Pihlanto Pekka
05 Häistä läksiäisiin

• Vävy on käynyt isokokoiseksi
• Laulaja kursailee
• Kutti, kutti neiti nuori!
• Joka naisen niksikirja
• Jätti lemmon leison, pirujen pesäsijan
• Sulhasen tyly tietopaketti
• Lähen nyt tästä kuin lähenki
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Vävy on käynyt isokokoiseksi

Vävy ja sulhaiskansa saapuvat Pohjolaan. Nyt on vävy Pohjolan emännällekin niin otollinen kuin olla voi. Jopa vävyn hevonen saa "ruhtinaallisen" kohtelun, miehestä itsestään puhumattakaan. Vävy nähdään jo niin suurena, että epäilyttää, mahtuuko hän ovesta sisään ja tupaankaan lainkaan ilman remonttia. Perheenemäntien ikuinen huoli siivouksen tasosta vieraiden tullessa on jo näin vanhaa perua. Emäntä kestitsee ylitsevuotavasti "noita kutsuvierahia, vävyänsä liiatenki."

Laulaja kursailee

Suomalaisille tyypillistä kursailua esiintyy laulun aloituksen suhteen. Jopa "lapsi lattialla" tarjoutuu laulamaan, kun muut eivät aloita, mutta torjutaan. Väinämöinen kysyy, löytyykö laulajaa seuraksi. Vanha ukko uunin päältä kehuu olleensa kova laulaja, mutta ei tiedä "mikä sorti suuren äänen". Vasta sitten "lauloi vanha Väinämöinen, sekä lauloi, jotta taitoi". Väinämöinen on oppinut vaatimattomuutta: "Mitä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi! En minä mitänä saata, en kuhunkana kykene." Mutta kykeni kuitenkin.

Kutti, kutti neiti nuori!

Morsian nostetaan huomion kohteeksi. Häntä valmistetaan lähtemään ja muistutetaan entisistä ja tulevista päivistä. Tyttöparkaa itketetään ja lohdutellaan. Tämä runo on morsiamen kova oppitunti. Nykypäivän häämenot ovat pelkkää iloa ja juhlaa, arki saa tulla siten omia aikojaan. Pohjan tytölle tähdennetään, miten lopullinen askel nyt otetaan: "kuuksi päiväksi katosit, iäksi ison majoilta". Viesti menee perille: "en lähe ilolla mielin". Lisää löylyä heittää "akka, askarvaimo, talon ainoinen asuja", oikea pahanilman lintu ja vahingoniloinen: "kutti, kutti, neiti nuori! Etkö muista, kuin sanelin, sanelin sanoinki kerroin: elä sulho'on ihastu." Morsiamen osa näyttää nyt orjuudelta. Onneksi lapsi lattialta lausuu - tällä kerralla - totuuden: paras antaa hevosen surra, koska sillä on "pää parempi, luu lujempi". Ja onhan sentään mies verevä vieressä! Usein käy niin, että kun ratkaisu on tehty, se hyvä, jonka saamiseksi näin on menetelty unohtuu "saavutettuna etuna", ja väistämättömät varjopuolet nousevat etualalle.

Joka naisen niksikirja

Kun varjopuolet on levitelty, otetaan positiivinen kanta eli kerrotaan, miten selvitä pälkähästä. Vanhat lepsut tavat päivänokosineen on syytä jättää kotiin ja tehdä töitä hullun lailla. Anoppilan väkeä on lähestyttävä niin nöyrällä ja kohteliaalla mielellä, että pahaa tekee lukiessa. Ohjeissa on kuitenkin kokemuksen tuomaa viisautta - kyseessä on oikea tunneälyn oppitunti tai Raamatun ohjeen käytännön sovellus toisen posken kääntämisineen. Paikoin opetukset ovat kuin Joka naisen niksikirjasta: "pese pöyät, laiat muista, jalkoja elä unoha!" Hieman modernisoituina ohjeet voisivat kelvata nykyiseen työelämäänkin, johon nuoriso menee kuuleman mukaan usein pelkkiä vaatimuksia ladellen, velvollisuus-sanaa tuntematta.

Jätti lemmon leison, pirujen pesäsijan

Vaikka kuinka hyvin käyttäytyisi, voi silti seinä nousta vastaan. Varoittavan kohtalonsa kertookin "akka vanha, vaippa päällä, kylän kynnysten kävijä, mieron teien tieteilijä", joka joutui "orjaksi anoppilahan" (termi "tieteilijä" osuu yliopistoväen silmiin, ja se on tässä esitetty oikeassa kontekstissa ottaen huomioon yliopistojen palkkatason). Talonväki nokerteli miniää kuten Päätalo olisi asian ilmaissut, ja mieskin osoittautui "pullukseksi ja tallukseksi", joka oli saanut varren varikselta ja kopannut nenän korpilta. Tervaskanto mäeltä tai leppäpökkelö lehosta olisi ajanut saman asian. Kun sulho heittäytyi vielä väkivaltaiseksi, vaimo jätti "lemmon leision, pirujen pesäsijan". Lapsuuden kotiin ei ollut menemistä, vanhemmat olivat kuolleet ja "veikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko". Niin joutui "kurja kulkemahan, aina ouoille oville". Eronneen naisen osa oli lohduton.

Sulhasen tyly tietopaketti

Sulhanenkin saa oman tietopakettinsa. Häntä neuvotaan kiittämään onneaan "hyvän saaman saamastasi". Kodinkoneet on hankittava, kangasneuvot ynnä muut. Myös kurjilta töiltä, kuten parkin survonnalta ja olkileivän leivonnalta morsian on säästettävä, puhumattakaan palkkapiian tai orjan rooliin panemista. Mutta ellei sävyisä opetus lopulta auta, on vitsakin otettavissa käyttöön, mutta salaa muilta, etteivät pääse pilkkaamaan. Tässä onnahtaa Kalevalan tasa-arvoajattelu pahanpäiväisesti. Taas kuullaan varottava esimerkki - nyt lausuu "ukko uunin päältä, mieron kierto kiukahalta": "ellös vainen, sulho rukka, nouatelko naisen mieltä, kiurun kieltä, kuin minä, poloinen poika!". Vitsalla tämäkin riesa hoitui.

Lähen nyt tästä kuin lähenki

Morsian saa suunvuoron lähtövirren lausuntaan: "lähen nyt tästä kuin lähenki". Kiitoksen saavat vanhemmat, sisaret ja koko suuri suku. Pitkä ero on edessä, sillä morsian arvelee, että hänen takaisin tullessaan vanhemmat eivät ole enää elossa ja häntä ei enää tunne kuin "alimmainen aian vitsa, perimmäinen pellon seiväs" ja muutama kotieläin. Pirtti, eteinen ja piha hyvästellään ja sen jälkeen seppo Ilmarinen "koppoi neijon korjahansa, iski virkkua vitsalla" ja niin sitä mentiin lasten jäädessä laulamaan: "Lenti tänne musta lintu, läpi korven koikutteli, suostutteli meiltä sorsan, ken nyt vie ve'elle meitä, ken joelle juohattavi?". Kolmen päivän kuluttua sepon koti näkyy.

Palautetta 

Lähetä palautetta!