Rintanen Tapio
09 Sotaa ja soitantoa

• 41. Profeetta Väinö - voimallinen sananjulistaja
• 42. Anestesiaa sodankäynnissä
• 43. Takaa-ajo ja Sammon tuho
• 44. Soittotaidon ylistys
• 45. Bioasehyökkäys
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

41. Profeetta Väinö - voimallinen sananjulistaja

Pitää olla jotakin sanottavaa Ja pitää olla kykyä sanoa se Runoili myöhempien aikojen viisas mies Mauno Koivisto. Väinämöisellä oli ilmeisesti molemmat avut. Tosin tässä runossa kerrotaan vain jälkimmäisestä.

Kalanluinen kannel soi niin mahtavasti, että eläimet petoja ja kaloja myöten kerääntyvät yleisöksi. Alitajunnasta kuplii ylös muistikuva: pyhä Franciscus saarnaa linnuille. Vaikka kantele soi taustana, Väinämöisen laulu näyttää pääasialta. Kyyneleet valuvat yleisöltä, jonka inhimillistä huippua edustaa luonnonhaltioiden hierarkia. Jopa laulaja itse hurmioituu ja tuottaa vuolaan kyynelsarjan, joka kiteytyy helmiksi. Väinämöisen täytyy olla supershamaani.

42. Anestesiaa sodankäynnissä

Aluksi käydään kenties täysin näennäinen neuvottelu Sammon jakamisesta kahtia. Vaan kukapa noin tuottoisasta laitteesta luopuisi, varsinkin kun se on tukevasti asennolleen juurrutettu. Siispä soitellen sotahan, nyt vain soitanto aseena. Pohjolan väen nukahdettua murretaan Sampo esiin laulamalla ja kyntöhärän avulla. Saalis veneeseen ja kohti saarta terhenistä. Loistava ryöstö ilman verenvuodatusta.

Kuljetuksen aikana Väinämöisen strateginen ote heltiää hetkeksi. Että pitikin päästää tuo raspikurkku Lemminkäinen laulamaan surkealla äänellään. Pelästytti kurjen, joka omalla rääkynällään herätti Pohjolan unikansan. Ryöstö huomataan ja Louhi usuttaa kolme kirousta ryöstäjien perään. Väinämöinen selviää sanan voimalla sumusta ja aallokosta, mutta raju tuuli vie kalanluukanteleen meren syvyyksiin. Ensi kerran paljastuu Lemminkäisestä kaukonäköisyyttä, Kaukomieli kun on. Varalaidat, jotka hän kantoi aikanaan veneeseen Väinämöisen niitä ihmetellessä palastavat nyt aluksen haaksirikosta.

43. Takaa-ajo ja Sammon tuho

Pohjolan naisjohtaja järjestää liikekannallepanon. Sotalaiva lähtee ajamaan takaa Etelän rosvoja. Väinämöinen komentaa Lemminkäisen mastoon tähystykseen, ei varmaan aivan pieni alus. Kun lähestyvä haastaja havaitaan, kauhu valtaa ryövärit.

Kaksi väkevää tietäjää ottaa mittaa toisistaan. Väinämöinen loitsii karin, johon Pohjolan sota-alus törmää ja tuhoutuu. Louhi siirtyy ilmasodan käyntiin. Lyhyt taistelu Sammosta päättyy aineettomaan tasapeliin. Arvokas laite särkyy ja painuu suurelta osin meren pohjaan.

Sammon murutkin ovat keräämisen arvoisia; ne luovat pohjaa maataloustulon kehitykselle. Louhella ja Väinämöisellä on vielä keskinäinen jälkivihoittelu, jossa manaillaan huonoja säitä vihollisen sadon tuhoksi. Louhi palaa itkien kotiin, Väinämöinen laatii loppurukouksen.

Mikä oli Sampo? Teorioita on rutosti. Saarenmaan rautameteoriitti, Bysantin - Konstantinopolin aarteet… Lisääkin mahtuu: Tietosanakirja vuodelta 1909 kertoo Kustavi Grotenfeltin suulla kertoo, että Torer Hund Norjan Ruijasta joukkoineen ryösti Vienanmeren rannikon bjarmien jumalan Jomalin temppelin vuonna 1026. Siinä Sampo, uskokoon ken tahtoo.

44. Soittotaidon ylistys

Väinämöinen kaipaa soitantoa, instrumentti puuttuu. Ilmarisen takoman haravan avulla kalanluista kanteletta etsitään merestä, mutta vedetään kirjaimellisesti vesiperä.

Sittenpä seuraa runossa erikoinen osa, koivun valitus. Tämä puuhan on erityisen rakas suomalaisille ja pohjoisen Venäjän asukkaille. Lohdutukseksi Väinö veistää koivusta kanteleen kopan. Muutkin osat ovat alkuperältään kauniin suloisia, naulat tuottaa kukkuva käki ja kielet saadaan neidon hiuksista.

Väinämöinen aikaansaa tällä kanteleitten Stradivariuksella soitannon, joka järisyttää kallioita ja melodioillaan itkettää tyttäriä. Tämä lienee jo kolmas Väinämöisen suurista estradiesiintymisistä.

45. Bioasehyökkäys

Ei päästä Louhesta vähällä eroon. Huhut Sammon murujen Väinölään tuottamasta vauraudesta nostavat kateuden esiin. Väinölän väki pitää saada jollain keinolla tuhotuksi.

Louhen manaus toteutuu erikoisella tavalla. Tuulen siittämä, vastenmieliseksi kuvattu Tuonelan pahin, umpisilmäinen synnyttää yhdeksän taudin ruumiillistumat. Kun isänä on itätuuli, ei liene sattuma, että mukana on aikanaan Aasiasta rottien kirppujen mukana levinnyt rutto. Yhtä lukuun ottamatta veljessarja usutetaan Väinölän kimppuun.

Epidemioiden riehuessa shamaani Väinämöinen saa näyttää parantajan kykynsä. Menetelminä on simaisia mesilöylyjä (höyryhengitystä) ja hauteita, mutta ennen kaikkea hypnoottinen henkiparantaminen. Näin saadaan torjuntavoitto biologisessa sodankäynnissä.

Palautetta 

Lähetä palautetta!