06 Synkkiä pilviä Kalevalan taivaalla
Miehelään tuloTulojuhlat Ilmarisen kotona ovat lähes Pohjolan häiden veroiset ja kylläpä niitä on odotettu! Ymmärtäähän sen, huvit olivat harvassa ennen kuin televisio rantautui Karjalan kyliin. Korjan kotiutuminen on melkoista menoa: pyiden viheltely ja oravain samoelu kuvaa hirveän hyvin vempeleitten synnyttämiä ääniä ja aisojen liikettä hevosen juostessa jos nyt oikein vielä muistan. Ylkä laatii pyydettäessä terveyttä koko täydelle pihalle, joka toivottaa kainaloisen kanasen tervetulleeksi taloon ja sen töille niin kauniisti että tuntuu kuin morsiamen neuvokkivirret olisi laulettu turhan päiten. Pyylevyys tuntuu vielä tuolloin olleen arvossaan; nykymissit tuskin ilahtuisivat taputa tavin jaloilla -tyyppisistä toivotuksista. Tuo laatiminen muuten on aktiivikäytössä kaakkoissuomalaisessa sanankäytössä vielä nykyisinkin, tarkoittanee jonkun vuolasta ja innokasta puhumista - kai. Lapsi lattialta saa hoitaakseen seremoniaan ilmeisesti kuuluvan ylimääräisen koukeron, jonka tarkoitus tuntuu olevan vain ylistyssanojen suitsuttaminen entistä simaisemmalla suulla sekä nuorikon että talon kehuiksi. Sitten syödään ja juodaan ja lauletaan. Sima juoksee vaarnojen sisästä: mahlaako siis maistellaan? Piiraitakin syödään jo Kalevalan kartanoilla voimurujen kera ja laulaminen on totista työtä. Väinämöinen tekee eron heinäkenkien hyvinvoinnin ja kalevalaisten kuulujen kurkihirsien välillä harvinaisen selväksi kuulijalle. Minusta Lappi ja Pohjola eivät kuitenkaan tässäkään mitenkään voi olla synonyymejä vaan kaksi eri paikkaa tai heimoa: eihän nyt nuorikon sukua noin rienattaisi kaiken kansan kuullen kun juuri on sieltä isoista pidoista tultu. Pienenä kertauksena opetusosuus käsittelee talonrakennuksen ja taloudenpidon keskeisen oppimäärän. Kovin kiitellään valmisteluihin osallistuneita, kuten nykyäänkin on tapana. Patvaska= bestman ja saajanainen=kaaso, vai?
Pikipäin TuonelassaTarinan kannalta täysin epäoleellinen toinen Tuonelassa käynti muistuttanee kuulijoita siitä, että Väinämöinen on mahtiukko edelleenkin vaikka onkin pitkään ollut tarinassa ikäänkuin kulisseissa tai leikarin roolissa.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tieKyllä tuo Ahti on lapsellinen, mutta niinhän ne nuoret miehet tahtovat olla. Että kehtaavat Pohjolassa pitää salajoukolla juominkia ilman koko seutukunnan omaa hurjapäätä ja naistennaurattajaa! Kyllikki on täysin poissa kuvioista - mihin lie joutunut - äidin huoltoapua toki silti edelleen tarvitaan. Kovin on poika miestä ollakseen, mutta painaa silti ilmeisesti äidin neuvot mieleensä ja pystyy tiukan paikan tullen improvisoimaan varsin mielekkään selviytymisstrategian, jolla selvitään pulmasta jos toisestakin. Perillä odottaa vielä hirmuinen (lohi-?)käärme, joka nujerretaan syntysanoilla pois tieltä. Onneksi äiti on opettanut. Mielikuvitusta kyllä kutkuttelee tuo Syöjättären vesillä venynyt sylki, jolle salakuuntelua harjoittanut Hiisi antaa hengen…liekö jossain verrokkiaiheita? Tolkienin mukaan kai Morgoth loi örkit ja peikot kun oli kateellinen haltioiden sun muiden "hyvisten" luojalle.
Kaksintaistelu Pohjolan tapaanNiin pääsi Ahti Saarelainen/Lemminkäinen Kaukomieli (kaksi yhteen hitsattua sankaria? Tästäkö jakomieliseltä vaikuttava käyttäytyminen?) perille Pohjolan rääppiäisiin. Ei puhettakaan ovensuupenkillä istuskelusta, niin kuin etiketti yllätysvieraalta edellyttäisi: ei kun keskilattialle palvelua vaatimaan! Orille ohria, klopille olutta ja äkkiä! Ei mikään ihme että saanti on heikonlaista. Uhmamielellä ongitaan äidin ennustamat madot oluesta ja juodaan olut omaksi onneksi (mahtoi puistattaa sisällisesti kumminkin). Nyt on jo isännän mitta täynnä ja yli laidan se kuohahtaa kun kutsumaton vieras vielä rehvakkaasti tilaa osto-olutta kuin mistäkin tienvarren krouvista. Ensin yritetään sanan voimalla ja elukat jahtaavat toisiaan mutta sitten syö jo miekka miestä. Näin naisnäkökulmasta hiukan hymyilyttää tuo ylen tarkka mittailu: kummalla on pitempi…mutta kai se sitten on tarpeellista sekin. Miksiköhän pitää lehmän taljan päällä miekkailla - paremman pidonko takia? Henki menee Pohjolan isännältä yhtä kaikki ja pää joutuu vihamiesten seuraksi seipään jatkeeksi. Pientä hämäyksen makua on Ahdin voitonmaljassa, mutta kaikki keinot ovat ilmeisesti sallittuja tässä kisassa. Sotahan siitä tulee.
Äkkiä käpälämäkeen!Noitavoimin on Lemminkäisen ori muutettu paaeksi pellon päähän mutta ei Ahtikaan ole turha poika vaikka pahatapainen onkin: kokkolintuna hän lekuttelee kotiin äidin lohduteltavaksi. Pohjolan isännän sielulintuna lentävä harmaa haukka ei tunnu kantavan kaunaa surmaajalle vaan pitää puhetta matkan ratoksi leppoisalla muistelumielellä. Tuota minä sanoisin hyväksi häviäjäksi. Pois tuli pojalle lähtö kotoakin kun äidille selviää että nyt hiotaan Pohjolassa kostokeihäitä. Pillojen piilemistä varten on onneksi olemassa isän vanha vainovuosien aikainen piilopirtti kaukana merellisessä saaressa, kotinurkille ei auta jäädä edes muuksi muuntautuneena. Taas vannotaan valoja sodankäynnin lopettamiseksi, mutta nyt jo sentään realistisemmalla mielellä kuin taannoin. Jos saari on sama kuin se, josta Kyllikki haettiin, niin mitähän tuostakin tulee. Vainon aikoja on kai aina ollut ja karkuun lähteminen tai maan alle meneminen on toiminut ihan hyvin kotirintamalla silloin kun sotajoukot liikkuivat lihasvoimin. Toisin on nyt autopommien ja mannertenvälisten ohjusten aikakaudella. Himankirkon piileskelijätkin löytyisivät varmaan nykyisin helposti lämpökameralla tai sitten joku nuorisosta erehtyisi käyttämään kännykkää.
|
||||||
PalautettaAsko Korpela: Hämilleen tässä joutuu
Pirjopäivi: "pyyhyet vihertelevät.."
Pirjo Hellä: Miekan mittely
|
||||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020303 (20020303)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala