02 Kalevalan runot 7-11
7. Väinö lunastaa itsensä naisen pauloistaVäinämöisen pitkän ajelehtimisen päättää hyväntahtoinen kotka. Ja niin ollaan surkeassa tilassa Pohjolan rannoilla. Mikä lienee tämä toisintonimi Sariola? Tietosanakirja vuodelta 1916: S. tarkoittaa Jäämerta. Väinö on näköjään profeetta vain omalla maallaan. Vieraassa ympäristössä hän itkee ja urisee eikä pysty enää mihinkään. Pelastuksen tuovat naiset. Löydettyään raihnaisen Väinämöisen Pohjolan emäntä hieroo tuttavuutta tulokkaan kanssa yllättävästi kohteliaan sivistyneesti. Lähdettiin tupaan, veneellä salmen yli, nainen soutaa kuten ikiaikainen tapa on. Viikko täyden palvelun majoitusta ja Väinämöinen on taas kunnossa. Olisipa Louhi pitänyt vieraansa jatkuvastikin. Eikös tämä muistuta tilannetta, jossa Vergiliuksen runoelman nimikkosankari Aeneis vietti samaan tapaan aikaansa Kartagossa emäntänään Dido (ei kuitenkaan se popmusiikin samanniminen valio). Taisipa Odysseuksellakin olla samantapainen väliaikaisholhooja. Kun Aeneis lähti, Dido päätti itse päivänsä. Louhi on pragmaatikko, tunneside voidaan vaihtaa arvokkaaksi lunnaaksi. Hintana on optio Sammosta.
8. Jälleen kosinta, jälleen tapaturmaKas tässähän onkin Pohjan neiti. Hän on tuttu Oskar Merikannon samannimisestä oopperasta, jota kokonaisuutena tuskin kukaan on nähnyt. Siihen kuuluva, irrallisena usein esitettävä aaria luo juuri sellaisen mielikuvan, joka maalataan luvun alussa: kaunis … maan kuulu, veen valio … hyvin pukeutunut … ja vielä ahkerakin. Ja minä tomppeli olin luullut, että Pohjan neiti on yhtä kuin Pohjan akka harvahammas. Nöyrimmät anteeksipyyntöni! Kakku ei ole kuitenkaan sisältä yhtä kaunis kuin päältä. Väinön tarjoukseen on suostuvinaan tietyllä ehdolla. Sitten alkaa vedätys, mikään ei riitä, sanasta ei ainakaan naista, tässä tapauksessa. Kaiken kukkuraksi Väinöä kohtaa työtapaturma huomenlahjavenettä veistettäessä. Omintakeinen ensiapu ei auta, niinpä etsimään poliklinikkaa lähikylästä. Kolmannesta talosta löytyy hallipartainen lääkintämies.
9. Runollinen resepti suomalmista teräkseksiHaavan parantamisen avainasia on raudan synnyn hallitseminen. Tämä kai siksi, että rauta on näennäisesti aiheuttanut tapaturman, samoin kuin nykyisen ajattelutavan mukaan liikennevahingon aikaansaa joko sää, tie tai auto. Jos tällaisia runoja on laulettu aikanaan yleisesti, niillä on täytynyt olla huomattava kansanvalistuksellinen merkitys. Nurkissa asusteleva lapsikatras saa jo nuorena kuulla jännityskertomuksen, jossa on piilo-opetuksena metalliteknologian luento. Raudan valmistuksen raaka-aineena on tämän mukaan suomalmi. Ei selvästi puhuta järvimalmista, jota on yleensä isompina kerrostumina, mutta jonka nostaminen on hankalampaa. Paikannimissä nämä molemmat lähteet näyttäytyvät. Kotikunnassani on Rautasuo ja laaja merenlahti Rautalanselkä, jonka pohjan järvimalmilaattoja näkyy tietyin paikoin verkonnoston jäljiltä avantojen reunoilla. Raudan synnyn saatuaan kansanparantaja käyttää loitsuhypnoosia, jolloin verenvuoto tyrehtyy. Oppipoika noutaa rohtokokoelman. Ainekset ovat liikesalaisuus, vain tammi mainitaan; ehkä sen parkkihappo on voiteen eräs elementti. Paraneminen on sitten hyvin nopeaa. Tämä on huomattavan pitkä runo. Tärkeää asiaa siis.
10. Väinön juoni vie Sepon Sariolaan.Väinämöisen kotiinpaluun riemua sumentaa tietoisuus sitoumuksesta lähettää Seppo Ilmarinen Pohjolaan sammon taontaan. Ei seppä suostu pelottavaan matkaan, siispä hänet keplotellaan sinne tuulen mukana. Perillä naiset ottavat uroon tyytyväisinä vastaan. Pajaa ei löydy: onko tultu kivikautiseen kulttuuriin? Toisaalta alueen toiminnot vaikuttavat hyvinkin kehittyneiltä, on jopa orjatyövoimaa. Liittyykö tämä jotenkin pohjoiseen, jäljettömiin hävinneeseen bjarmien kauppakansaan, jotka lienevät asustelleet Vienanmeren rannalla? Sepon rakentamassa pajassa taotaan sampoa seitsemän päivää. Tuloksena on monipuolinen myllykombinaatti Laitteen valmistuttua Pohjan akka lukitsee sen varastoonsa ja taas tulee rukkaset Pohjan neidiltä.
11. Don Juan neidonryöstäjänäMissäköhän tässä seikkaillaan? Saaren poika Lemminkäinen lähtee ilmeisesti toiselle saarelle, jossa kosijoita käy Virosta ja Inkeristä. Gotlanti? Äidit varoittelevat aina poikiaan, niin Joukahaisen kuin Lemminkäisenkin. Nuoruuteen kuuluu uho ja uhkarohkeus. Nyt on tavoitteena Saaren Kyllikki (mikä kammottava muistuma Isojoen tapaukseen!). Lemminkäisen vetovoima tehoaa seudun muihin naisiin, mutta ei varsinaiseen kohteeseen. Ratkaisuna on ryöstö. Neito onkin jo matkalla myöntyväinen uuteen asemaansa. Kaikkihan meni aivan hyvin! Vaan ehkä ei tästä kuitenkaan hyvä seuraa.
|
||||||
PalautettaPirjopäivi: Kansanvalistusta
Asko Korpela: Herkullista uudelleen epokisointia
Pirkko Perävainio: Merisissi Fleming
|
||||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020203 (20020203)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala