Pihlanto Pekka
04 Varaväkevän vatsasta häävalmisteluihin

Pekka Pihlanto: Kalevala runot 17-20
 

 

Lähe nyt, kumma kulkemahan

Väinämöisen sanojen etsintä jatkuu, nyt "suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän". Apua tarvitaan jälleen seppo Ilmariselta, joka takoo tarvittavat rautavaatteet ja rautaisen korennon Vipusen suun avaamiseksi. Kyseessä on jonkinlainen jättiläinen, jonka vatsaan ja suolistoon Väinämöinen puikahtaa. Hän rakentaa sinne pajan ja alkaa tehdä Vipusen oloa hankalaksi saadakseen kaivatun informaation. Näyttää siltä, että runonlaulaja on luonut tämän asetelman saadakseen esitellä erilaisia taudin poistosanoja ja manauksia: "Lähe nyt, kumma kulkemahan…". "Oletko tauti tuulen tuoma", siis virus tai bakteeri. - Väinämöinen on tosiaan kuin tauti Vipusen sisuksissa polttelemassa. Hän penää sanoja: "Ei sanat salahan joua…mahti ei joua maan rakohon". Lopulta Vipunen joutuu luovuttamaan ja "aukaisi sanaisen arkun" ja lauloi "noita syntyjä syviä".

 

Väinämöinen ja Lönnrot hieman samoissa hommissa

Vipunen esittää mm. tulkinnan maan luomisesta: "kuinka Luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla itsestänsä maailma syntyi, ilmasta vesi erosi, veestä manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki." Tämä on jo lähempänä nykykäsitystä kuin sotkanmunaselitys. Alkuun päästyään Vipunen lauloi päivät pääksytysten ja lopulta Väinämöinen sai tarpeeksi sanoja. "Veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta". Tuleepa mieleen, että Väinämöinen oli sanojen hakumatkallaan samassa roolissa kuin Lönnrot, jonka ei tosin tarvinnut pujahtaa laulateltavien vatsaan, mutta jotakin suostuttelua varmaankin tarvittiin, ennekuin sanaiset arkut aukenivat.

 

Sulhaiskansan ralli Pohjolaan

Väinämöinen ja Ilmarinen ajavat rallia Pohjolaan kosimaan - Väinämöinen veneellä, Ilmarinen reellä. Ilmarinen lähtee matkaan kuultuaan sisareltaan kilpakosijan matkasta. Ennen kuin sisar saa selville Väinämöisen matkan tarkoituksen, käydään taas valehtelukierros kuten Pohjolan emännän ja Lemminkäisen äidin sekä Väinämöisen ja Tuonen tytin välillä. Sisar vaatii vielä palkkionkin - sormuksia ynnä muuta - ennen kuin kertoo Ilmariselle kilpakosijan matkasta: kyllä Väinölän ja Pohjolankin väki osasi bisneksen teon taidon. Kilpakosijat tekevät reilun sovinnon ja jättävät valinnan neidolle itselleen. Kun kosijat lähenevät ja koirat haukkuvat, juututaan Kalevalalle tyypilliseen "venytystaktiikkaan": kaikki Pohjolan isännän ulos katsomaan käskemät kieltäytyvät. Pohjolan emäntä taas tekee taikoja, saadakseen selville, millä asioilla tulijat ovat. "Vanha akka vaipan alta" toteaa, että sulhaiskansaa. Tyttö haluaa mennä Ilmariselle, joka takoi Sammon, eikä Väinämöiselle, vaikka tämä teki tytölle venosen tämän "kehrävarren muruista, kalpimen kappaleista".

 

Ei saalis viatta saa'a

Ilmarinen joutuu kuitenkin taas kohtuuttomiin testeihin, vaikka takoi jo Sammon. Kyinen pelto tulee kynnetyksi, Tuonen karhu suistetuksi ja suuri suomuhauki tuoduksi Tuonelan joesta. Morsian antaa apuaan kaikkien näiden tehtävien suorittamisessa. Pohjolan emäntä moitiskelee, että hauki oli kokon riipoma - pääkin taisi olla irrallaan - mutta Ilmarinen vastaa: "Ei saalis viatta saa'a, paikoilta paremmiltana, saati Tuonelan joesta." Ja niin morsian on hänen. Väinämöinen palailee apeana kotiin katuen, ettei nainut aikanaan, ja varoittelee vanhaa ryhtymästä kilpakosijaksi nuoren kanssa.

