Korpela Asko 
4 Isä ja isän meriseikkailut

2.4 Isän kotiosaapu on yhtä juhlaa 

Voitaisiin ehkä ajatella, että kukin meistä kokee taideteoksen paitsi persoonallisesti, myös jotenkin 'yleisinhimillisellä tavalla'. Tästä yleisinhimillisestä näkemyksestä muodostuu sitten yleinen mielipide teoksen arvosta. Taideteoksen henkilökohtainen arvo voi sitten huomattavastikin poiketa 'yleisinhimillisestä'. Näin voimme epäilemättä suhtautua myös Kilven taiteeseen, luettavana oleviin teoksiin. Tunnen tarvetta tällä tavoin 'selitellä' edellä ottamaani kantaa ja Kilven arvostelua, kun hän Albertin silmin katseli maailmaa. Tällainen arvostelu menee siis henkilökohtaiseen piikkiin, ainakin niin kauan kuin kukaan muu ei näe näin. Uskaltaisinko arvostella myös Aleksis Kiven tuotantoa tai pystyisinkö näkemään särön Leonardo da Vincin Mona Lisassa? Ei muistu Kivestä sellaista mieleen. Olen kerran nähnyt Mona Lisan Pariisin Louvressa - muutaman hetken hämyssä. Muistan, että petyin sen vaatimattomaan kokoon, mutta muuta arvostelua ei ole kanttia esittää. Kyllä myös Kivi ja Kilpi ovat sen luokan mestareita, että näpit vapisten heidän tuotannostaan poikkipuolista sanaa rupeaa kirjoittamaan. Jos edellisessä kirjoituksessa niin teinkin, joudun tässä vetämään kaiken takaisin - niin tai en sittenkään sitä minkä kirjoitin edellisessä. Tästä lukuläksyosuudesta en vain löydä sijaa pienimmällekään arvostelulle. Ihastuksesta hykerrellen nielen kaiken karvoineen päivineen. Eniten ihastelen omaperäistä sanankäyttöä. Melkein toivoisin, että koko tästä urakasta tarttuisi omaan sanankäyttöön jotakin, ei tietysti Kilpeä murteineen päivineen sellaisenaan, vaan ehkä asennetta kieleen ja kielenkäyttöön. Muistan tästä asiasta jo aikaisemminkin otetta haparoineeni, kun vain muistaisin, että missä niin laittaisin linkin.

Tässä osiossa isää ei enää tarkastella Albertin silmin vaan persoonattoman kertojan tai isän itsensä silmin ja sillä tavoin teksti menee säröittä silmästä aivoon minunkin kohdallani. On helppo kuvitella, että kerran tai korkeintaan muutaman kerran vuodessa kotiin tuleva isä on todella merkkihenkilö sekä äidin että lasten elämässä. Oma isäni on tuolla tavoin tullut sodasta lomalle. Oliko yksikin lomaväli yli vuoden pituinen? En muista sen enempää isän ja lasten kuin isän ja äidinkään tapaamisia, mutta voisin kuvitella, että ne ovat olleet hyvinkin tuollaisia kuin Kilpi kuvaa. Itse en perheestäni ole kai koskaan viikkoa pidempään erossa ollut. Tuntuu, että sukumme perinteeseen eivät kuulu sen ylitsepursuavammat hellyyden osoitukset kuin mitä Kilpi kuvailee tässä. Viisi oli meitäkin lapsia isää vastassa ja varmasti oli tuliaiset jokaiselle: mieleen on jäänyt käävästä tai pahkasta tehty taidokas yöpöytävalaisin äidille ja 'valkometallista' eli 'ryssän lentokoneen alumiinista' tehdyt puukontupet ja itse taotut puukot meille pojille. Kilpi luettelee niin paljon tuliaisia, että melkein taas joudun epäuskoon, mutta muistaen Vesan evästyksiä realismista annan olla. Helppo on kuvitella, että monta on vuoden mittaan pysähdyspaikkaa ja jokaisesta mielellään jonkun muiston hankkii. Kuvittelen, että silloin halvimmissakin koriste-esineissä oli paikallista makua ja leimaa toisin kuin nyt 'made in Hong Kong' rihkamassa. Sitä paitsi, paljonhan tuliaisissa on käyttötavaraakin. Pikanttina yksityiskohtana en malta olla mainitsematta, että juuri eilen laittelin lähes 200 albumia käsittävää valokuvakokoelmaani juuri valmistuneen kakkosasuntomme kirjahyllyyn. Kiintyi huomio 4- ja 2-vuotiaiden tyttärien, olisiko itävaltalaisiin 'Dirndl' vai hollantilaisiin kansallispukuihin. Sellaiset olin itse tuonut ilmeisesti joltakin kongressimatkalta. (Nyt unohtui skanneri kotiin, en voi näyttää kuvia tässä.) 
 

