11 Kerin virteni kerälle
Peter von Bagh sanoi eilen illalla juontaessaan Cinema Suomi -konserttia: "Siksihän me juuri katsomme vanhoja Suomi-Filmejä, että oppisimme ymmärtämään itseämme." Siksi kai Kalevalankin niin suurella innolla ja antaumuksella läpi luimme, ilahduimme kun törmäsimme tuttuihin sanontoihin ja juonenkulkuihin, eniten ehkä kuitenkin japanilaisen tankarunoilijan tavoin kun löysimme henkilön, "tarkalleen samanlaisen /kuin minä itse olen." Jo viime sunnuntaina mielessäni hahmottelin maailmankuvaa ilman kalevalaista perintöä, ja pelottavaltahan se suorastaan tuntui.
Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia
Kielestä on ainakin kiittäminen. Kaikki nuo mieltä ja korvaa hivelevät kielikuvat, vertaukset ja soinnuttelut eivät olisi voineet syntyä ilman syvällistä luonnontuntemusta, ilman luonnon ilmiöiden, äänten ja näkyjen merkitysten ymmärtämistä ja liittämistä itse elettyyn inhimilliseen kokemusmaailmaan. Miten pitkälle kehittynyttä kauneudentajua ja miksei myös psykologista oivallusta jotkut runoista ilmentävätkään, ehkä eniten juuri ne vanhimmilta vaikuttavat! Minusta sillä ei ole loppujen lopuksi juuri merkitystä kuka tämän räsymaton yksittäisten kuteiden alkuperäinen kantaja on ollut - kokonaisuus kestää kyllä aika kriittisenkin tarkastelun. Joissakin kohdin tietysti rajakohdat erottuvat selvästi kun toisaalla käytetään häivytyksiä, mutta niinhän tehdään myös mattoa kudottaessa. Saksalainen ystäväni Barbara, joka on äidinkielenopettaja, sanoi kerran olevansa vilpittömän kateellinen suomalaisille Kalevalasta, jota hän on lukenut myös suomeksi ääneen "vain kuullakseen kielen ikivanhan laulun".
Elämän eväät
Kalevalasta löytää niin halutessaan aika kattavan valikoiman opastusta erilaisiin elämässä tarvittaviin tietoihin ja taitoihin. Mahtaako television viikkotarjonta liikkua yhtä laajalla skaalalla, jos sen joku analysoisi. Verenseisautusohjeita sieltä ainakin tulee hyvin satunnaisesti, maanviljelyn ja veneenrakennuksen opetusta samaten. Totta kai meidän aikalaistemme onkin paljon tähdellisempi tietää esim. miten hiv-kriisi pakottaa eteläafrikkalaiset uskontokunnat muuttamaan käsityksiään tai miten epärehelliset autokauppiaat huijaavat asiakkaita. Viihde kyllä peittoaa asiaohjelmat 6-0 Nyt-lehden palstoilla, mutta kyllä runonlaulantakin varmaan on ollut myös pitkien valottomien talvi-iltojen ratto eikä mikään pyhä riitti. Minusta kaikki nuo taajaan toistuvat lattialasten ja uuninpäällysukkojen keskeytyksetkin viittaavat aika arkisiin esitystilanteisiin.
Sankareita ja sankarittaria
Monille Kalevalan keskeisille hahmoille löytyy rinnakkaishahmoja maailmankirjallisuudesta - tai kansansaduista tai suurista uskonnoista. Ja kuitenkin jokainen heistä on myös ainutlaatuinen yksilö, ihan kuin meistäkin jokainen! Tämä ihmisten erilaisuus ja samanlaisuus kautta aikojen on tehnyt tästä eepoksesta ja tästä lukupiiristä niin mielenkiintoisen elämyksen. Ulkopuoliset eivät varmasti oikein tajuakaan miten mielenkiintoista on lukea jonkun muun kirjoittamaa tekstiä asiasta, jonka on itse ensin tykönänsä miettinyt ja sanoiksi saanut. Se pitää tehdä ensin, sitten vasta oivaltaa! Selittäminenkin on aika toivoton yritys. Teille pitempään mukana olleille tällainen yhteydenpidon muoto on luultavasti jo käynyt tutummaksi. Minulla on joskus kirjoittaessani ollut vähän samanlainen olo kuin koulussa ainekirjoitustunnilla: sitä kirjoittelee ihan vain itsensä iloksi sen kummemmin muita ajattelematta, ja sitten lopussa tajuaa, että hetkinen: joku muukin tulee tämän vielä lukemaan. Miettii sitten, josko vähän siivoilisi…mutta äh, minkä kirjoitin, sen kirjoitin! Eihän näistä ainakaan numeroita anneta. Me ollaan siis sankareita kaikki kun näin avomielisesti päämme sisuksia tiedon valtateille levitellään. Askon laskuri näyttää ihan huikeita lukemia!
Aikoja, paikkoja ja metkoja sanoja
Monta avointa kysymystä on esitetty, vastauksiakin löytynyt, jotkut vaivaavat mieltä vieläkin. Joitakin asioita on selvitelty ihan toisenlaisella joukolla, toiset odottavat vielä sopivan asiantuntijan kohdalle sattumista. Enpä haluaisikaan Kalevalaa ihan puhki selittää: minusta on hienoa, että muutamat sanat jäävät selitystä vaille, jotkut reitit oman mielikuvituksen varaan, jotkut paikat koordinaatteja vaille. Ehkä juuri se saa tämän teoksen elämään omaa elämäänsä itse kunkin korvien välissä.
Suuni jo sulkea pitäisiKiitos Askolle mm. siitä että tämä tuli ylipäätään mahdolliseksi, Pirjolle siitä että mainitsit asiasta lammaspastan äärellä, Tapiolle kaikista niistä naulankantaan osumista ja selvennyksistä myös, Pirjopäiville kielen iloista ja tiedon viljelemisestä, Pekalle monien outojen sanojen selityksistä, Jessicalle kapinamielestä ja Vesalle (jäit vähän vieraammaksi) pelkistyksen jalosta taidosta. Toivottavasti tapaamme vielä! Ja miksikä emme tapaisi: "Kerkeä kieli on ihmisien, ja sen pyörivi päällä kaikenlaista, ja aavapa on sanan kiitämäkenttä. Kuin oma haastaa suus, niin saa sanan korvasi kuulla."
|
||
PalautettaAsko Korpela: Ihan kuin olisi k-serkulla suonissaan...
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020406 (20020406)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala