Pihlanto Pekka
09 Sampo haetaan ja menetetään

Pekka Pihlanto Kalevala runot 41-45

 

Otti soiton sormillensa

Väinämöinen "otti soiton sormillensa, käänti käyrän polvillensa, kantelen kätensä alle". Soitto on jotakin ainutlaatuista. "Ulvosi upehen jouhet" (huomiotani kiinnittää tässä Turun murretta muistuttava aikamuoto "ulvosi" = ulvoi). Koko elollinen luomakunta nelijalkaisista kaloihin ja taruolentoihin - Tapiolan tarkka ukko sekä tarkka vaimo, mukana - säntää ulkoilmakonserttiin. Soitto on emootiohin vetoavaa: kaikki itkevät, musikanttia myöden. Väinämöisen kyynelet eivät ole mitä tahansa nestettä, vaan ne muuttuvat helmiksi.

 

Sampuen jaolle

Sankarikolmikko Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen suuntaa Pohjolaan. Tarinassa on epäjohdonmukaisuutta, sillä kannelta jo kokeiltiin Pohjolassa, "itsekin emäntä soitti", mutta huonolla menestyksellä. Lisäksi muu laivaväki unohdetaan kokonaan. Pohjolan emännän kysyessä asiaa Väinämöinen toteaa: "Saimme Sampuen jaolle, kirjokannen katselulle". Emäntä siihen: "ei ole pyyssä kahen jakoa, oravassa kolmen miehen" ja jatkaa: "hyvä on Sampuen hyrätä, kirjokannen kahnatella Pohjolan kivimäessä". Palatakseni Sammon olemukseen, tämäkin toteamus viitaa myllyn tapaiseen koneeseen. Puhumattakaan siitä todisteesta, että mylly kohta viedään veneeseen: ei oikein sovi maailman napaan tai muihin korkealentoisiin selityksiin.

 

Sammon ryöstö kanteleen säestyksellä

Kun emäntä ei halua Sammosta osuuskuntaa - vaka vanha sanoo kolmikon vievän sen kokonaan. Ryöstöksi tätä nykyisin sanottaisiin. Mukana on Sammon tekijä Ilmarinen, joka sai palkan tekeleestään. Miksei hän tao toista kappaletta? Tarina vilisee aukkoja kuin television saippuasarja. Tosin Louhi pakotti Väinämöisen värväämään Ilmarisen Sammon taontaan ja palkkion eli morsiamen saamiseksi Ilmarinen sai suorittaa kovat tehtävät. Lemminkäisen närä Pohjolaa kohtaan on vieläkin selvempi. - Kalanluisen kanteleen soitto kelpaa ryöstön apuvälineeksi: väen nukuttamiseen ja vaskisen vaaran porttien avaamiseen. Lisäksi tarvitaan härkä, jolla Lemminkäinen kyntää Sammon juuret irti. Sampo veneeseen ja matkaan.

 

Lemminkäisen kurjasta laulusta harmia

Rikostoverit alkavat tuttuun tapaan kinastella, mistä seuraa lopulta harmia. Lemminkäinen haluaisi soittoa soutamisen ratoksi. Väinämöinen on käytännöllinen: "Laulu laiskana pitävi, virret sou'un viivyttävi". Kolmantena päivänä Lemminkäinen "loihe, kurja, kukkumahan äreällä äänellänsä, käreällä kulkullansa". Seuraa ketjureaktio: kurki säikähtää ja lentää Pohjolaan, missä parkaisullaan herättää Pohjolan väen. Pohjolan emäntä "pahoin pahastui" manaten apuvoimia Ututytöstä alkaen Iku-Tursoon ja Ukko ylijumalaan. Väinämöinen patistaa Iku-Turson takaisin mereen, mutta Ukko nostaa kohtalokkaan tuulen. Siinä rytäkässä katoaa kantele mereen. Lemminkäisen tuoma varalaita on hyvään tarpeeseen.

 

Pohjolan emäntä levitäikse lentämähän

Pohjolan emäntä "rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen" ja sitten takaa-ajoon. Väinämöinen pyytää Lemminkäinen mastoon tähystäjäksi. Tämä näkee Pohjan purren vasta kolmannen kerran katsoessaan. Väinölän vene mataa kuin täi tervassa: "ei pakene puinen pursi". Nyt mainitaan kolmen urohon lisäksi soutajina "kaikki kansa". Vaka vanha "keksii kummoa vähäisen" eli taikoo Pohjolan veneen reitille karin, johon "lenti poikki puinen pursi, satakaari katkieli". Taiantekijät ovat nyt vastakkain. Pohjolan emäntä "jopa muiksi muutaltihe, tohti toisiksi ruveta … levitäikse lentämähän, kokkona kohotteleikse" runsaslukuinen miehistö siiven alla ja "purston tutkaimella". Kyllä oli runolaulajan kuulijoilla ihmettelemistä, nämä kun eivät runon ennakoimaa jumbojettiä tunteneet.

 

Kokon kynnet muruiksi

Ilmahyökkäys Väinämöisen alukseen saa Ilmarisen "heitäiksemään Jumalahansa" sekä lausumaan sotijan sanat. Väinämöinen tarjoaa kompromissia: "joko saat jaolle Sammon?" Ei kelpaa emännälle, joka yrittää ottaa koko Sammon. Lieto Lemminkäinen torjuu miekallaan mastoon kokkona laskeutunutta Pohjolan emäntää. Tämä ryhtyy psykologiseen sodankäyntiin ja haukkuu "Kauko rukan, miehen katalan", joka petti oman emonsa luvattuaan olla sotimatta kymmenenä kesänä. Tosin Kauko lupasi muistaakseni vain pari kesää, mutta joka tapauksessa ihmeen hyvin informoitu Louhi oli kahdenkeskeisestä keskustelusta. Väinämöinen onnistuu lyömään melalla kokon kynnet muruiksi "sankarisormea" lukuun ottamatta. Miehistö putoaa siiven alta ja pyrstöltä mereen.

 

Luojalla avaimet onnen, ei katehen kainalossa

Tavoittaessaan nimettömällä - ilmeisesti tuolla sankarisormella - Sampoa se putoaa mereen ja menee samalla kappaleiksi. Pienempiä muruja ajelehtii rantaan. Niistä Väinämöinen arvelee onnen koittavan "Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille." Pohjolan emäntä ryhtyy vielä loitsimaan onnettomuutta koko Väinämöisen suvulle. Vaka vanha virkkaa, ettei häntä "laula lappi, eikä tunge turjalainen! Jumalall' on ilman viitta, Luojalla avaimet onnen, ei katehen kainalossa, vihansuovan sormen päässä". Pohjolan emännälle jää niin sanotusti luu kouraan, vain Sammon kansi. Voittaja Väinämöinen pistää Sammon muruset "kasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan, olu'iksi ohraisiksi, leiviksi rukihisiksi" ja lausuu varaussanat, jotka kuulostavat rukoukselta: "Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme…Varjele, vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala, miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista!"

 

Kohta itkenet ilosta, riemusta remahutellet

Kanteleen menetys harmittaa Väinämöistä ja hän lähtee naaraamaan sitä Ilmarisen takoman rautaisen haravan avulla. Samanlaista työkalua käytti menestyksellisesti Lemminkäisen äiti poikansa palasia kootessaan, mutta vaka vanha "eipä saanut, ei tavannut hauinluista soittoansa, ikimennyttä iloa, kaonnutta kanteloa". Onnekseen hän törmää itkeä vetistelevään koivuun ja lohduttaa: "Elä itke, puu vihanta, vesan lehti, vierettele, vyöhyt valkea, valita! Saat sinä olevan onnen, elon uuen armahamman; kohta itkenet ilosta, riemusta remahutellet." Lieneekö tyydyttänyt puuparkaa joutuminen uuden kanteleen kopaksi? Uusi soittopeli osoittautuu jopa paremmaksi kuin hauenluinen, päätellen siitä, miten niin ihmis- kuin eläinkuntakin taas kiirehti paikalle: "Ei ole tuota ennen kuultu noin suloista soitantoa, sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!"

 

Bakteerihyökkäys Pohjolasta

Pohjolan emäntä kadehtii Sammon muruista saatua onnea, ja rukoilee Ukko ylijumalalta vitsauksia Kalevan kansalle. Tulee mieleen varsinais-suomalainen tokaisu vihamiehen sairaudesta: "Herra tautti lisäkkö". Kuvaan astuu iljettävä Tuonelan sokea tyttö Loviatar, jonka tuuli tekee raskaaksi. Ei varmaankaan mainita Lasten Kalevalassa. Raskaus on vaikea ja Pohjan akka harvahammas auttaa tätä salaa saunassaan. Saunan lämmitys tapahtuu "rikenehen" eli nopeaan (sana on tuttu Päätalon kirjoista, ilman h:ta tosin). Poikia syntyy yhdeksän ja nimiksi annetaan kaikenlaisia tauteja ja vaivoja: pistos, ähky, luuvalo, paise, rupi, rutto jne. Pahnan-pohjimmainen jää nimeämättä ja työnnetään velhoksi vesille. Tämän joukon Pohjolan emäntä käskee Väinölän riesaksi - varsinainen bakteerihyökkäys.

 

Päästi kansan kuolemasta, Kalevan katoamasta

Väinämöinen käy vastatoimiin. Välineinä ovat sauna, parantajan luvut, kylpysanat ja kipusanat. Niissä käännytään Jumalan, Ukko ylijumalan, Kiputyttö Tuonen neidin, Kivutaren ja Vammattaren puoleen. Lisänä vielä valelua "yhdeksillä voitehilla, kahdeksilla katsehilla". Ja eikös vain onnistukin: "Sillä riisui rikkehiä, purkaeli puuttehia. Poies poisti poikenluomat, paranti pahat panoset, päästi kansan kuolemasta, Kalevan katoamasta".

 

Palautetta 

Pekka Pihlanto: Pikkusormi

Pekka: 

Korjaan itse edellä olevan virheeni: olin lukenut "sakarisormen" tämän sankaritarinan innoittamana "sankarisormeksi".

Kalevalan sanakirjan mukaan sakarisormi on pikkusormi. Sana on samaa kantaa "sakaran" kanssa.


 

Asko Korpela: Sananselitystä

Asko: 

tarkka - virossa 'tark' on viisas 

"purston tutkaimella". Kyllä oli runolaulajan kuulijoilla ihmettelemistä, nämä kun eivät runon ennakoimaa jumbojettiä tunteneet. 

Niin - melkein hämmentävä ajatus: 'runon ennakoima jumbojet'. Sen, siis joukkokuljetuksen lentäen, voi kuvitella siihen aikaan olleen [lähes] täysin mieletön ajatus, mutta kuten jälkeenpäin on käynyt ilmi, vain lähes mieletön. Kutkuttaa ajatus: mikä tänään mieletön ajatus voisi huomenna olla todellisuutta?

Soitto merkityksessä soittopeli eli kantele. Ihan vain ihmettelen, onko tämä jokin kielen kehityksen ilmiö, että soitto ensin merkitsee sekä soittotapahtumaa että soittovälinettä ja sittemmin jakautuu kahdeksi sanaksi, kummallekin merkitykselle oma sana. Onkohan muita esimerkkejä?


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020321 (20020321) o o AJK kotisivu o Kalevala