Hellä Pirjo
09 Taistelu Sammosta -taistelu vallasta

• 41. runo Ihmeellinen soitto
• 42. runo Ryöstäjät Pohjolassa
• 43. runo Pohjolan emännän vastaisku
• 44. runo Kanteleen kaipuu
• 45. runo Pohjolan emännän ja Väinämöisen loitsutaistoa
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Tämänkertaiset runot ja tapahtumat kiertyvät kahden ihmevärkin, melkeinpä taikakalun, ympärille, Väinämöisen kalanluisen kanteleen ja Ilmarisen takoman Sammon.

41. runo Ihmeellinen soitto

Viime kerralla kiirehdin jo edelle ja ehdin kommentoida tätä runoa. Nyt pääsenkin helpolla kun viittaan viime viikkoisiin kommenteihini.

42. runo Ryöstäjät Pohjolassa

Väinämöisen ihmeellisen soiton vaiettua sotajoukko jatkaa matkaansa Pohjolaan. Emäntä ei ole heitä avosylin vastaanottamassa, kun kuulee Kalevan miesten asian. Vaikea on Louhen ymmärtää, miksi hänen pitäisi jakaa Sampo kalevalaisten kanssa. Ilmarinenhan takoi Sammon Louhen toimeksiannosta ja sai - joskin vetkuttelujen jälkeen - Pohjan neidon vaimokseen, kuten sopimukseen kuului. Ulkopuolisenkin on helppo olla samaa mieltä Louhen kanssa, Sampo kuuluu hänelle ja voi vain ihmetellä millä oikeudella Kalevan miehet Sampoa itselleen vaativat. Vaan niin kuin nykyäänkin: oikeus on sillä, joka sen itselleen ottaa.

Väinön kanteleen soitto on ihmeellistä ja sillä hän tainnuttaa Pohjolan väen uneen. Sitten vain käsiksi Sampoon, jota ei kuitenkaan niin vain napata. Yhteistyö on valttia, Väinämöinen laulullaan avaa ovet, Ilmarinen voitelee saranat ja Lemminkäinen käy Sammon hakuun. Se ei kuitenkaan irtoa ennen kuin otetaan härkä apuun. Niin on lasti laivassa ja matka kohti kotia alkaa.

Lemminkäistä jo onnistunut ryöstöretki laulattaisi. Väinämöinen on varovainen ja sanoo laulun ajan koittavan vasta kotikonnuilla. Lemminkäinen kärttää ja kärttää ja kun ei saa Väinämöistä laulamaan, luikauttaa itse ilmoille kiekauksen, joka saa aikaan melkoisen dominoefektin. Kurki pelästyy ja kiekaisee parahikse Pohjolan yllä. Louhi väkineen herää ja huomaa Sammon kadonneen ja sen myötä oman valtansa vajuvan. Sampo on epäilemättä tuonut materiaalista valtaa, mutta olihan Louhi mahtitekijä jo ennen kuin sai Sammon, joten ei luulisi Louhen vallan olevan yksin Sammosta kiinni.

Tomerasti käy Louhi loitsuillaan puolustautumaan ja koittaa saada valtansa symbolin Sammon takaisin. Ututyttö kietoo Väinämöisen veneen sakeaan sumuun, veitsellä leikaten siitä kuitenkin selviydytään. Ikiturso, Äijön poikaa Väinämöinen kiskoo korvista samaan tyyliin kuin melskasi Antero Vipusen vatsassa ja niin siitäkin Louhen juonesta selvittiin. Vielä joudutaan myrskyn silmään, tuulee joka suunnalta. Kannel putoaa mereen ja urheaa Ilmarista pelottaa. Vaan ei auta itku markkinoilla, Väinämöinen neuvoo ja loitsuillaan laannuttaa laineet. Lemminkäinen pääsee asentamaan mukaan ottamansa varalaidan.

43. runo Pohjolan emännän vastaisku

Pohjolan emäntä varustaa sotajoukon, jonka vene karahtaa Väinämöisen loihtimalle karille. Louhi muuntautuu yhdistyneeksi ilmaohjukseksi ja miehistönkuljetusalukseksi, joka hyökkää Kalevan miesten kimppuun. Taistelun melskeessä Sampo hajoaa ja putoaa mereen. Ehkä näin piti käydäkin, ei sodassa ole voittajaa vaan kaikki häviävät - tosin toiset enemmän ja toiset vähemmän. Aallot kuljettavatkin Sammon muruja onnenpipanoiksi Kalevalan rannoille. Väinämöinen on niistäkin iloinen ja katsoo niissä olevan alun kasvun kaikenlaisen. Pohjolan emännälle ei jää edes muruja ja niinpä hän manaa ikuista pimeyttä ja kylmyyttä, metsän petoja ja tauteja Kalevan kansan tuhoksi. Väinämöinen ei pelkää kateellisen Louhen manausta vaan turvaa Luojaan. Pohjolan emännän ei auta muu kuin palata Pohjolaan valtansa ja rikkautensa menettäneenä.

44. runo Kanteleen kaipuu

Väinämöinen suree mereen pudonnutta kanneltaan ja taas saa Ilmarinen takoa naaraharavan. Tällä kertaa harava ei kuitenkaan löydä etsittyä ja niin joutuu Väinämöinen uuden soittopelin tekoon. Tällä kertaa se tehdään koivusta. Koivu onkin varsinainen valittaja, mahlat viedään, tuohet revitään, lehvät vastoiksi sidotaan vieläpä polttopuuksi kaadetaan. Väinämöinen lupaa uuden uljaamman elämän ja veistää koivusta kanteleen. Naulat saadaan tammesta tanhualta ja kielet immen hienoista hiuksista. Niin kannel valmistuu ja tulos on ainakin vaikutukseltaan yhtä hyvä kuin hauen leukaluusta ja hiiden ruunan hiuksista tehty.

45. runo Pohjolan emännän ja Väinämöisen loitsutaistoa

Osat ovat vaihtuneet Pohjolan emännän ja toisaalta Väinämöisen ja Ilmarisen kesken. Nyt Kalevalassa elellään hyvin Sammon murujen ansiosta kuin Pohjolassa ikään koko Sammon voimalla. Tästä kuultuaan Pohjolan emäntä tulee kateelliseksi ja hän päättää toteuttaa uhkauksensa lähettää taudit Kalevan kansan vitsaukseksi. Tuonen tyttö synnyttää saunassa Louhen kätilöimänä yhdeksän poikaa, tautia - kateus pahnanpohjimmaisena.

Taudit vaivaavat kalevalaisia, mutta Väinämöinen tietää konstit - saunomalla ja kylpemällä taudeista päästään. Saunassahan ne ovat syntyneetkin. Vielä pyydetään Ukko ylijumalaa, Kivutarta ja Vammatarta ja lopuksi itse Luojaakin apuun. Voiteilla, katseilla ja sanoilla Väinämöinen pelastaa kansansa kuolemasta.

Palautetta 

Lähetä palautetta!