| Kaivoin uudelleen esiin Veikko Huovisen Talvituristin, josta kavereiden
kanssa juttelimme lukioaikana innostuneesti tyyliin "tämä kirja
on jotain muuta, miltä näyttää". Kirja sisältää
kaksi osaa, joista ensimmäinen on nimeltään Valmismatka.
Valmismatkassa kerätään "turisteja" busseihin, jotka kulkevat
läpi talvisen Suomen etelästä pohjoiseen.
Takakannen mukaan "Tämä ankean kiehtova matka on lukijalle
koko ajan selittämättömän läheinen, ja hän
löytää paljon sen vertauskuvallisesta sisällöstä…minne
he ovat matkalla?"
Valmismatkan väki vaeltaa Jäämeren rantaan saakka eikä
pysähdy sinnekään. Matkanjohtaja Marin kiertelee laiturilla
ihmisen joukossa ja pyytelee heitä siirtymään veneisiin.
"Hiljaa mutisten Marin toistaa tuota "rohkeutta-rohkeutta" ja "asiat kyllä
järjestyvät". Hän on lopen väsyksissä, erityisesti
hänen silmänsä ovat ärtyneet. Hänen silmänsä
tuntuvat aistivan sen sanattoman moitteen, joka häneen kohdistuu."
(Huovinen, Talvituristi 1965, 130).
Veneet irtaantuvat laiturista. "Viimein eräs vanha, harmaapartainen
mies ehdottaa, että he nyt yhdessä laulaisivat merelle lähteville.
Väkijoukko veisaa virren" (131).
Huovisella siis on samantyyppinen kehyskertomus kuin Kilvellä.
Kerätään vähitellen koolle joukko ihmisiä, jotka
kulkevat kuolemaa kohden. Huovisen ihmiset vaan kulkevat alkumatkan busseilla
ja on hyytävä talvi. Kilven väki vaeltaa kesäistä
kylätietä jalan. Loppumatka kuljetaan molemmilla matkoilla veneellä.
Ja lopussa veisataan virsi.
Koen Huovisen kirjan tunnelman edelleen samaksi kuin silloin joskus
koululaisena. Läheskään Kirkolle-kirjan taiteellisiin mittoihin
Valmismatka ei kuitenkaan yllä. Valmismatka on toki sivumäärältäänkin
paljon ohuempi, mutta se ei ole ratkaiseva ero. Suurin ero on se, että
Kirkolle-kirjaan on ladattu paljon enemmän ulottuvuuksia, Valmismatka
on kapeanankea. Luulen, että runsasta kirjaa ei voi kirjoittaa nopeasti,
kuten Huovinen on tehnyt. Runsaan sisällön lataaminen vaatii
paljon aikaa ja paljon työtä. Kilpi ei säästellyt noiden
resurssien käytössä.
|