2.5 Kommellus, konsuli ja kesä 

Sitten on taas Aleksis Kivi tyyppisen tarinan vuoro. Nämä Kilven tarinat ovat mielestäni ihan esikuviensa veroisia, jos nyt niin voidaan sanoa, että Kivi niissä oli esikuva - ainakin ovat hyvin sen makuisia. Vesalla varmaan on selvänä mielessään nämä sukulaisuussuhteet ja todelliset esikuvat: Mitenkä ne nyt menevätkään? 'Muinoinen Kaitainen' on selvä. Se on se parkki, jonka rakentamisesta Alastalon salissa sovittiin. Sen kapteeniksihan oli tulossa Pukkilan Janne-poika. Tässä puhutaan nyt hyvin nuoresta kapteenista, Albertin eli Volter Kilven isästä. Sitten on tieto Antti Wihurin syntyperästä. Eikö hänen pitänyt olla Janne itse? Vai oliko siis tämän nuoren kapteenin Anto-poika? Pystyykö Vesa selvittämään? tai Kari Jalava, jos vielä seuraa näitä meidän lukutouhujamme? 

Joka tapauksessa tässä luvussa kerrotaan lähes Kaaskerin Lundströmin karmean tarinan veroinen tarina. Tämä vain päättyy onnekkaammin eikä viinalla ollut osuutta. Mutta niin 'realistisesti' on kuitenkin kerrottu, että lukiessa selkäpiitä karmii. On siinä nuorella miehellä vastuu ja tiukka on paikka ulkomaan satamassa. Mutta koskettava on myös viisaan ja asioista perillä olevan konsulin osuus. Mistä saisivat mediamyllyyn joutuneet hiihtäjät tällaisen konsulin. Tahallani olen valinnut tässä jupakassa sellaisen näkökulman, etten lainkaan ota kantaa koko asiaan, ellen sitten ole Hemánuksen kannalla - sekin kyllä aika kyyniseltä tuntuu: 'kaikki keinot luvallisia'. Eniten ihmetyttää se, että on paljon ihmisiä, joita kiinnostaa vain tämä doping, urheilu ei vähääkään. Kenen asialla he ovat? 

No taaskin rönsähdin syrjään, mutta niin rönsähtää Kilpikin, kun saman numero-otsikkonsa alle sijoittaa lopuksi ylistyslaulun kesälle. Mielestäni se on aivan upea ja siihen on nytkin uskottava, vaikka ulkona paukkuu 25. Sisällä on 50 astetta enemmän ja yhdeltä maailman suurimmista ihmeistä tuntuu, kun uudesta ikkunasta ei vedä ei niin minkään vertaa, ei edes poisvedetyn kahvan reijästä. Eivät olleet ennen talot näin tiiviitä. - Ihmettelen kustantajan nuivaa suhtautumista Kilven säkeisiin ja olen melkein valmis hyväksymään hänen protestinsa sen johdosta.
 

Palautetta 

Vesa Nuolioja: Mitenkä ne nyt menevätkään?

Vesa:   AK: "esikuvat: Mitenkä ne nyt menevätkään? 'Muinoinen Kaitainen' on selvä. Se on se parkki, jonka rakentamisesta Alastalon salissa sovittiin. Sen kapteeniksihan oli tulossa Pukkilan Janne-poika. Tässä puhutaan nyt hyvin nuoresta kapteenista, Albertin eli Volter Kilven isästä. Sitten on tieto Antti Wihurin syntyperästä. Eikö hänen pitänyt olla Janne itse? Vai oliko siis tämän nuoren kapteenin Anto-poika? Pystyykö Vesa selvittämään? tai Kari Jalava, jos vielä..."

Huh, huh. Asko asettelee tuossa meikäläisen harteille asiantuntijan viittaa, joka ei sinne kuulu. Toivottavasti Kari Jalava näitä seuraa, niin että saamme oleelliseen asiaan oikean asiantuntijan kommentin.

Pirkko mainitsi omassa jutussaan Jalavan kertoneen, että nyt lukuläksyssämme mainittu haveri sattui Kaitaisen neitsytmatkalla. Kai se sitten niin on ollut. Mutta Volterin isähän ei ollut tuolloin laivan kapteeni, vaan kapteeni oli Alastalon ottopoika eli Pukkilan lehtolapsi eli Janne eli Antti Wihuri. Varmista Jalava ihmeessä tämä tai kumoa, jos olen erehtynyt!

Volterin veljenpoika Taavi Kilpi sanoo eräässä artikkelissaan
(http://www.wakkanet.fi/loisto/docshtml/kilpi_kustavin.html) näin:

"Rakennettava laiva oli parkki Kaitais. Retariston rungon muodostivat todellisuudessa sukulaisryhmä Lypyrtistä. Hankkeen hommamies ja päävarustaja oli Alastalon David Jansson. Muita pääosakkaita olivat hänen poikapuolensa David Ericsson ja tämän sisar Kaitaisten emäntä Josefiina Österman ja vielä sisarusten setä David Ericsson (Härkäniemi). Tämä sukulaisryhmä merkitsi kolmasosan osuuksista. Muita pääosakkaita olivat Vehmaan Henrik Svanberg ja Lokalahden David Rågö, Alastalon retarikumppaneita jo priki Lokalassa. Neljänneksen osuuksista merkitsivät taivassalolaiset. Loput olivat pieniä osakkaita Kustavista, Lokalahdelta ja Vehmaalta. Myös David Elmnäs otti osuuksia, mutta Abr. Abrahamsson ei ollut mukana."

Parkki Kaitainen eli siis juuri Alastalon salin parkki valmistui 1866. Parkin vaiheista Taavi Kilpi sanoo sitten näinkin:

"Jaoista ilmenee selvästi 1870-luvun puolivälissä alkanut rahtien suuri heikkeneminen. Siihen mennessä laiva oli kuitenkin jo tuottanut rakentamishintansa lähes kolminkertaisena ja ehti sen hyvin saavuttaakin ennen kuin alus myytiin korppoolaisille vuonna 1885. Vuonna 1877 David Ericsson jätti Kaitaisen siirtyäkseen suuremman parkin päälliköksi, mutta kapteenin nimi ei vaihtunut, sillä Kaitaisen päälliköksi tuli nyt edellisen serkku, hänkin David  Ericsson."

Tämä nuorempi David Ericsson (kai) nyt sitten on Volterin isä. Jos pidetään kiinni aiemmin moneen kertaan mainitusta kirkkomatkan ajankohdasta eli vuodesta 1889, niin siihen aikaaan kyllä nuorempikaan David Ericsson ei siis enää ollut Kaitaisen kapteeni. 

Jannen tapausta käsittelimme edellisessä lukupiirissä: Kuka oli Janne?
 

Vesa Nuolioja: Astuinpa omaan miinaan

Vesa  Astuinpa omaan miinaan. Naljailin Askolle Kilven "realismista". Nyt sitten edellisessä kommentissa huomaan itse sotkeneeni faktaa ja fiktiota ajatuksissani. Fakta on se, että kolmesta olemassa olleesta David Ericssonista se ensimmäinen (Jalavahan numeroi heidät 1, 2 ja 3) oli Volter Kilven isä ja Kaitaisen ensimmäinen kapteeni. Eihän tässä silti mitään ristiriitaa ole sen kanssa, että Alastalon salissa aivan selvästi koulitaan Jannea rakennettevan parkin kapteeniksi. Janne on kirjailijan fiktio. Jalavahan taisi muistella, että Kilpi kertoo ajatelleensa Jannen esikuvaksi Antti Wihuria kirjeessään Otavan Alvar Renqvistille. Valitettavasti minulla ei vielä sitä kirjeenvaihtoa ole. 

Kuten muistamme, myös Pitäjän pienemmissä puhutaan koko ajan Jannesta. Nyt sitten saaristosarjan kolmannessa osassa kirjailija onkin vaihtanut hahmon omaksi isäkseen. Volter Kilvellä on tietysti ollut hyvin liikkuva mielikuvitus. Kuten olen todennut, esimerkiksi kuollutta veljeään sureva poika onkin toisessa kohdassa kuollutta siskoaan sureva tytär. Historiallisesti tapauksella on tosipohja eli Volterin Väinö-veli kuoli pienenä. Toinen esimerkkki mielikuvituksen liikkuvuudesta on Ylistalo. Pitäjän pienemmissähän Ylistalo on Alastalon näköetäisyydellä. Historiallisesti näin ei ollut, vaan Ylistalon esikuva on Volterin toisen kodin Matintalon lähinaapuri Eerikintalo. Alastalohan sijaitsee kaukana muualla. Kirkolle-kirjassa taas historiallinen Matintalo on muuttunut Toistaloksi. 