 

Hurjat häät tulossa: lihaa ja olutta

Tavallinen juottovasikka ei riitä Pohjolan hääpitoihin. Runolaulaja yltää taas melkoiseen liioittelun syntiin kuvatessaan hääaterian aineiksi tulevaa härkää: "Hämehessä häntä häilyi, pää keikkui Kemijoella". Olipa tosiaan "vallatoin vasikka, sonni suuri suomalainen". Teurastajaksi tarvittiin "ukko ulkomainen, Virokannas karjalainen". Seuraava ongelma on olut. "Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman". "Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin" viittaa ilmeisesti oluen juonnin seurausvaikutuksiin. Oluen panon salaisuudet paljastetaan vähitellen, samoin siihen liittyvät ongelmat, varsinkin käymisen aikaansaaminen: "eip' ota olut hapata, juoma nuori noustaksensa". Monien turhien yritysten jälkeen avun tuo jälleen mehiläinen, "lintu liukas", joka "kasti siipensä simahan, sulkansa mesi sulahan" sekä toi saaliinsa Kavolle, oluenpanijalle. Nyt päästään suomalaisen mieliharrastukseen, jota jo ehdin kaivata Askon kirjoitusta kommentoidessani: "Joutui juomahan urohot, Lemminkäinen liiatenki: juopui Ahti, juo pui Kauko, juopui veitikka verevä". Hyvä tuli juomasta: "pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan". Pientä juomakulttuurin opetustakin tuohon taitaa sisältyä. Kaljankeitosta nousevia savuja katsellessaan Lemminkäinen tuntuu vielä elättelevän toiveita morsiamesta.

 

Ohjelmaakin luvassa ja riitapukari jää kutsumatta

Ohjelmapuoli on vielä auki, mutta sekin ratkeaa, kun Pohjolan emäntä määrää kutsuttavaksi Väinämöisen "lailliseksi laulajaksi". Hääkutsut lähtevät Pohjolan ja Kalevan kansalle, mutta Kaukomieltä, Ahti Saarelaista, ei kutsuta, "kun on kaikitse toraisa, aivan tarkka tappelija; tehnyt on häissäki häpeät, pitoloissa pillat suuret". Niinpä Lemminkäinen, joka itse syyllistyi märkähatun syrjintään, kokee nyt hieman samanlaisen kohtalon.

 

Palautetta 

Pirjopäivi: Kosijalla annetut tehtävät

Pirjopäivi: 

Olen miettinyt, mitä termiä niistä pitäisi käyttää. Kuten omassa jaksossani totean, Matti Kuusen käyttämä termi ANSIOTYÖKOSINTA kalskahtaa nykykorvalle liiaksi kansantalouden tilinpidon termiltä. Lopulta huomasin, että kyseessä ovat työhönottotilanteessa nykyisin kovin suositut soveltuvuuskokeet tai-testit, ei sekään kovin runollinen termi. Jos näitä vielä useasti tulee vastaan, löytyy varmaan vähän kalevalaisempi ilmaisu, jotain sulhonpruuvin ja kosijankokeen väliltä! Olisikohan koekaniinista apua? Sinänsä testaaminen on ollut järkevää: on haluttu varmistua, että tulevalla perheenhuoltajalla on tehtävän edellyttämät valmiudet, eri asia on sitten nämä Louhen antamat tehtävät! Pelkkää simputusta tai jopa surman suuhun työntämistä!


 

Pekka Pihlanto: Monta tulkintaa

Pekka: 

Itse ajattelin, että kyseessä on "miehuuskoe", jossa veri punnitaan, mutta kyllä kyseessä on kuten sanot, työhönottotesti tai työnäyte, jossa nahjukset erotellaan kunnon uroista. Simputukselta ja jopa ansan virittämiseltä erityisesti nuo Tuonelan virran tehtävät kyllä näyttävät.


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela