Korpela Asko 
1 Sunnutaiaamun sosiaalinen tapaus

1 "Lehdet suhisevat ja taivas sinkoo sinisiänsä"

"Kuinka onkaan suvinen päivä elämää täysi, lehdet suhisevat, taivas sinkoo siniänsä, tuuli harjaa ruispellon hivuksia, itikat juoksemassa ruohojen korsistoissa, perhoiset pyrisemässä helpeitten heiluvilla, pääskyset ilmoissa, västäräkit kedoilla, sen seitsemät sirkuttajat, mikä kivellä lirputen, mikä aidanseipäällä piiskutellen, mikä korsien lomitse sipsaten, mikä taivaan lakiin kiuruten, kedot, ilmat, taivaat, kyynärän palanen nurmenkamaraa, jota silmä likeltä tarkastaa, metsien liehtovat rannat ja niittyjen liepivät loitot, jotka katse entämiltään saavuttaa, kaikki samaa leuhtoa ja hulmaa, auringon kudetta valon niisillä ja suihkeitten sirpaa sinen huljissa ja vehryitten virvoissa, äänieh heijettä ja huminain kuisketta." - Yksi kesäinen lause. 

Voisiko eteemme maalailla täydellisempää kontrastia tämän tekstin kirjoittamispäivään, kun ulkona paukkuu 25 asteen pakkanen ja 'leuhtoo' tuuli, joka kaikesta päättäen tuo terveiset puuttomalta napajäätiköltä. Ihan lämpimikseen sitä taas paneutuu Kilven väen edesottamuksiin. 
 

2 Nuorisolla on kepeä askel 

Ja väkeä riittää. Jossakin luvattiin 100 hengen kirkkovene täyttää ennenkuin viimeinen sivu kääntyy esiin. Tämänkertaisten 50 sivun matkalla kuljetaan kai pari kilometria ja väkeä kertyy ainakin tusina, mainitaan nimeltä kaksikin. Joukolla ollaan menossa kirkkoon: ensin jalan, sitten veneellä. Tuttua ja ennestään tuntematonta väkeä on liikkeellä. Alastalon salissa vain päättäjät olivat koolla, nyt ovat mukana myös taustajoukot, naiset, nuoret, lapset ja palkolliset. Sosiaalinen aspekti on sen mukainen: naiset kateilevat kuteillaan, nuoret pitävät silmäpeliään ja lapset kirmaavat ympärillä. Piioilla ja rengeilläkin on muutakin mielessään kuin pyhäpäivän hartaus. 

Lautamies ei tosin näin pyhänäkään arjestaan eroon pääse: samaan veneeseen on matkalla noiden iänikuisten riitapukarien Isotalon ja Vähätalon kanssa ilman toivoakaan parannuksesta. Elämäntavaksi on heidän käräjöintinsä jo aikoja sitten muuttunut. Ei ole asiaa, missä eivät olisi olleet napit vastakkain, kaikessa ovat tasavahvat vastakkain, kiusa vasten kiusaa. Alunperin katselevat toisiansa akkunasta akkunaan, rakennustensa pitkät sivut saman suuntaisina. Mutta sitten riita hulmahtaa liekkiin. rakennuksetkin käännetään, niin ettei naapuria näy eikä naapuri näe. Ja mikä on riidan syy? Sanoisiko, että pienin mahdollinen: vaivainen napakairan varsi. Viisitoista vuotta sitten oli hävinnyt jommankumman reestä, mahtavatko itsekään olla selvillä kumman. Siitä pitäen on käräjöity. Ei tervehditä, ei kohti katsota, vaikka aina yhteen satutaan tai vasiten satutetaan. .. että voitaisiin uhota ja näyttää. 
 

