Pihlanto Pekka
02 Sampo taotaan ja tuotanto alkaa

Kokko, ilman lintu asialla Työtapaturma naima-asioilla liikuttaessa Rauta petti vaivainen valansa Sampo alkaa jauhaa Mikä Sampo oikein on? Kevytmielinen Lemminkäinen naimapuuhissa Yhteen mennään ja valat vannotaan Palautetta Asko Korpela: Täytynee lukea vielä kerran Lähetä palautetta! Pekka Pihlanto Sampo taotaan ja tuotanto alkaa Kalevala runot 7-11   Kokko, ilman lintu asialla Väinämöisen uintimatka osoittautuu pitkäksi. Hän näyttää sopeutuvan hyvin vesielämään, mutta rajansa kaikella, sillä nälkäkuolema tai hukkuminen uhkaavat. Hyvä teko eli koivun jättäminen "linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi" saa kokon, ilman linnun pelastamaan Väinämöisen. Näin kokko, joka iski Väinämöiselle kaskenpoltossa tarvittavan tulen, saa keskeisen roolin. Liittyisikö (juhannus-)kokko tämän linnun nimeen? Vähän säälittävään jamaan itkuinen Väinämöinen jää vielä kuivalle maallekin päästyään. Sieltä "Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas" hänet pelasti. Itkeskelevän sankarin kotimatka maksaa Sammon verran Väinämöisen sankariroolista ei ole todellakaan mitään tietoa hänen itkiessään koti-ikäväänsä, vaikka Pohjolassa saa "syöä lohta luotaselta, sivulta sianlihoa". Väinämöinen osoittautuu herkäksi tunneihmiseksi, itkupilliksi vastoinkäymisten edessä. Taas on kaupankäynnin aika. Toimittaakseen Väinämöisen kotiin Pohjolan emäntä vaatii palkkioksi Sammon, mutta tarjoaa kuitenkin - tämäkin hyväkäs - vielä tyttärensäkin korvaukseksi kotimatkan lisäksi. Mikään muu kuin Sampo ei kelpaa emännälle. Väinämöisen on pakko luvata lähettää seppo Ilmarinen suorittamaan vaaditun työn, sillä itse hän ei "taia Sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella".   Työtapaturma naima-asioilla liikuttaessa Kotimatkalla Väinämöisellä on taas naima-asiat mielessä - Pohjolan tyttärenhän saa Sammon takoja. Pohjan neiti asettaa itse ehtoja, mahdottoman tuntuisia, kuten joissakin kansansaduissa on vaadittu kuninkaan tyttären saamisen lunnaiksi. Kyntörastas oli neidille varoitellut miehelän kurjuudesta: "niin miniä miehelässä, kuin on koira kahlehissa." Väinämöinen pystyy ensin tekemään vaaditut temput, mutta vaatimukset kasvavat: veneen veistäminen kehrävarren muruista, ja sen työntäminen vesille mitenkään siihen koskematta. Pahat voimat puuttuvat kuitenkin peliin tätä tehtävää suoritettaessa: "Hiisi pontta pyörähytti, Lempo tempasi tereä, Paha vartta vaapahutti" eli Väinämöinen lyö kirveellä polveensa. Vika on työkalun: "oi sie kirves kikkanokka". Kirves vaikuttaa kyllä karkealta työkalulta kehrävarren murujen käsittelyyn. Olisiko tämä runolaulajan huumoria?   Rauta petti vaivainen valansa Parannuksen hakeminen verenvuotoon on kuin painajaisunesta. Kolmen tien risteyksessä Väinämöinen valitsee kaksi kertaa väärin ja vasta kolmannen varrelta löytyy "veren summan sulkija", uunilla asuva halliparta-ukko. Ukko ei kuitenkaan muista raudan syntysanoja, jotka myös tarvitaan. Ryhmätyönä asia hoidetaan, sillä Väinämöinen osaa raudan synnyn. "Rauta raukka" on suosta peräisin, suomalmia siis. Raudan synnyn yhteydessä kuvataan myös seppo Ilmarisen syntyminen: "Se syntyi sysimäellä, kasvoi hiilikankahalla vaskinen vasara käessä, pihet pikkuiset piossa". Tarvitaan mehiläinenkin hankkimaan "teräksenteko-vesiä". Päästäkseen ahjon kuumuudesta rauta lupaa olla haavoittamatta ihmistä, mutta "petti vaivainen valansa, söi kuin koira kunniansa". Parantaja vetoaa rautaan, vereen ja Ukko yliseen luojaan Kuultuaan raudan synnyn ukko lausuu raudanherjaus-sanat. Ne huipentuvat siihen, että raudan on tultava parantamaan "ennen kuin sanon emolle, vanhemmallesi valitan!" Vanhempien kunnioituksen ja pelon siis arveltiin tehoavan rautaankin. Lisäksi tarvittiin kuitenkin verensulku-sanat, jotka kohdistettiin verelle. Kalevalan maailmankuvassa niin eloton rauta kuin elollinen verikin personoitiin. Pakanuuden ajan vaikutus näkyy näissä loitsuissa. Kuitenkin verensulku-sanojen loppupuolella kutsutaan apuun "Ukko, ylinen luoja, taivahallinen jumala". Tarvitaan vielä voiteen luku - ukko pisti poikansa voiteita tekemään, mikä kesti päiväkausia - ja lopulta turvaussanat sekä sidesanat. Turvaussanoissa ja sidesanoissa vedotaan jo Luojaan ja Jumalaan, ja parannuttuaan Väinämöinen ei kiitä parantaja-ukkoa vaan Jumalaa ja luojaa. Kristinusko on lyönyt leimansa näihin säkeisiin.   Sampo alkaa jauhaa Kun seppo Ilmarinen ei haluakaan lähteä Pohjolaan Sampoa takomaan, Väinämöinen saa tuulen lennättämään tämän "pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan". Sinne jouduttuaan hän ryhtyykin taontaan, kun palkaksi luvataan neito. Monenlaista vastusta on tiellä - pajan paikka täytyy löytää, rakentaa palkeet ja ahjo. "Hyvän tapaista" tulosta ei heti tahdo ahjosta tulla, mutta lopulta onnistuu: "Takoi Sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen." Tuotanto alkaa heti: "jauhoi purnunsyötäviä, toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja". Ilmarinen ei kuitenkaan saa neitoa palkakseen, vaan tämä keksii kaikenkarvaisia esteitä. Petetty ja pettynyt Ilmarinen palailee kotiinsa.   Mikä Sampo oikein on? Sammosta on esitetty kaikenlaisia teorioita. Sitä on pidetty maailman napana ja ties minä. Itse yhdyn käsitykseen, että kyseessä on todella mylly. Lähes kaikki Sammosta kerrottu viittaa jauhamiseen. Esimerkiksi purnu on jyvähinkalo, aittanen. Sampo oli myös rahantekokone siinä mielessä, että jauhoja tuli yli oman tarpeen, "myötäviksi". Elokuvan Rauta-aika tulkinta, jonka mukaan Sampo oli rahanlyöntikone, on kaikessa konkreettisuudessaan epäuskottava. Toisaalta on vaikea uskoa, että kuulijat olisivat tyytyneet johonkin epämääräiseen maailmannapaan, vaan kyllä Sammon täytyi olla heille jotakin konkreettista. Sen sijaan Sammon omalaatuiset rakennusaineet ovat todennäköisesti menneet helpommin läpi kuulijakunnassa: suuntaan tai toiseen liioittelevat ihmeet ovat eri asia kuin hämärät symbolit. Ymmärtäisin niin, että tutkijat ovat tuijottaneet silmänsä sokeiksi Sampoon sekä unohtaneet kontekstin. Sampo saattaa olla vain erisnimi, joka ei mitenkään kuvannut kohteensa luonnetta. Sammon ottaminen liikeyrityksen nimeksi on muuten näppärä, joskaan ei uusi idea. Toivottavasti tätä kunniakasta nimeä ei mitenkään pilata.   Kevytmielinen Lemminkäinen naimapuuhissa Teoksen juonenkehittely katkeaa yhdenteentoista runoon tultaessa. Uusi hahmo - naissankari, joka "ain' oli naisissa eläjä" - Lieto Lemminkäinen astuu näyttämölle. Aimo Turusen Kalevalan sanakirjan mukaan lieto tarkoittaa huikentelevaista, kevytmielistä ja surutonta; Varsinais-Suomessa on muuten kunta nimeltä Lieto. Lemminkäinen havittelee Kylliä, Saaren neitiä, joka "kasvoi koissa korkeassa, … istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla" (sana "notkumilla" on muodossa, jota Volter Kilpi viljeli ahkerasti). Kylliä oli monikin turhaan kosinut, mutta "Lieto Lemminkäinen itse kaunis Kaukomieli" lähti häntä tavoittelemaan, vaikka emo kielteli yrittämästä itseään parempaa (Kaukomielestä tulee mieleen Volter Kilven alter ego Kirkolle-teoksessa: "Albert, Toistalon kätkömieli ja silmäaltis poika peräpiitan nipukoilla"). Lemminkäinen luottaa "varteensa ja muotoonsa". Aikansa paimenena iloiteltuaan Lemminkäinen kuitenkin joutuu ryöstämään Kyllikin. Vaatiipa hän lähtiessään jälkeenjääviä vaikenemaan, uhaten muutoin laulaa näiden sulhot sotaan. Laulumiehiä siis tämäkin huikenteleva ja hurjapäinen "sankari". Lemminkäinen taitaa olla ennegramityyppiä seiska eli seikkailija.   Yhteen mennään ja valat vannotaan Kyllikki katsoi joutuneensa "joutavalle, miehelle mitättömälle, suojihin soankävijän, aina tuiman tappelijan." Ei auta Lemminkäisen kehuskelu miekalla, jonka avulla voi suurentaa sukunsa. Naimakaupasta sovitaan, mutta ensin vannotaan valat: Lemminkäinen ei sodi, eikä Kyllikki juokse kylillä. Tämä tapahtui "eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan". Lemminkäisen tupa osoittautuu "nälkäraunioksi", mutta huoleton Lemminkäinen lupaa liukkaasti: "Tuvat toiset tehtänehe, paremmaiset pantanehe". Samaan patistaa Lemminkäisen äiti.

Palautetta  Asko Korpela: Täytynee lukea vielä kerran Asko:  On tämä rikas teksti. Mielestäni luin kunnolla, muka. Mutta Pekan referaatista tuli varmaan kymmenen uutta asiaa esiin. Erityisesti otsikon 'Rauta petti vaivainen valansa' alla tuntui, etten ollenkaan ollut yksityiskohtia huomannut: kolmen tien risteys ja vasta kolmas kerta, Ilmarisen syntymä, raudan lupaus olla haavoittamatta, petti vaivainen valansa... ennenkuin sanon emollesi... Näitä en huomannut tai niihin ei ajatus pysähtynyt ja ainakin tässä Pekan referaatissa tuntuvat tosi tärkeiltä asioilta. Samoin havainnot kristinuskon ja pakanuuden vaikutuksista: esineiden 'personointi', kuten Pekka sanoo. Sampo alkaa jauhaa Ovatkohan Sammon kuvaa yrittäneet tulleet kiinnittäneeksi huomiota siihen, että on kolme tuuttia. Ehkä siis voisi olla ylhäältä katsoen kolmikulmainen, yksi seinä kuhunkin toimintoon... Aika vakuuttavalta tuntuu Pekan argumentointi Sammon olemuksesta: jotakin arkielämässä konkreettista... Aivan upea juttu huomiot kielestä: notkumilla, kätkömieli, silmäaltis... Itse olen kiinnittänyt huomiota sanontatapaan, jossa 'on' sana tulee ikäänkuin ylimääräisenä väliin, esim Senp' on päivyen perästä / rauta suosta sotkettihin,... Mistähän mahtaa olla kysymys? Vai onko vain runomitan vaatima tavun lisäys? Tällaista 'on' sanan käyttöä on aivan vilisemällä. Taitaisivat suomen kielen asiantuntijat osata vastata. Harmi, etteivät osallistu! Taitaa olla maa täynnä lukupiirikissanristiäisiä. Mutta eikö tällainen toiminta kuitenkin olisi ihan jees, niin että kotimaisten kielten tutkimuslaitoksella ihan viran puolesta palveltaisiin osallistumalla? On tuttu johtaja, taidanpa joskus kysyä. Pekalle suurkiitos silmävoiteesta!

Lähetä palautetta!  Kirjoita otsikko palautteelle tähän Kirjoita palauteteksti tähän Kirjoita nimesi tähän ..ja sähköpostiosoitteesi tähän Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela

Asko Korpela 20020131 (20020131) o o AJK kotisivu o Kalevala