Alastalon salissa puolestaan tuleva kapteeni Janne pitää silmäpeliä talon tyttären Siviän kanssa. Selvästi annetaan ymmärtää, että Alastalon Herman on valinnut ottopoikansa paitsi rakennettavan parkin kapteeniksi myös tyttärensä puolisoksi. Entä historiallisesti? David Ericsson eli parkin tuleva kapteeni oli Alastalon poika, joka sitten nai Langholman tyttären (Oho, taas lipsahti fiktion puolelle. Siis historiallisesti Langholma oli Laupuksen Abraham Abrahamsson). Jotta asia tuntuisi vielä sotkuisemmalta, todettakoon, että kyllä Alastalon tytärkin naitiin Kilven sukuun, mutta se tapahtui jo edellisessä sukupolvessa. Näin Taavi Kilpi sanoo kirjansa Volter Kilpi ja vanha Kustavi alkulauseissa: 

"Volter Kilven suku on vanhaa kustavilaista sukua niin isän kuin äidinkin puolelta. Kirjailijan isä, merikapteeni David Ericsson, oli syntynyt Lypyrtin Alastalossa. Hänen isänsä oli solminut avioliiton Alastalon tyttären Elisabethin kanssa ja siirtynyt Kivimaan Kummalasta Alastalon isännäksi ja samoin tein luotsiksi Lypyrttiin. Molemmat kylän talot, Ylis- ja Alastalo, olivat luotsitaloja." 

Mutta kas, siinähän se Pitäjän pienempien Ylistalokin mainitaan. Puhuinko siis taas pötyä sanoessani kirjailijan siirtäneen Ylistalon Alastalon naapuriksi Koilan kylästä? En puhunut. Ylistalon elämänmenon tyyli on siirretty Koilasta ja se toki on kirjallisesti tärkeämpää kuin talon nimi. 

Odotin, että Janne olisi esiintynyt jopa keskeisessä roolissa myös Kirkolle-kirjassa. Levykekirjan haku-toiminnon mukaan tämä on kuitenkin ainoa maininta koko kirjassa: 

"naapurissa, niin nypykkänä kuin Fiinu - Vahaniitun Fiinu, joka palveli ensimmäistä vuottansa piikana Vähätalossa niinkuin Janne ja mennätalvinen rippikoulutoveri ensimmäistä renkivuottansa Lahdenperässä - " (s. 12). 
Oliko hän edes sama Janne?

 

Kari Jalava: Palautetta 

Kari:  Subject: palautetta henkilohahmoista
   Date: Thu, 08 Mar 2001 22:45:35 +0200
   From: Kari Jalava <kj@iki.fi> b>     To: Asko.Korpela@kolumbus.fi

Hei, sivullasi:
4-IsaJaIsanMeriseikkailut-AJK-20010225.htm
on juttua, että kuka oli Kaitaisen päällikkö sen neitsytmatkalla v. 1866.
Alla jotain tietoa, mitä löysin mm. Taavi Kilven kirjoista.

Lisäsin sivuilleni lainaukset Taavi Kilven kirjoista:
http://www.wakkanet.fi/~karij/laivat/kustavi/kaitainen2.htm
http://www.wakkanet.fi/~karij/laivat/kustavi/kaitainen3.htm
joissa siis todetaan aluksen päällikön olevan David Ericsson(1), (Volter
Kilven isä).

Parkki Kaitainen
http://www.wakkanet.fi/~karij/laivat/kustavi/kaitainen.htm
myytiin v. 1885 Korppooseen, ja ilmeisesti aluksen päällikötkin tulivat
myynnin jälkeen muualta kuin Kustavista?

Volter Kilven isän (David(1)) isä, Erik Ericsson hukkui Davidin ollessa 2 v. 
Volterin äiti (Elisabeth, Laupuksen Abraham Abrahamssonin tytär) meni
uudelleen naimisiin David Janssonin (Alastalon papa) kanssa
http://www.wakkanet.fi/~karij/nimet/kustavi/janssond.htm
Elisabethin kuoltua David Jansson sai pojan ompelijattaren Josefina
Österbergin kanssa joka sai nimekseen Antti Wihuri.

Antti Wihuri 
http://www.wakkanet.fi/~karij/nimet/kustavi/wihuri.htm
on syntynyt 1883 ja suoritti merikapteenitutkinnon v. 1908.

Taavi Kilven mukaan Pukkila olisi (Historian kuteita s. 21)
http://www.wakkanet.fi/~karij/nimet/kustavi/janssonj.htm
Idulan Johan Sebastian Jansson, jonka (ainakin) kolmesta pojasta tuli myös
merikapteeneja.

Onko Kilpi yhdistellyt saaristosarjassaan eri henkilöitä vai onko
ylläolevassa jokin ymmärretty väärin?

Kari Jalava 
http://www.wakkanet.fi/~karij/
 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän.

Kirjoita tähänn nimesi:

..ja sähköpostiosoitteesi:

Tämän palauteviestin saa Asko Korpela



Asko Korpela 20010302 (20010225) o o AJK kotisivu o