Rintanen Tapio
04 Kaksoiskosinnasta häiden valmisteluun

• 17. Veneellä pitkin suolistoa
• 18. Kestokosija taas liikkeellä.
• 19. Kyitä ja Tuonelan eläimistöä neidon lunnaina.
• 20. Lihaa ja olutta
• Palautetta
• Pirkko: Veli vai heimoveli?
• Tapio Rintanen: Annikin velimies
• Lähetä palautetta!

17. Veneellä pitkin suolistoa

Tämä luku menee yli ymmärryksen. Ei tule mieleen muute vertauskohtaa kuin Joona valaskalan vatsassa. Mikä on ollut tämä Antero Vipunen, joka tulee mukaan vasta kuolleena, maaten haavikon alla?

Jouduttuaan Vipusen suolistoon Väinämöinen säilyttää neuvokkuutensa ja loitsimistaitonsa. Vipunen potee vatsanväänteitä ja miettii jo avun saantia Väinämöisen emolta kurittoman pojan taltuttamiseksi. Lääkkeeksi kokeillaan kuitenkin pitkää taudinparantamisloitsua. Lääkäri Lönnrotia ovat tällaiset erityisesti kiinnostaneet.

Kun Väinö uhkaa syödä Vipusen sisuskalut, hakusessa olleet rakennesanat heltiävät. Niitä lauletaan todella globaalin voimakkaasti, kun vaikutus tuntuu Jordanista Vuokselle (ja edelleen Rutjan koskelle, Rutja? Ruija? Alattionjoki?). Tärkeä teknologiatietous hallussaan Väinämöine sujahtaa Vipusen suusta ulos. Tämän jälkeen vene valmistuu pikaisesti.

18. Kestokosija taas liikkeellä.

Hyvin varusteltu, värikäspurjeinen vene lasketaan vesille. Keula kohti Pohjolaa. Tällä kertaa nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen askartelee yön tytti, hämärän neiti Annikki. Tuttu tilanne venematkoilta, paikallisten asukkaitten kanssa haastellaan jonkin aikaa, helsinkiläiset huvilanomistajat on syytä kiertää kaukaa. Annikki heittäytyy uteliaaksi, mutta Väinö kokee asiansa hieman arkaluontoiseksi eikä tohdi heti paljastaa matkansa aihetta. Tosin tästä eepoksesta on jo tullut tutuksi tapa, jossa ensin puhutaan soopaa ja vasta sitten totuus. Tässähän ollaan viemässä velimiehen itselleen suunnittelemaa neitoa!

Pian on Ilmarinenkin valmis kosiomatkalle. Tappelua odottavalle toimintarunon ystävälle tulee pettymys. Kilpakosijat päättävätkin kulkea sopuisasti määränpäähän ja antaa morsion tehdä ratkaisunsa.

Pohjolan tuvassa havahdutaan koirien haukuntaan. Tähystäjä havaitsee oudon purren lähestyvän. Pyhä puu pihlaja tuleen viskattuna on ennusmerkki: ei sotureita vaan sulhasmiehiä. Emäntä suosittelee Väinämöisen tarjouksen hyväksymistä. Perhedemokratia sallii kuitenkin tavoitellun neidon antaa rukkaset äveriäälle Väinölle.

19. Kyitä ja Tuonelan eläimistöä neidon lunnaina.

Kylläpä on nainen ollut arvossaan kalevalaisena aikana. Mies toisensa jälkeen joutuu kilvoittelemaan ja läpikäymään yliluonnolliset suoritukset saadakseen tämän Pohjolan kaunottaren. Nyt on kuitenkin vuorossa morsion suosikki, jota avustetaan ratkaisevilla vihjeillä.

Ilmarinen tekee kolme urotyötä, jotka ilman sepän taitoja olisivat olleet mahdottomia. Neito on hänen. Mikäli olen runon oikein ymmärtänyt, äiti on hieman haikea menetettyään näppärän tyttärensä muille seuduille. Silmiin osuu parkin kertaa sana teltamoinen. Siitä syntyy mielleyhtymä kotipitäjässäni vaikuttaneeseen legendaariseen mieheen, Teltamoon. Voiko tämä harvinainen etunimi olla samaa alkuperää?

Väinämöisellä on apea kotiinpaluu. Mihin on hukattu nuoruus, kun ei ole naisia ymmärretty katsastaa? Tässä vaiheessa pitäisi vaatimustasoa vähän madaltaa, jättää huippukauneus pois listalta, jolloin kohteen ylpeyskin olisi vähäisempi. Jessikan lausuntoon viitaten: …nainen on …ulkonäkönsä vuoksi neuroottinen. Luulisin, että se tuollaisessa superkaunottaressa näkyy toisaalta kopeutena, toisaalta ainaisena huolena ulkonäön säilymisestä. Miehen ajatusmaailman mukaan naisen paras koru on hänen hymynsä.

20. Lihaa ja olutta

Häiden valmistelut alkavat. Tarvitaan ruokaa ja juomaa. Jättiläisnauta ja suuri annos olutta. Suursonnin teurastajan löytäminen muodostuu ongelmaksi. Ratkaisu löytyy samasta elementistä kuin aikanaan jättitammea kaadettaessa. Kummassakin tapauksessa elämän kehdosta, merestä nousee pienikokoinen mies metallinen työkalu muassaan. Lihaa tulee hääväelle riittämään.

Oluen keitto on monimutkainen operaatio. Ohra menestyy Lapissa ja humala kasvaa villinä Kemijokivarren Tervolassa, viljeltynä pohjoisempanakin. Höystöjen saanti vaatii suurempia ponnisteluja. Hiivaa tuskin meikäläisessä muodossaan tunnettiin kalevalaisena aikana, mutta villihiivoja ilmaantuu punervaksi peitteeksi vaikkapa keväistä mahlaa vuotavalle tuoreelle koivun kannolle. Mehiläinen noutaa saarelta ilmiselvästi maarianheinää, tuota itänaapurimme subrovkaviinan maustetta.

Kutsuvierasluettelo on varsin kattava. Vain Lemminkäisestä on huonoja kokemuksia, mies on selvänäkin törkimys ja kuuluu siihen ihmistyyppiin, joka päihtyneenä muuttuu raivopäiseksi. Hänet jätetään kutsumatta, mahtaako tulla kuokkavieraana.

Palautetta 

Pirkko: Veli vai heimoveli?

Tapio Rintanen: Annikin velimies

Lähetä palautetta!