06 Juhla, rikos ja rangaistuksen uhka
25. VastaanottoSeppo Ilmarisen kotona on jo viikon verran odoteltu kosiomiestä takaisin. Tulos ei liene ollut epäselvä, Kalevalan Martat r.y.:n kokouksessa oli kuultu hääkutsun käyneen. Ilmarisen äitiä ei ole varhemmin mainittu. Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, kaunis vaimo. Nimi on hieman outo, tosin vain tässä yhteydessä. Lokan kylä Lapissa, laulajatar Maija Lokka, Kuollan suomalaisten historian esiintuoja Sven Lokka … Onko tähän mitään liittymäkohtaa vai vain Lönnrotin luoma nimipari Louhi - Lokka? Lokan pitkät tervehdyssanat hellivät morsianta linnun nimillä: hanhi, sotka, sinisotka, kana, käkönen. Soraäänen tuottaa taas lattialapsi: suovaris, ajoharakka, pelotuslintu. Erikoista tämä kalevalainen dialektiikka. Tuliaissyömingit alkavat, laulusta huolehtii taas Väinämöinen. Sanoitus ylistää isäntäväkeä, laatuisaa tupaa ja talkkunaista tarjoilua, kohokuori-kokkaroita. Lopulta vuolaasti kiitellään patvaskaa (?) ja koko vierasjoukkoa. Väinämöisen kotimatkalla reki särkyy. Sen korjaaminen edellyttää taas matkaa Manalaan. Se sujuu nopsaan ja vaikeuksitta. Ehkä Väinöllä on pitkä viisumi Tuonelaan kuten täkäläisillä tankkaajilla Venäjän rajan ylityksiin.
26. Lemminkäisen työläs tie PohjolaanTätähän jo taannoin aavisteltiin. Jos Lemminkäistä ei kutsuta häihin, hän tunkee sinne kuokkavieraana. Tarkoitus on jo heti lähtiessä ruveta perillä haastamaan riitaa ja tappelemaan. Äitihän se taas varoittelee ja kuvailee kolmea surmanloukkua matkalla ja lisää vaaroja perillä. Ei tehoa Lemminkäiseen. Hevosen suorii kuntoon osto-orja. Onkohan tämä heijastumaa Venäjän maaorjakulttuurista, jossa huijarit ostelivat jopa kuolleita sieluja. Äidin viimeinen evästys: juo vain kohtuudella ja ole koko ajan puolittain varuillasi. Matka sujuu neuvokkaasti. Esteitä on moniaita, hämmästyttävää on käärmeiden tärkeä asema runoissa näin vähäkäärmeisellä pohjan perällä. Miekka ja sanan säilä tehoavat. Aikamoinen loitsujen laulaja tämä Lemminkäinenkin.
27. Mies ilman tapoja ja mies ilman päätäLemminkäinen astuu mahtavin elkein Pohjolan tupaan. Ei tyydytä ovensuupaikka eikä kehotus siivoon oleiluun. Mies on myöhästynyt tarjoilusta ja penää selitystä kutsun puuttumisesta. Tarjotaan naattikeittoa ja kurjaa kaljaa. Päädytään kilpalaulantaan. Pitkässä eläintieteellisessä ravintoketjussa loitsitut otukset syövät toisiaan, mutta ratkaisua ei tule. Enpä olisi uskonut, että tokaisu "ei tässä piot paranne, kun ei vierahat vähenne" on Kalevalasta. Miekat puhuvat, seuraa verityö, mutta isäntäväki se väheneekin. Paranevatko pidot?
28. PakoonMitä tulikaan tehdyksi? Lemminkäisen pistäytyminen Pohjolassa on kuin tarina päivän sanomalehden rikososastolta. Madoista puhdistetun oluen aikaansaama päihtymys liittyneenä syytetyn aggressiiviseen luonteeseen johtaa tappoon, murhasta ei kuitenkaan ole kysymys, mutta toisaalta hätävarjelun liioittelunkaan tunnusmerkit eivät täyty. Poliisia ei näy, mutta lynkkausta yrittävä väkijoukko on kintereillä. On aika lähteä käpälämäkeen. Ori on kadonnut. Ei kun lentoon, kotkana kotiin, mutta sieltäkin on häivyttävä. Äidin neuvot ovat jälleen tarpeen. Pakolaiseksi on hankkiuduttava, saarehen selällisehen. Samalla seudulla isä on piileskellyt suurina sotakesinä, vainovuosina kovina. Esikalevalaista aikaa,1400 luvun venäläisten hävitysretket?
|
||||
PalautettaAsko Korpela: Tunteeko Tapio itsensä ehkä elämäntapakalevalaiseksi?
Pirjopäivi: "..suurina sotakesinä, vainovuosina kovina.."
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020302 (20020302)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala