Tuhti Matti 
Kirkolle yhteenveto

Kirkolle on ehkä sarjan vaikein teos. Sen lähtökohta, kuvata kaunokirjallisin keinoin lähes sadan hengen venematkaa kauniina juhannus-aamuna, on erinomaisen haastava. Kukapa muu Volter Kilven lisäksi olisi uskaltanut tähän ryhtyä. Kilven teokset on jo moneen otteeseen todettu hyvin monitasoisiksi sekä rakeenteeltaan että ilmaisukeinoiltaan, joten mitään helppoa tulkintayritystä siitä ei voine tehdä. 

Sillanpääläinen taisi joku lukupiirissä sanoa. Ensi vaikutelma teoksesta on rauhallinen maisemamaalaus, kesän ja kukoistavan luonnon kuvaus. Sillanpääläinen taisi joku lukupiirissä sanoa. Tarkemmin katsottuna maisema näyttää muodostuvan vanhenevan kirjailijan omakohtaisista lapsuus- ja nuoruusajan kirkollemeno-muistoista, jotka vain viittauksellisesti on sijoitettu sarjan kahden ensimmäisen teoksen henkilögalleriaan ja tapahtuma-aikaan. Kirkolle teoksesta puuttuu miltei kokonaan aikasempien teosten kiinteä dramaattinen rakenne. Henkilöhahmot ja tapahtumat ovat toisistaan irrallisia ja ne on aika helppo kuvitella soutumatkoilla omakohtaisesti kuulluiksi tai nähdyiksi asioiksi. Kirjassa on välillä aivan lapsen näkökulma. Esimerkiksi pitkän venematkan jälkeinen hauska naistenhuone taivasalla kuvaus, jonka vain hyvin pieni poika voi äitinsä mukana päästä näkemään; samoin Albert-lapsen mielikuvat omista vanhemmistaan. Toisaalta Miljan tilanteen ymmärtäminen vaatii jo enemmän ikää; samoin ympäröivän maiseman hahmottaminen. 

Saaristosarjan rakenne on hyvin jännittävä. Osat muodostavat ketjun miehuus, vanhuus ja lapsuus. Ensimmäinen osa, Alastalon salissa, on kunnianosoitus menneille tekijämiehille, toinen, Pitäjän pienempiä, muistuttaa kaiken katoavaisuudesta. Kolmannessa, Kirkolle, kirjailija tavallaan siirtyy omine muistoineen itse teokseen, joka samalla on luonnon suuri ylistyslaulu. 

 

Palautetta 

Vesa Nuolioja: Luonto ei silti ole pääosassa 

Vesa:  Matti: "Kolmannessa, Kirkolle, kirjailija  tavallaan siirtyy omine muistoineen itse teokseen, joka samalla on luonnon suuri ylistyslaulu."

Onhan se suuri luonnon ylistyslaulu. Luin kuitenkin äsken biologi Anto Leikolan kirjoituksen Kilven luontokuvauksista tässä kirjassa (Kirjailija luonnossa, SKS) ja havaitsin hänellä mielenkiintoisen näkökulman. Leikolakin sanoo, että luontokuvaukset ovat hyvin väkeviä. Sitten hän kuitenkin toisella lukemiskerralla alkoi järjestelmällisesti tutkia, paljonko kirja sisältää luontokuvauksia. Hän yllättyi todetessaan, että niitä on vain parikymmentä. Suurin osa kirjasta käsittelee muuta. 
  

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20010408 (20010408) o o AJK kotisivu o Kirkolle