Pihlanto Pekka
01 Vaka vanha Väinämöinen astuu esiin

Elias Lönnrot: Kalevala, runot 1-6

Miten lähestyä Kalevalaa?

Kuten Seitsemää veljestä, Kalevalaakin "rasittaa" minun osaltani siihen tutustuminen kouluaikoina pakkoluvun merkeissä. Uusi lukutehtävä aiheuttaa vielä lisäongelmia, sillä nyt kysymyksessä on runomuoto. En ole runouden harrastaja, ja siksi minua askarruttaa, miten runoja pitäisi tarkastella. En kuitenkaan ajatellut keskittyä runon muotoon ja mittaan. Sen sijaan pyrkinen tarkastelemaan itse tarinaa ja sen henkilöitä. Samalla voi paljastua jotakin myös runojen luojista, näiden taustoista ja maailmankuvista. Ovatko he olleet vakavia vai viihteellisiä, ovatko he mahdollisesti pilailleet (yksinkertaisempien?) kuulijoidensa kustannuksella. Saattaa tosin olla, että tavoite muuttuu jonkin verran matkan varrella - niin kävi Veljestenkin kohdalla, mutta eihän suunnitelmallisuus ole tässä välttämätöntä, päin vastoin, improvisatorinen ote lisää tehtävän mielenkiintoisuutta.

 

Sotkan muna ja alkuräjähdys

Aluksi laulaja kertoo jotakin itsestään, miten hän on omaksunut runot perimätietona. Pelkkä runojen eteenpäin vieminen on ollut kunnioitettava muistisuoritus, puhumattakaan niiden saavutuksia, jotka loivat ja muokkasivat niiden sisältöä. Tarinaan mennäkseni, alussa luodaan "maailma" ja myöskin Väinämöinen. Taivaankannen ja maan luominen sotkan munasta on ehkä kuulijoiden keskuudessa koettu yhtä vakavana kuin nykyisin alkuräjähdys, tai sitten kuulijoita suuresti huvittaneena pilana. Ellei sotkaa tulkita symbolisesti, tämä Kalevalan maailmanluominen oli vain osittaista, sillä mm. kyseinen valtava lintu oli jo olemassa. Raamatun luomiskertomus vaikuttaa kaikessa symbolisuudessaankin loogisemmalta kuin tämä munajuttu.

 

Aikansa fiktiota

Runolaulaja halusi varmaankin hämmästyttää kuulijansa kertomalla "ihmeitä". Esimerkiksi suuren tammen tapaus pienine kaatajineen aiheutti varmaankin kuulijoiden joukossa jälkikeskusteluja. Samoin Väinämöisen synnyttäminen ja sen pitkäkestoisuus, ohranjyvien sopiva löytyminen rannalta sekä monet muut sadunomaiset tai symboliset tapahtumat. Ilmeisesti tämä runo sai muotonsa maanviljelystalouden vallitessa, koska ohra ja sen kaskiviljely osoittautuivat niin tärkeiksi. Mainitut sadunomaiset yksityiskohdat vievät ajatuksen siihen, että Kalevala oli aikansa fiktiota ja varmasti ymmärrettiin yleisesti sellaiseksi, vaikka taikausko rehottikin. Tietysti Väinämöisellä ja muillakin henkilötyypeillä saattoi olla jokin inhimillinen esikuvansa, jota siten voimakkaasti mystifioitiin ja liioiteltiin.

 

Runolaulajat sisällöntuottajina ja viihdetaiteilijoina

Kalevalan suuri arvo on juuri siinä, että älyllisesti lahjakkaat ihmiset omistautuivat sen luomisessa varsinaisen ruumiillisen työn ohella tai sijasta henkisille harrastuksille ja samalla viihdyttivät työn rasituksista toipuvaa yleisöään. Runolaulajien ammattikuntaan kuuluneita vastaisivat nykyiset viihdyttäjät ja vakavammatkin taiteilijat, mutta tietyssä mielessä myöskin tiedon, sisällön ja tieteenkin tuottajat. Monesti meidän yliopistoväen touhuja pidetään tarpeettomana viihteenä verrattuna "oikeaan työhön", kuten varmaankin runonlaulannastakin aikoinaan saatettiin työntäyteisessä agraariyhteisössä sanoa.

 

Joukahainen tietovisailijana lapsen tietoineen

Tiedosta on helppo jatkaa Väinämöisen ja Joukahaisen kamppailuun. Siinä tuli tarinaan ristiriidan aiheuttamaa jännitystä - ja jos niin halutaan, urheilullista kamppailua. Kilpailu alkoi tietovisana, mikä lajina näyttää suomalaisia nykyisinkin suuresti kiinnostavan. Joukahaisen tiedon käsite oli yleistiedollinen: eläintietoa ja maantietoa ("Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa"). Väinämöinen kuitenkin leimasi sen tylysti: "Lapsen tieto, naisen muisti, ei ole partasuun urohon". Väinämöisen tieto oli voimakkaampaa, tehoavampaa, filosofista tietoa: "…syntyjä syviä, asioita ainoisia". Joka tapauksessa, tämän tiedon avulla vastustajan sai tukalaan, suorastaan hengenvaaralliseen asemaan. Myöhemmin esimerkiksi ydinfyysikot pääsivät tietoineen vieläkin tuhoavampaan tulokseen.

 

Euroviisukarsinnan palkintona nainen

Väinämöisen luonteesta saadaan muutama havainto. Samoin pahapäisestä Joukahaisesta, joka halusi haastaa kuuluisan Väinämöisen, eikä totellut vanhempiensa varoituksia. Väinämöinen vaatii Joukahaiselta tietä senioriteettiinsa vedoten. Hän suostuu kiistan ratkaisemiseksi mainittuun tietovisaan. Kun sanat loppuvat Joukahainen aikoo turvautua suomalaiskansalliseen tapaan väkivaltaan. Väinämöisen kieltäytyessä, Joukahainen uhkaa laulaa tämän siaksi. "Siitä suuttui Väinämöinen, siitä suuttui ja häpesi". Voitettuaan laulukilpailun - ensimmäisen kotimaisen Euroviisukarsinnan - Väinämöinen ei niin vain poistakaan taikaansa, vaan Joukahainen painuu yhä syvemmälle suohon. Tarvitaan korvaukseksi jotakin sellaista, mitä Väinämöisellä ei ennestään ole - nainen. Kylmähköä hyötyajattelua. Nainen, jopa oma sisar, on siis kauppatavaraa. Aino-sisar tulee murheelliseksi, mutta äiti innostuu naimakaupasta mahtimiehen kanssa - tavallinen tarina.

 

Naisen arvostus juontaa kaukaa

Vaikka nainen kelpaa kauppatavaraksi, teoksesta huokuu kuitenkin toisaalta naisen arvostus. Ainon murhe epämieluisan naimakaupan edessä saa paljon huomiota - nainen on aidosti tunteva ihminen. Suomalaisen tasa-arvon ainekset ovat siis näin etäällä ja syvällä. Tässä olisi nykymaailmassa monilla kulttuureilla vielä paljon oppimista. - Kun Aino on hukkunut, poiketaan runossa eläinsatujen alueelle: jänis saa tuoda suruviestin. Jälleen seuraa naisen, Ainon äidin, surun korostunut kuvaus. Siihen sisältyy opetus: ei pidä pakottaa tytärtä miehelään. Tässä jupakassa Väinämöisenkin arvostus karisee ainakin nykyihmisen silmissä, sillä eihän tunnu sopivalta, että vanha ukko havittelee omakseen nuorta neitoa.

 

Satua ja seikkailukertomusta

Lukujakson loppupuolella kertomus saa lisää sadunomaisia piirteitä: hukkuneen Ainon esiintyminen kalan hahmossa ja joutuminen Väinämöisen onkeen sekä pakeneminen. Väinämöinen saa kosiovinkin kuolleelta emoltaan, joka ensimmäisen runon mukaan oli Ilmatar. Vähän outoa, että tällainen taruolento on kuollut ja haudattu. Seikkailukertomuksen tyylinen kostoteema päättää lukujakson: Väinämöiseltä ammutaan hevonen alta parhaaseen lännenfilmien tyyliin. Hän pelastuu tarinan hurjapään Joukahaisen nuolilta ja ajelehtii merelle.

 

Palautetta 

Asko Korpela: Kalevala ja nykypäivä

Asko: 

Sotkan muna ja alkuräjähdys

Todella makea näkökulma: kalevalainen tieto vs nykyinen tähtitiede!

Pelkkä runojen eteenpäin vieminen on ollut kunnioitettava muistisuoritus.

Olen ymmärtänyt, että eräs koko runomuodon ideoista on, että runon rytmi helpottaa muistamista. Itse en kyllä koskaan ole tätä kokenut, vaan yksinkertaisimmankin pätkän, runon tai muun, ulkoa oppiminen on aina ollut lähes mahdotonta. En taitaisi osata vieläkään kymmentä käskyä.

Raamatun luomiskertomus vaikuttaa kaikessa symbolisuudessaankin loogisemmalta kuin tämä munajuttu. 

Entä luomiskertomus verrattuna alkuräjähdykseen? Kieltämättä sotka ennen munaansa ja muuta maailmaa on jyrkkä kannanotto, mutta kuka sitä jäisi miettimään, kun sitten koko maailma luodaan: taivas ja maa ja rikkaus pirstaleista. Siitä lähtien kai sirpaleet ovat onnea tuottaneet.

Aikansa fiktiota

Ihmeiden mystiikka tuntuu kuuluvan ihmisen syvimpään olemukseen. Varmaan ihmeet toisaalta myös, kuten Pekka sanoo, tajutaankin fiktioksi, mutta siitä huolimatta niitä viljellään ja niiden annetaan saumattomasti liittyä todelliseen elämään. Me luterilaisethan emme oikeastaan ihmeisiin enää usko, mutta katoliseen uskoon ihmeet kuuluvat olennaisena osana. Näin olen ymmärtänyt. Käytännössä kuitenkin monet asiat ja tapahtumat jäävät [järkeilijästä riippuen] vaille järjen selitystä ja ovat siis ihmeitä, ainakin jos niihin halutaan vähänkään liittää mystiikkaa, uskoa tuonpuoleisen vaikutuksesta.

'Kalevalan suuri arvo on juuri siinä, että älyllisesti lahjakkaat ihmiset omistautuivat sen luomisessa varsinaisen ruumiillisen työn ohella tai sijasta henkisille harrastuksille ja samalla viihdyttivät työn rasituksista toipuvaa yleisöään.'

Tämä iskee mielestäni asian ytimeen Kalevalan merkityksestä. Samoin ovat seuraavat sitaatit mielestäni todella hyviä ja osuvia tiivistelmiä näiden runojen merkityksestä ja liittymisestä tähänkin päivään:

'Väinämöisen tieto oli voimakkaampaa, tehoavampaa, filosofista tietoa: ".syntyjä syviä, asioita ainoisia".'

'Euroviisukarsinnan palkintona nainen'

'Suomalaisen tasa-arvon ainekset ovat siis näin etäällä ja syvällä.'

Kyllä on Kalevalassa hämmästyttävän paljon meidänkin oloihimme soveltuvaa viisautta ja näkemystä!


 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle tähän

Kirjoita palauteteksti tähän


Kirjoita nimesi tähän

..ja sähköpostiosoitteesi tähän

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela



Asko Korpela 20020125 (20020125) o o AJK kotisivu o Kalevala