin ja kansiin”. Myös ”Filadelfian
prinsessa” on tällainen samaan kategoriaan kuuluva, vaikka tyypiltään
hyvin erilainen tarina. Kun koko ajan vertaan Volter Kilpeä Aleksis
Kiveen, niin olisiko näissä tarinoissa jotain samaa, kuin Seitsemän
veljeksen Aapon kertomuksissa?
Jakson
lopussa runomuotoon kirjoitetut rivit ovat kuitenkin mielestäni
runoa, vaikka Kilpi nimenomaan tämän kiistääkin. Tosin
erona ”tavalliseen” runoon tässä on se, että näitä
on ehkä mahdotonta irroittaa asiayhteydestään, tästä
kirjasta. Kieli ei varmaankaan toimisi irrallaan yhteydestään.
Tavallisestihan runo on oma kokonaisuutensa. joka voidaan esittää
aivan sellaisenaan.
|
Pirkko Perävainio: Taksi
| Pirkko: |
Minulla oli ilo olla tekemässä pientä murresanakirjaa
velkualaisen kunnallismiehen Lauri Valtosen omakustaneiseen Velkuan Laurin
tarinoita.Siinä hän hyväksyi taksille selityksen päivätyö.
Ajattelisin että se on vastike tehdystä työstä, jolloin
ei käytetä rahaa vaan esimerkiksi luontaistuotteita.
Sun, 25 Mar 2001 23:25:54 +0300 (EET DST)
pirkko.peravainio@pp.inet.fi
|
Asko Korpela: Kiveä mielestäni selvästi
| Asko: |
Jo silloin alussa Alastalon salia luettaessa kiinnitettiin huomiota näihin tarinoihin ja todettiin yhtymäkohta Aleksis Kiveen. Mahtoiko Kilpi itse niin sanoa, sen ainakin, että Kivi on esikuvana ollut, monessakin suhteessa. Tämä on yksi selvimpiä. En ihmettelisi, vaikka voitaisiin sanoa, että Kivi puolestaan on siepannut mallin Cervantesilta, jolla myös on juuri tällaisia 'välikertomuksia'.
Wed, 28 Mar 2001 17:07:41 +0300 (EET DST)
|
Vesa Nuolioja: Kivi oli oppi-isä
| Vesa: |
Tuskin Kilpi on yksittäisten tarinoiden osalta sanonut, että ne ovat "kivimäisiä". Sen sijaan hän suorastaan "julisti" Kiven oppi-isäkseen jo vuonna 1900 (ehkä vähän aikaisemminkin) ja pysyi sitten lopun ikäänsä suurena Kiven ihailijana. Suomenkielisestä kirjallisuudesta hän ei oikeastaan sitten tunnustanutkaan esikuvikseen muuta kuin Raamatun. Jos vielä jatkamme näitä tutkiskeluja, niin meidän kannattaisi tehdä yksityiskohtaisempia vertailuja. Sieltä löytyy kyllä hyvinkin yksityiskohtaisia yhtäläisyyksiä.
Thu, 29 Mar 2001 09:56:08 +0300 (EET DST)
vesanuo@kymp.net
|
Vesa Nuolioja: Harkitsi väitöskirjaakin Kivestä
| Vesa: |
Taavi Kilpi kertoo kirjassaan, että Volter Kilpi suunnitteli nuorena kirjoittavansa väitöskirjan Aleksis Kivestä. Volter kertoi asiasta Anto-veljelleen lähettämässään kirjeessä. Kirjeen tarkkaa ajankohtaa Taavi Kilpi ei mainitse, mutta kertoo kirjailijan viettäneen "tämän 1902 joulun Kärkölän pappilassa ja vielä seuraavan talvenkin maaliskuuhun asti". Kirje oli viimeinen, jonka Anto sai Kärkölästä, joten se on lähetetty kai vuonna 1904. Näin Volter kertoi kirjeessään:
"Ylihuomenna matkustan Helsinkiin. Rupean siellä nyt luultavasti hakemaan aineksia väitöskirjaan, jolle olen aiheeksi valinnut runoilija Aleksis Kiven elämänkerran ja teosten käsittelyn. Kesällä teen kai matkoja hänen syntymäseuduilleen ja paikoille, jossa hän on oleskellut. En sentään tiedä, tulenko tätä aietta täyttämään, mutta hyvästi tunnen nyt ainakin ajatuksesta syttyneeltä. Ihailen nimittäin kukaties enemmän kuin yksikään toinen Aleksis Kiveä ja olen innostunut saada selvittää se ihailuni toisillekin." (Volter Kilpi ja vanha Kustavi, 26-27).
Taavi Kilven mukaan väitöskirjan teosta ei Volter Kilven kirjeissä enää tämän jälkeen mainita mitään.
Sat, 31 Mar 2001 19:32:58 +0300 (EET DST)
vesanuo@kymp.net
|
Lähetä palautetta!
|