Rintanen Tapio
03 Epätoivoista metsästystä ja tuokiokuvia Tuonelasta

 

12. Sotaanlähtö

Naisen syy taas tämäkin. Mustasukkainen Lemminkäinen saa syyn, ehkä tekosyyn, raunioittaa rauhanvalansa. Miekkonen sinänsä on jo osoittautunut levottomaksi tyypiksi. Viini - laulu - naiset a la Johann Strauss. Sotaolut - laulun mahtimies tämäkin kuten kohta nähdään - Pohjolan neidot vetävät tätäkin.

Tämän runon taustana on varmaan aimo annos sotaista kerrostumaa: viikinkiretket. Jatkuva idän ja lännen kulttuurien välisen rintaman aaltoilu Suomen yli, pirkkalaiskulttuuri, Pekka Vesaisen retket Petsamoon ja Kantalahteen. Lemminkäisen kohtaloksi saattaa koitua märkähattu karjapaimen. Tämä sotijan halveksima saastainen mies on loukkaantunut siitä, ettei Lemminkäinen kohdistanut laulun voimaansa häneen.

 

13. Puhdasta hiihtourheilua

Tässä jo kolmas uros joutuu Pohjolan naisten vaatimusten toteuttajaksi. Seudun maankuuluja neitoja ei noin vain vietelläkään, vaan koko naisvaranto on Pohjan akan säätelyssä. Hiiden hirven kaato olisi naisen hinta.

Suksiseppä Kauppi alias Lyylikki mestaroi umpihangen hiihtoon soveltuvan aidon suksiparin. Vastaavasti hiidet kyhäävät maalitauluksi superhirven. Metsästys epäonnistuu ja päättyy surkeaan suksirikkoon. Väliaikakatsauksena voidaan todeta Pohjolan ovelan naisvallan päihittäneen jo useaan kertaan Etelän uhoavien miesten joukkueen.

 

14. Sisukkaasti kohti tuhoa

Sisua ei mieheltä puutu, Lemminkäinen käyttää hyväkseen metsästyksen alaan liittyvää jumalhierarkiaa. Runo on eräiltä kohdiltaan ylen vaikeatajuinen. Miten on ymmärrettävissä metsän jumalan asujaimiston ryysyinen ulkoasu? Tässä on läpikäyty ikään kuin koreudet riisuva uskonpuhdistus.

Lemminkäinen onnistuu tavoittamaan hiien hirven. Sana kamelivarsa tässä kyllä särähtää korvaan. Jääräpäinen Pohjan akka asettelee lisäehtoja ja urhomme iskee jatkuvasti päätään seinään. Viimeinen saalistuskohde on kaikkein mahdottomin, Kaukokarjalan kalliopiirrosten pyhä lintu, joutsen. Niinpä Tuonelassa odottaa tuo märkähattu karjapaimen ja lopettaa Lemminkäisen tolkuttoman vaelluksen.

 

15. Äiti Orfeuksena Manalassa

Yhä enemmän alkaa tuntua siltä, että Kalevala on todella naista arvostava eepos. Naiset edustavat sekä tunnetta että järkeä ja saavat korjata miesten tekemät virheet.

Äiti naaraa Tuonelan vesistä tohjoksi hakatun Lemminkäisen ruumiin ja kokoaa hänet irtaimista osista. Niihin kuuluu vaikkapa muskula. Ettei vain lääkäri Lönnrot olisi anatomian opintojensa sanaa musculus - lihas - viritellyt tähän kohtaan.

Jopa on seikkailija saanut ainakin toistaiseksi tarpeekseen harharetkistään. Äiti saa poikansa palaamaan kotiin. Kertoja jättää hänet virrestään viikommaksi; ehkä hän ilmaantuu taas myöhemmin kuvioihin.

 

16. Väinö veistäjänä - tyttö Kharonina

Jo monesti on ollut tärkeä paikka tuo utuisen niemen nenä, terhenisen saaren pää. Siellä on nyt Väinämöisen veneveistämö. Aluksi venepuiden etsintään. Tammea sen olla pitää. Vuokkiniemessä ei kyllä ole kasvanut tammea edes lämpökaudella. Nykyisin luonnontammea pitäisi noutaa sinne lähinnä Viipurinlahdelta. Lienee todiste ainakin joidenkin runojen synnyn tapahtuneen lounaan suunnalla.

Aivan valmiiksi vene ei tule. Puuttuu sanoja, onko se sitten aukko rakennepiirustuksissa. Seuraa outo matka Manalaan. Hakemaan tietoa kuolleelta veneenveistäjältä? Vaikeatajuinen jakso, mennään yli Tuonelan virran kuin Kreikan mytologian Styks-joen, tosin lautturina ei ole mies vaan Tuonen tytti. Manalassa Väinön tulo herättää kummastusta ja hänet koetetaan jättää sinne pysyvästi. Hän ei kuitenkaan menetä loitsimiskykyään kuten äskettäin Pohjolassa, vaan livahtaa onnekkaasti Manalan koukkusormen verkonsilmien läpi takaisin valvemaailmaan. Mystinen tarina.

 

Palautetta 

Pirjo Hellä: Puhdasta hiihtourheiluako?

Pirjo: 

Tapio: Suksiseppä Kauppi alias Lyylikki mestaroi umpihangen hiihtoon soveltuvan aidon suksiparin. Vastaavasti hiidet kyhäävät maalitauluksi superhirven. Metsästys epäonnistuu ja päättyy surkeaan suksirikkoon.

Pirjo: Vai oliko Lemminkäisellä sittenkään puhtaat jauhot pussissa? Eikös Lahden hemohes-hiihtäjätkin yrittäneet vältellä testejä jättämällä kisan kesken suksi/sauvarikkoon vedoten... Lemminkäisen taistossa tosin ei taidettu muutenkaan niin keinoja kaihtaa, sääntöjä asettaa saati noudattaa.


 

Asko Korpela: Tämä on taidetta!

Asko: 

Aivan mahdottoman hieno yhteenveto, kepeän lennokas, mutta kuitenkin kaiken oleellisen sisällään pitää.

Pienen kiistakysymyksen kuitenkin herättäisin. Tammi kasvaa mm Nilsiässä, ei kovin kaukana Kalevalan laulumailta. Anoppi parikymmentä vuotta sitten istutteli. Ei arvannut kuinka leveälle oksat sojottavat. Olen joutunut harventamaan ja saatan vieläkin joutua. Näkee sitten ensi kesänä omin silmin Kalevala symposiumin aikaan. Me jo sitä suunnittelemme. Kuvittelemme, että nykyisen sisäpiirin pystymme majoittamaan. Lisävieraaksi tekisi mieli kutsua todellinen asiantuntija Kai Laitinen, joka asuu n 5 km päässä. Emme ole tuttuja, mutta tässähän sitä olisi syy.


 

Pirkko K.: Paikannusongelmia

Pirkko: 

" Tammea sen olla pitää. Vuokkiniemessä ei kyllä ole kasvanut tammea edes lämpökaudella. Nykyisin luonnontammea pitäisi noutaa sinne lähinnä Viipurinlahdelta."

Nyt on kyllä iso aukko kulttuurimaantieteen tiedoissa. Syy ei ilmeisesti kuitenkaan voi olla perusopetuksessa...mutta missä hiidessä on Vuokkiniemi? Terveisiä vaan sinne Virolahden rantamille, mistä juuri eilen kyllä itsekin palailin. (Hyvin siellä isoisän ISTUTTAMAT tammet ovat menestyneet, silti...)


 

Tapio Rintanen: Tammen pohjoisuus

Tapio: 

Istutettuja tammia on jopa Torniossa. Karjalassa on tammen aklimatisointia kokeiltu vasta neuvostoaikana eikä kovin hyvällä menestyksellä.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Tapio Rintanen ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020208 (20020208) o o AJK kotisivu o Kalevala