11 Jäähyväiset Kalevalalle ja kiitokset kalevalaiselle lukupiirille
Kuten Pirkko niin kauniisti kirjoitti, lukupiirikokemus on ollut monella tavalla kiinnostava. Paitsi että se avasi Kalevalan uudella tavalla se paljasti myöskin, että jopa lukukokemus, jota olen tottunut pitämään hyvin henkilökohtaisena tapahtumana, saattaa olla yhteisöllinen. Taitaa olla niinkuin Nyyti Tove Janssonin teoksessa "Kuka lohduttaisi Nyytiä" toteaa:"Yksinään ei iloita voi edes näkinkengästään". Jälleen kerran sai todeta, että ennakkokäsitykset ovat virheellisiä: itselleni oli yllätys se, että Kalevalassa on niin paljon lempeää huumoria. Toinen yllätys oli, että keskustellessani tuttavien lukupiiristä ja Kalevalasta monet ovat osoittautuneet Kalevalatuntijoiksi. Se ei ole voinut juontua pelkästään kouluaikaisesta "pakkosyötöstä", vaan osoittaa elävää ja arvostavaa kiinnostusta teosta kohtaan. Ihmekö tuo, sillä on vaikeata kuvitella kiinnostavampaa tapaa tutustua esi-isiemme elämänmuotoon kuin Kalevala, jossa huimien seikkailujen välipalana selvitellään kaskiviljelyä, kankaan kudontaa, työkalujen valmistusta ja käytöstapoja. Kalevalan hääkuvauksesta saa vieläkin hyviä ideoita ohjelman laadintaan, jos haluaa järjestää isoja pitoja. Kalevalan henkilöt ovat saaneet lihaa luiden päälle lukupiirin havainnoista. Pirjo pani merkille jo aivan alkurunoissa että Lemminkäinen on äkkipikainen riidanhaastaja ja Lemminkäisen perinteinen lipeväkielinen naistennaurattajan hahmo sai vielä lisäväriä Tapion ristittyä hänet raspikurkuksi. Tuskin tämän jälkeen enää kuuntelen Sibeliuksen ja Klamin Lemminkäissarjoja yhtä ulkokohtaisesti kuin tähän asti. Pirkon toteamus Kalevala-kokemuksesta kertomassa uutta paitsi Kalevalasta ja kansallisesta kulttuuriperinnöstämme myös meistä itsestämme osoittautuu omalla kohdallani todeksi ainakin siinä mielessä, että aina tähän saakka olen luullut olevani vapaa henkilöpalvonnan paheesta, mutta Lönnrotin kohdalla kiinnostus on jo saamassa henkilöpalvonnan muotoja. Muistuu mieleen tyttäreni kertomus luokkatovereidensa koulupinnauksista, jotka aiheutuivat Dingojen konserteista ympäri Suomea. Nyt olen pyytänyt lomapäivän Elias Lönnrotin syntymäpäiväksi 9.4 kuunnellakseni hänen kunniakseen järjestetyn juhlaseminaarin luennot ja olen vieläpä saanut erään ystävänikin houkutelluksi mukaan! Tosin tälle kiinnostukselle on osin ammatillisia syitä, sillä juristina olen jokapäiväisessä työssäni käyttänyt hyväkseni yhtä Lönnrotin aikaansaannoksista, suomalaista lakikieltä. Viime aikoina on ilokseni perheensisäiseen keskusteluun ilmaantunut kalevalaisia sanakäänteitä ja ilmauksia, kiitos Pekan, jolla on syntymälahjana erehtymätön rytmitaju. Erityinen kiitos lukupiiristä kuuluu Askolle ja Sallille, jotka ovat joutuneet matka- ja teatteriohjelmansakin sovittamaan lukupiirin aikatauluun, muusta vaivannäöstä puhumattakaan. On aivan upeaa, jos tätä lukupiiriä voidaan jatkaa eeposlinjalla. Kalevalan opetuksiksi voitaneen lukea sekin, että tarttuminen Homeroksen eepoksiin ei enää tunnu liian vaikealta. Totta puhuakseni, olen jo aloittanut Iliasta. Selkeä ero Kalevalaan näyttää olevan, paitsi erilainen runojalka, henkilöiden ja paikan nimien runsaus. Yleväksi lopuksi siteeraan tässä Matti Kuusen "Kalevalaista kertomarunoutta", Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 362, s.23 :"Jokainen aika antaa menneisyydelle uuden merkityksen, sanoi Snellman. Kohtuutonta skepsistä on silti nähdä historiassa vain nykyhetken peili tai kalevalaisessa muinaisuudessa pelkkä 'myytti'. Yhtä epäkriittistä kuin olisi tarkastella Ristiinan tai Suomussalmen kalliomaalauksia 1960--1970-luvun taiteena, siksi että ne löytyivät vasta 1968 ja 1977, yhtä nurinkurista olisi kuulostella Ahdin ja Kyllikin runon repaleissa vain 1800-luvun karjalais-inkeriläistä runonlaulua. Maalari ja muinaisrunoilija eivät ole fiktioita: joku todella maalasi hirven kuvan Astuvansalmen rantakallioon, joku sepitti runon Ahdin merelle-kaipuusta. Nykyihmisellä on, sikäli kuin hän ei ole lapsi tai runokuuro barbaari, intuitiivinen varmuus muinaisviestin merkityksellisyydestä. Yhdentekevää viestiä ei opetella tuhansia kertoja ulkoa, jotta se säilyisi kaukaisiin vuosisatoihin." Tapaammeko Troiassa?
|
||
PalautettaAsko Korpela: ja kuten Pirjopäivi tapansa mukaan niin kauniisti kirjoittaa...
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020407 (20020407)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala