11 Kalevalan kannet kiinni, vielä riittää mietittävää
Pirjo Hellä 5.4.2002
|
Nyt se on sitten luettu. Kalevala - kirja, tuttuja tapahtumia kuvittivat mielessä jo tutut taulut ja säestivät tutut sävelet. Kirja tulvillaan sanoja, joitten merkitys jäi vain kalpean aavistuksen asteelle. Kirja, johon koululaisten toimesta on isketty vastenmielisyyden leima. Ennakkoasetelmat eivät siis oikeastaan luvanneet kovin mielikuvitusta kiehtovaa lukuelämystä. Vaan toisinpa kävi, joka jakso toi mukanaan yllätyksiä ja ahaa-elämyksiä; näinkö se menikin ja täältäkö tämäkin on peräisin. Ja ne oudot, metkat sanat, niissäpä vasta mietittävää riitti. Paljon yksityiskohtia meni omien silmien ohi, mutta tässä muitten lukupiiriläisten ajatukset tulivat oivaksi avuksi. Kiitos siitä! Kalevalan henkilöistä ja tapahtumista Kalevalan henkilöistä pidin. Ylimaallisten kykyjensä lisäksi heillä oli inhimillisä vikoja ja heikkouksia, eivätkä he aina toimineet ainakaan nykykäsityksen mukaan oikein. Uljas takoja Seppo Ilmarinen paljastuu varsinaiseksi pelkuriksi, Väinämöinen olisi valmis surmaamaan viattoman lapsen. Lemminkäinen ja Joukahainen taas olivat testosteronia tihkuvasta uhostaan huolimatta varsinaisia mammanpoikia. Ja heidän äitinsä rajattomia rakkaudessaan. Kullervo oli kostaja, mutta hänelläkin oli tekoihinsa syynsä. Ilkeä Pohjolan emäntä puolestaan äityy hääjaksossa olemaan oikea vieraanvaraisuuden ruumiillistuma. Kalevalan tapahtumat olivat urotekoja, seikkailuja ja kuvauksia elämän juhlahetkistä höystettynä käytännön elämän opetuksilla. Tavallista arkea kuvataan varsin vähän, sitä jäin vähän kaipaamaan. No eipä se arkensa keskellä eläviä kuulijoita tietysti niin ole kiinnostanut. Joltisenkin joutilailta sankarit vaikuttavat, kun tuosta noin vain ovat valmiita jättämään työnsä sikseen ja lähtemään kosio- ja sotaretkilleen. Lemminkäinenkin säntää suin päin kyntöpellolta Pohjolan häitä rääppimään ja veneenveistosta Sammon ryöstöön. Kalevala ja nykyaika Kovin on maailma ulkoisesti muuttunut Kalevalan päivistä, joskaan ei niin kovin kauan aikaa sitten, kuten Pirkko Pohjolan häitä koskevassa jutussaan jo pohtikin. Jos nykykansan keskuudesta Kalevalaa kerättäisiin, ei varmaankaan selviteltäisi pellavanviljelyä ja pellonraivausta, tuskin pohdittaisiin edes tulen ja käärmeen syntyä ja niihin liittyviä vaaroja. Ja mitäköhän niitten tilalla olisi, säkeitä sähkön synnystä ja varoitusvirsi viruksista ehkä. Toistuisiko teema ruoantähteistä satumaiseksi soittopeliksi tarinana McDonaldsin styroxlaatikon muuntautumisesta kaikelle kansalle näkyväksi digiTV:ksi. Mistäpä vain saataisiin Väinämöisen laulun laatuista ohjelmaa. Toisaalta, kyllä ihmisiä edelleenkin kiinnostaa, miten maailma sai alkunsa ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu puhumattakaan siitä mistä löytäisi puolison itselleen. Kun nämä asiat on saanut jotenkin hoidettua, joutaakin jo kadehtimaan naapurin parempaa elintasoa ja komeampaa autoa. Mikäköhän Sampo ne hänellekin jauhaa? Eikä laajemmatkaan taistelut kansojen välillä ole suinkaan laantuneet. Vaan parempi taitaisi olla noudattaa Kalevalan kansan esimerkkiä; jättää kateus sikseen ja rakentaa onnensa itse niitten murusten varaan, jotka on sattunut samaan. Ties vaikka siitä ura uusi urkenisi …
|
||||
PalautettaAsko Korpela: Serkkulapselle suurkiitos!
K.Lepo: Kalevalaan tutustumisen metodi
|
||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020406 (20020406)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala