6 Kihlakunta kansoittuu ja lähtee
1 Vaari, pumppu ja nenäkkäät pojatJuuvani vaari on eräänlainen kyläkunnan ensimmäinen palvelija ja hoitaa tärkeän toimen kirkkoveneen lähtökuntoon laittamisen, vuotoveden pois pumppaamisen. Sitä varten hän lähtee muita aikaisemmin rantaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarkkaan ottaen ensimmäisenä jalallaan veneeseen astu, kun nopsajalkaiset pojan veitikat säntäävät ohi. Yrittävät vaarin tointakin, mutta ehkä paremminkin vaaria auttaakseen kuin vettä pumpatakseen. Asettelevat pumppuvärkit suurinpiirtein paikoilleen. Vaari on tästä paremminkin harmistunut kuin kiitollinen, kun hoitavat toimensa huolimattomasti: pumppu missä sattuu ja syöttövesi ottamatta. No, vaari jupisee pojille neuvojansa ja toimittelee asiat kohdalleen: "Loikkareita te kumminkin olette ja melskaatte vaan, eikä teistä muuhunkaan apua ole matkalla!" Jäipä hieman askarruttamaan vaarin lause: "Nenäkäs poika sinä olet, sen huomaa ryhtymisistä, mutta nenänpää on ennen toimen alkamista sihdattava järjen jyvän nokille, jotta teonpoikanen kupsahtaa oksalta teirenpaistina eikä variksenhaaskana!" Lopun luontovertauksen tietenkin ymmärtää kuka hyvänsä helposti, mutta mitä tarkoitta tässä nenäkäs? Tavallisesti pelkkää moitetta, mutta eikö vain tässä ole pieni tunnustus nokkeluudesta! Tällaiset ovat niitä Kilven kielen vivahteita, joihin varsinkin murretta tuntematon joutuu suhtautumaan varovaiseti. Vaarissa on muutenkin pedagogin vikaa, kun eettispainotteisia neuvoja satelee pojille jatkossakin.Kirkkovenettä ei säilytetty taivasalla vaan katoksellisessa valkamassa, joten liiemmälti ei pumpattavaa ilmeisesti ollut, ei sadevesiä eikä muutenkaan, sillä oltiinhan sentään jo juhannuksessa ja vene oli keväästä ennättänyt tiiviiksi turvota. Väki alkaa pakkautua veneeseen. Ilmeisesti
kaikilla oli totutut paikkansa, ainakin naiset asettuivat pääasiassa
keulaan ja miehet perään. Siinä oli sitten nuorilla miehillä
tilaisuutensa osoittaa ritarillisuutta neitosten veneeseen auttamisessa,
päästä vähän puristelemaan, kättä jos
ei muuta. Sitten Kilpi kuvaa värikkäin sanakääntein
ihmisten tulemista ja siirtymistä 'vakailta vaaruville' eli kiinteältä
maakamaralta vaappuvaan veneeseen. Vaikka eipä näin suuri vene
paljon yhden ihmisen painosta vaapu. Loppuun laitetaan vielä runomuotoa
tavoitellen kertaus veneeseen nousemisen tyyleistä ja luonnonmystiikasta.
2 Väki alkaa nousta veneeseenItse asiassa alkoi jo edellisessä luvussa, mutta alkaminen jatkuu kuin piipun valitseminen Alastalon salissa: sivutolkulla. Ja kuitenkaan ei puhettakaan saamattomuudesta tai pysähtyneisyydestä. Koko ajan tapahtuu, melkein voisi sanoa 'kiihkeästi'. Eipähän veneeseen voi vetelästi astuakaan: se on joko mentävä tai sitten ei. Ei edes piitalle asettumista ole syytä viivyttää ja venyttää, ahteri lautaan mahdollisimman pian. Meren äären ihmiset osaavat noudattaa matalaa profiilia veneessä. Siellä ei huojuta eikä hoiputa, muuten voi helposti joutua yli laidan märkään elementtiin. Tässä vaiheessa alkaa jo näyttää siltä, että ennätysyleisö tulee, vene täyteen partaita myöten. Merkitsee, että joudutaan tai päästään - kuinka sen ottaa - tuppatumaan likempäänkin kuin kyynärpäätuntumaan. Jotkut siinä innossa kymmenenkin vuotta nuorentuivat, kuten nyt Herras-Manta esimerkiksi. Vileenikin ilmestyi paikalle ja maailmanmiehen ottein Mantaa piteli. Vaari jupisi paheksuvasti kaikelle tällaiselle ylimääräiselle sähellykselle. Piippu sentään rätisi säntilleen, kun sen säntilleen sytytti.3 Ja kyllä väkeä riittääkin"...sillan parras aina tunkemalti täynnä ja purkumalti sulloillaan". Kilven upeita sanaluomuksia toista toisen perään. Tuntuu, että kysymyksessä on paremminkin tuhannen kuin sadan ihmisen veneeseen asettuminen, niin paljon sanoja käytetään tähän toimitukseen. Kun kolmisinkin kerrallaan tupsahdetaan paattiin ja kymmenen sekuntin välein, niin siitä tulee todellista eli efektiivistä lastausaikaa 300 sekuntia eli 5 minuuttia. Saattaa olla hyvinkin realistinen arvio lastauksen kestoksi. Sanotaanko kuitenkin vähän myöhemmin, että 'puolen tunnin istumisen' - eli puoli tuntia siitä, kun ensimmäiset tulivat siihen kun viimeiset asettuivat - jälkeen päästään liikkeelle. "Alkoipa tosiaankin Kihlakunta olla täyteen lyötynä!" "Mainiota lastia tämänlaatuinen rahtitavara, joka itse kävelee omin anturoin aluksiin ja tuuvaa itsensä niin tiiviisti parraspielten sisäpuolille, että onkos tuolla akkapäässä paattia enää pumppustyveillekään hengittämisen tilaa olkahartioiden lomissa!" kuului Lahdenperäkin vieressä pakisevan isälle." [siis Albert taaskin mietteissään.]4 Lastaus jatkuu aina vain"Kumma ihmiskeko tuo väentäyteinen paatti!" - Niinkuin olisi kurkistellut kuhivaan muurahaispesään! Vene nyt jo melkein kukkurallaan väkeä, mutta vielä tippui lisää. Tässä jo sivusta seuraavaa alkaa hirvittää, että merituuleenko sitä ollaan menossa ja joko partaat alkavat hörpätä vettä ja vaarin pumppu pääsee tositoimiin. Siitä ei kuitenkaan kukaan tunnu hätää pitävän. Rajat ilmeisesti tunnetaan. Runojalkaankin vielä ennen lähtöä ennätetään ja jonkinmoista hiljentymistäkin harrastetaan. Olisiko yhteyttä Venäjällä vieläkin yleiseen tapaan matkalle lähtiessä matkasauvan ['pasatshok' votkaryyppy] nauttimisen jälkeen istua hiljaiseksi hetkeksi juuri ennen ulko-oven avaamista?5 Matkaanlähtö ja väärä sapeliKolmea vaille sata istuu nyt paatissa. Näin paljon ei ole ollutkaan kuin mennä suvena Langholman vanhan emännän hautajaisissa. Minun kirjanpitoni näyttää vasta 76. Joko ei ole kaikkia mainittu tai on jäänyt huomaamatta. Itse epäilen, että molempia. Epäilen myös että joku saattaa olla mainittu kahteen kertaankin. On horjuvuutta nimissä. Toisilla on hyvinkin erilaisia kutsumanimiä. Mene niitä sitten erottamaan!Ennen liikkeelle lähtöä selvitetään vielä aluksen päällikkyys. Paikalla on merikapteeneja, taitaa olla useampiakin ja on vakituisia veneen päälliköitä, nuorempia ja vanhempia. Niin käy, että isoja meriä kyntänyt ammattimies, satunnaisena mukanaolijana jättäytyy syrjään paikallisen kokemuksen tieltä. Sopivasti vielä Lahdenperä istuu perätuhdolla niin että vahvempi oikea käsi lepää helvarin varrella, siis hän saa tehtävän. Juuvanin vaari puolestaan korvakuulolta tietää, milloin on lähdettävä: "Koskei töpinää enää kuulu silloilta, niin mitäs tässä enää odotellaan ja kuunnellaan kärpäsiä: heittäkääs köysi lossiksi seinältä, niin paattikin pääsee ilmoihin ja saa ihminen liikuttaa hartioitansa!" Ja niin lipui paatti perä edellä ulos rantahuoneesta ja sitä ryhdyttin sopivasti soutaen ja huovaten kääntämään menosuuntaan. Mutta lähdön hetkeenkin on sovitettu tarina, tarina väärästä
sapelista, mahdollisesti jopa kultaisesta, jonka Venäjän sotaherra
oli heittänyt mereen juuri ennen uponneesta laivasta veneellä
rantautumista ja sen olivat omin silmin pojat puussa lymyten nähneet.
Ei löytynyt sapelia tälläkään kertaa. Mutta tieto
tästä oli vielä vankka ja sen piti siirtyä eteenkin
päin. Siinä oli tehtävä Albertille, tämän
tarinan kirjoittajalle. Niin pääsi kuussyltäinen, siis toistakymmentä
metriä pitkä, kutakuinkin meidän
laiturin pituinen vene liikkeelle. Sen verra tulevaa on raotettu, että
tiedetään että matka on niin pitkä, että soutajia
kerran, taitaa olla jopa kaksi kertaa, vaihdetaan. Hesarin karttapalvelusta
saa hämärän käsityksen matkan pituudesta, ehkä
vajaat 10 kilometria. Tunninko sitä soutavat, vai jääkö
alle? Hien saa jo kymmenessä minuutissakin. Ehkä saadaan matkaan,
aikaan ja hikeen vielä tarkempaakin tietoa, vaikka mestarimme realismille
piupaut antaakin!
|
||
Palautetta |
||
Aulikki Kari: Mitäpä tähän lisäämään...
Lähetä palautetta! |