3 Emäntien pukeutuminen kuuluu liturgiaan 

Emäntien pukeutuminen ja pukeminen on mitä sopivin näytön paikka. Oman maan tuotteet eivät ole tarpeeksi fiinejä, pitää olla ulkomaista, mahdollisimman kaukaa. Eivät omatekemät kelpaa, pitää olla ompelijan neulasta tullutta, vielä sekään ei riitä, vaan pitää olla paremman ompelijan työtä. 'Sanankuuliaista pitsitärkkiä' (s 27) sen pitää olla että olisi tarpeeksi hurskautta hankkinoissa (?), kunniaa jumalalle. Vähäntalon Justiinalle sattuu kuitenkin liturginen erehdys. Suvi jo on, mutta Miina on lähtenyt mustissa liikkeelle 'ikäänkuin vielä olisivat talvet ja paastot tekstievankeliumeina almanakassa!' Ja juhannus ja keskikesän juhla kuitenkin on. Harppasi 'hankittuna kuin varis harakan häihin'. - Jaa, tarkemmin katsoen: eihän tässä vielä tositilanteessa ollakaan, vaan havaitaan ajoissa ennen lähtöä ikkunasta niin että minuuttiaikataulusta hieman tinkien ehditään vielä vaihtaa. "Anders, missäs sinäkin viivyttelet ja  kuhnailet? Saisi nyt juosta rantaan ilmoittamaan, että odottavat minua, kun minä tulen! 

Eipä varmaan desibeleistä silloin puhuttu, mutta yllättäen lentoaseista kumminkin. Niitä ja kenkiä sarjatulella saa jo Anders pelätä, kun harmistunut tiuskina yltyy. Anders onkin melko kesy elukka kotioloissa, vaikka visu onkin ja säästää sisunsa talteen ja on karvainen Esau vasta lakituvassa ja 'keräjäpöydän edessä'. Mutta olikin Anders naitu taloon ja Justiina siis Vähäntalon saven todellinen ja oikea perijä. Tällä seikalla on 'vissi asettava ja rauhoittava vaikutuksensa Andersin edesottamisiin'.
 

4 Anders ottaa äkkilähdön 

Äkkilähdön Anders sitten ottaakin, partaveitsikin kiireessä harhapoluille eksyy ja leukaan merkin jättää. Mutta Anders pääsee livahtamaan kipakan eukkonsa kynsistä, vain joutuakseen matkaan samalla hetkellä käräjäpukarinsa kanssa. Siinä sitten käyvät kaurat ja ohrat kilpasille, kuten Kalevi Lepo niin onnistuneesti tämänkertaisen luku-urakan viiteen sanaan tiivistää. Osuu riitaan kolmaskin, Henriksson, luotsikippari, joka parhaansa mukaan kahden tulen välissä kieltänsä keskelle suuta asettelee ja kummankin mieliksi sanojansa sovittelee. Tarkkana onkin oltava, ettei jäisi kummallekaan pukarille ja sydämikölle 'jälestäkäsin sitä ajatuksen apetta mielen kurnuteltaviksi ja karsauden säkkiin kätekettäväksi, kenellekö, itsellekö vai toiselle oli oltu höylimpi ja annettu vastauksen ropo ensin. 

5 Emännät ärhäköivät hepenillään 

Sitten on emäntien näytöksen vuoro. Ulospäin tässä vuoroparissa näytettiin makeata hymyä ja puhevälit olivat ylenpalttiset. Naapuria sanoilla häikäilemättä mairiteltiin, mutta ajatuksilla pelkästään suomittiin. Ompelijat rankattiin, samoin sarssit ja aivinat, lopulta hampaiden kiiltokin punnittiin. Vedettiinpä auktoriteetiksi itse Alastalokin, hän oli Aatun - Aatu on Alastalon kapteenin orpana äidin puolelta - pyynnöstä ulkomaanvillaisen saalin edellisenä syksynä Antverpista tuonut. Täysvillainen tämä on ja kudottu ja värit ehtaa, jos pitelet: - sinun taisikin olla pumpustyyvinen ja vanhalin jo ja painokuvat vähän haalistuneet väreiltään, Andersinhan ostama se olikin, ja niiltä ajoilta, jolloin teidän Anders vielä seilasi silakkaa Tukholmaan ja katseli paluutuulta odotellessa kauppakoijuissa kihlakoreuksia morsiamen varalta, kenenkä sitte saisikin, koska oli vain sumppukippari siihen aikaan vielä." - [vain] Andersin ostama, [vain] niiltä ajoilta, jolloin Anders vielä seilasi [vain] silakkaa [vain] Tukhomaan.

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän.

Kirjoita tähänn nimesi:

..ja sähköpostiosoitteesi:


Asko Korpela 20010202 (20010202) o o AJK kotisivu o Kirkolle