Rintanen Tapio
07 Kovan onnen kulkurit - Lemminkäinen ja Kullervo

• 29. Naissankari saarella
• 30. Kostoretki juuttuu jäihin
• 31. Emon riitaisat kanat
• 32. Kivistä leipää proletariaatille
• 33. Kullervon kirous
• 34. Alkuperää etsimässä
• Metkoja sanoja
• Palautetta
• Pirkko: Sanoista
• Asko Korpela: Luode ja lounas
• Asko Korpela: Metkat sanat
• Lähetä palautetta!

29. Naissankari saarella

Tässäpä on vaihteeksi edeltävien kansatieteellisten rituaalikuvausten jälkeen seikkailu, josta ei pidä naisia puuttuman. Lisäksi tässä osiossa on monia arvoituksellisia kohtia.

Lemminkäisen pakopurjehdus kestää kolmatta kuukautta. Tuskinpa mies matkasi eteläiselle pallonpuoliskolle, mutta poikkeuksellisen laaja ulappa on kysymyksessä. Saarella on suuri naisten ylijäämä, missä ovat miehet, joita naiset odottelevat? Viikinkiretkillä?

Saaren kotiväki kaipaa tietoa vieraasta kulttuuripiiristä, rantakansoista. Lemminkäisen tiedustellessa mahdollisuuksia kaskeamiseen todetaan: saaren maat saroin jaettu, pellot pirstoin mittaeltu. Tiheään asuttu alue.

Loitsittuaan ympäristön ja ruokapöydän kukkeaan kuntoon seuraa kolme kesää kestävä iloittelu naisten kanssa. Lönnrothan tunnetusti siivosi tämän aihepiirin runot kelvokkaan puritaaniseen kuntoon, ja tulos näkyy oletettavasti tässäkin. Harrastus jää hieman kesken retkellä niemen pitkän päähän (Saarenmaan eteläkärjen Sörven niemimaa!), kun paikallinen suojeluskunta ryhtyy vastatoimiin. On aika palata kotiin.

Kotona miestä tervehtii poltetun talon rauniot ja pensoittunut pihamaa. Onneksi emo löytyy salolta piilopirtistä. Tällä instituutiolla on varmaankin tuhatvuotinen perinne. Työskentelen lähes päivittäin metsässä, jonka nimi on Tupakorpi. Sinne pakeni kotikyläni väestö Ison Vihan aikana; pirtin sijakin on perimätiedon avulla määritettävissä.

30. Kostoretki juuttuu jäihin

Taannoin jokin rauhanjärjestö esitti väitteen, että armeijoiden kalustohankinnat alentavat kynnystä aloittaa sota. Tässähän se tulee todistetuksi. Lemminkäisen sotavene antaa virikkeen aloittaa kostosota Pohjolaa vastaan.

Tarvitaan toinenkin mies sotaretkelle. Esiin tuodaan uusi sivuosan esittäjä, Tiera. Hänellä olisi herkullinen syy kieltäytyä uhkayrityksestä, mutta seikkailumieli voittaa. Hyökkäys hyytyy kuitenkin Pohjolan emännän loitsimaan jääkenttään.

Näinkö tässä käy? Sankarit palaavat kotiinsa. Merkillinen episodi. Ehkä tämä on osa jotain laajempaa kudelmaa.

31. Emon riitaisat kanat

Onko Kalevalan runoihin laulukansa sirotellut myös arvoituksia? Mitä ovat emon kasvattamat kanat? Kenties ruotsinalainen Suomi vastaan Karjala. Veljessota lähes viimeiseen mieheen.

Vankeudessa syntynyt Kalervon viimeinen vesa osoittautuu uhkaksi Untamolle. Kullervo yritetään surmata, mutta henki on tiukassa kuin sittemmin Rasputinissa. Lopulta päädytään kasvattamaan poika orjaksi. Kaikki hänen askareensa tuottavat kuitenkin isännälle vahinkoa. Ainoa ratkaisu on miehen myynti Ilmariselle.

32. Kivistä leipää proletariaatille

Tässäpä olisi uuden elämän alku. Paimenpojan klassisen toimenkuvan arvellaan soveltuvan Kullervolle. Mutta mitä tekeekään työnantaja, Ilmarisen emäntä.! On todella surullista lukea tällaista runoa kansainvälisenä naisten päivänä. Leipoa nyt kivi eväsleivän sisään. Voiko se Pohjolasta naitu ihana Pohjan neiti olla muuttunut tuollaiseksi, ilkoinen emäntä, sepän akka harvahammas?

Ylen on pitkä karjan laitumelle laskemisen saattoruno. Kunnioitus karhua kohtaan näkyy pitkissä sovintosanoissa ja otuksen lukuisissa toisintonimissä. Viimein lähetetään karja matkaan ja paimen perään eväspommi kainalossa.

33. Kullervon kirous

Ei mahda ruoholahtelainen mikrotukihenkilö käsittää, miten tärkeä ase puukko on metsässä liikkujalle. Se on yksilö, johon on kiintynyt ja johon liittyy monia tilannemuistikuvia. Ja nyt tuon hiien huoran leipään kätkemä kivi särki perintöpuukon. Leivästä viis, päivän eläisi syömättäkin.

Karja suohon, pedot valelehminä kartanolle. Ilmarisen suurella vaivalla hankkima puoliso raadellaan hengiltä. Naisen kataluus on saanut palkkansa.

34. Alkuperää etsimässä

Kullervon häipyessä soitellen kohti korpia Ilmarinen huomaa vaimonsa menehtyneen. Mieli ei tervoa parempi, syän ei syttä valkeampi. Ei ole pimeässä metsässä istuvan Kullervonkaan mieli korkealla. Äsken tapahtuneen lisäksi askarruttaa epätietoisuus omista juurista. Lohtuna voisi taas olla kosto, tällä kertaa Untamolle.

Kullervo on toiminnan mies, joka ei kauaa yhdessä paikassa homehdu. Hän ajautuu sattumien johdattamana suunnasta toiseen. Nyt siniviitta viian eukko neuvoo sinisukka äijön lapsen emon luokse Lapin rajoille. Suku on tavoitettu, joskin sisar on kadoksissa. Kauankohan poikakaan äidin pirtissä mahtaa viipyä.

Metkoja sanoja: 

1. 30:212: Kinahmi. Jonkinlainen muistikuva on, että Nilsiässä olisi tämän niminen selänne tai vaara. Ei kyllä satu runon kohtaan.
2. 31:263: Parsikko. Muurikkalan kylässä on samanniminen etäpeltoalue.

Palautetta 

Pirkko: Sanoista

Asko Korpela: Luode ja lounas

Asko Korpela: Metkat sanat

Lähetä palautetta!