Hellä Pirjo
08 Kohti Sammon ryöstöä

• 35. runo Mitä kaikkea Kullervolle voikin tapahtua?
• 36. runo Kullervon kuolo
• 37. runo Morsian kullasta
• 38. runo Ilmarisen uusi kosioretki Pohjolaan
• 39. runo Lähtö Sammon saantiin
• 40. ja 41. runo Hauki ja kantele
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Yksi tapaus johtaa toiseen. Ilmarinen hakee uutta emäntää Pohjolasta Kullervon agitoimien petojen surmaaman tilalle. Samalla hän näkee Sammon tuottamat rikkaudet Pohjolassa Emännän kuoltua ei mikään pidättele häntä enää ahjonsa ääressä, Väinämöisen on siis helppo työ saada Ilmarinen houkuteltua Pohjolaan Sammon ryöstöön ja Lemminkäinen on tietysti aina valmiina tappeluun. Siinäpä on retkue koossa ja kun vielä vesille venosenkin mieli, voi ryöstöretki Pohjolaan alkaa. Viikinkien retket tulevat väkisinkin mieleen.

35. runo Mitä kaikkea Kullervolle voikin tapahtua?

Kullervo elelee kotiväkensä kanssa. Hänen toimensa eivät ole juuri sen onnekkaampia kuin Untamalassa tai Ilmarisenkaan luona. Nyt hänellä on tietysti halua tehdä työnsä kunnolla, mutta ei kykyä hallita voimiaan. Lopulta hänet laitetaan viemään verorahoja. Paluumatkalla hän kosiskelee neitoja, mutta ei kovin menestyksekkäästi. Kolmas vihdoin sokaistuu mammonaan, Kullervon arkusta löytyvään kultaan, hopeaan ja verkaan. Sitten paljastuu koko karmeus - tyttö onkin Kullervon oma, kadoksissa ollut sisko. Tyttö juoksee oitis koskeen ja Kullevollakin on huono omatunto. Äiti neuvoo poikaansa piileksimään. Kullervo ei kuitenkaan noudata tässä äitinsä neuvoa kuten Lemminkäinen paetessaan Pohjolan sotajoukkoa.

36. runo Kullervon kuolo

Kullervo koettaa hukuttaa sisarensa kohtalon aiheuttamat tunnontuskansa sotaretkeen. Eipä taida hyljeksityn Kullervon olo parantua, kun ei isä eikä sisaret tunnu hänen kohtalostaan sotaretkellä piittaavaan. Vain äiti välittää, miten Kullervon käy. Matkalla Untamalaan Kullervo saakin kuulla perheensä menehtyvän yksi toisensa jälkeen. Uutiset eivät häntä juuri hätkäytä. Äitiään hän sentään suree, mutta kosto on kuitenkin tärkeämpää kuin äidin hautaaminen.

Janoamansa koston Kullervo saa suoritettua. Ilmarisen emännän tappo ja Untamalan poltto ovatkin ainoat toimet, joissa Kullervo onnistuu. Kotiin palatessa on sielläkin vain hiillos odottamassa. Ja sieltähän ne tulivat ne tutut rivit: "Kullervo, Kalervon poika, tempaisi terävän." Miekkaan hukkuu kurja Kullervo.

37. runo Morsian kullasta

Ilmarinen suree aikansa kuollutta emäntäänsä. Hyvä ei ole sepän ilman emäntää. Toimen miehenä Ilmarinen päättää takoa itselleen uuden vaimon. Kolmannella yrityksellä ahjosta sukeltaakin esiin kultaletti, jota muu väki kovin pelästyy. Täysin tyytväinen ei ole Ilmamrinenkaan - kas, kun ei onnistunut saamaan neidostaan sanallista, ei mielellistä eikä kielellistä ja kylmä oli kylkikin. Nyt ei ilmesty edes mehiläistä puhaltamaan henkeä taokseen. Pettynyt Ilmarinen antaa kultaneidon Väinämöiselle. Ei ole vanha kosiomieskään niin vaimoa vailla, että hänelle hengetön kultaneiti kelpaisi.

38. runo Ilmarisen uusi kosioretki Pohjolaan

Vähän mielikuvituksettomalta ja väen väkisin tehdyltä tuntuu Ilmarisen uusi kosioretki Pohjolaan. Eikös mies nyt parempaa keksi, luulisi sitä nyt löytyvän emäntä sepälle Kalevalan kankahiltakin. Ilmarinen kosii Pohjan emännän toista tytärtä. Louhi ei tietysti - eikä neito itsekään - ole myötämielisiä. Kova kohtalo on tehnyt Ilmarisestakin röyhkimyksen ja niin hän vie neidon väkisin mennessään. Hyvä siitä ei tietysti seuraa ja matka kohti Kalevalaa uuden emännän keralla sujuu vallan toisissa tunnelmissa kuin edellisellä kerralla. Voi sitä valituksen virtaa, jota neito suustaan suoltaa, aiheesta kylläkin. Vihdoin loppuu Ilmarisen kärsivällisyys ja hän loihtii neidon lokiksi. Räksyttäköön ja kirkukoon ulappojen yllä ja luotojen lomassa.

39. runo Lähtö Sammon saantiin

Sampo on visusti tallessa, joten Ilmarista jo etukäteen arveluttaa Samporetken tulos. Myös matkustustavasta on Väinämöisellä ja Ilmarisella erimielisyyttä. Ilmarisen mieltä myöten koitetaan ensin maitse, mutta lopulta lähdetään matkaan satalaualla. Liekö se Väinämöisen laulama pursi? Väkeäkin Väinö laulaa laivan täyteen - soutajina on vuoron perään tyttöjä ja poikia, nuoria ja vanhoja. Lemminkäisen niemen ohi soudetaan ja sieltä saadaan mies ja varalaita joukon vahvistukseksi. "Ei vara venettä kaada… "

40. ja 41. runo Hauki ja kantele

Väinämöinen seurueineen laskee laulellen vesiä ja neidit niemien nenissä (miten niitä siellä aina onkin?) katselevat ja kuuntelevat. Kulku käy nyt sisävesillä, kosken kivistä ja kuohuista selvitään Väinämöisen taitavalla ohjailulla, mutta suvannossa karahtaa vene ison hauen selkään. Ei saa Lemminkäinen eikä Ilmarinen paattia "karilta" irrotettua. Vasta Väinämöiseltä se onnistuu. Episodin päätteeksi saa sitten koko laivue syödä nuorimman neitosista keittämää haukea. Mitähän kaikkea sitä itsekin on joutunut tekemään, kun on käsky käynyt: "Hae siä nuorimmaiseks'" tai "Mää siä nuorimmaiseks'"?

Haukeen, itse asiassa siihen aiemmin esiintyneseen Ilmarisen pyytämään liittyen pieni anekdootti. Olimme alkuviikosta Ruotsinlaivalla ja perheen nelivuotiaan Airin vaatimuksesta runsas osa matka-ajasta kului pallomeressä. Pallomeren nurkassa oli suuri hai kita ammollaan - niin suuri että kitaan voi ryömiä ja niin hurjan näköinen että sinne ryöminen selvästi peloitti. Airi tuijotti otusta hetken ja määritteli sen sitten petohaueksi.

Väinämöinen on nuuka mies, ei malta edes kalanluita jättää luodolle. Muista ne ovat jätettä, mutta Väinöpä keksii tehdä niistä kanteleen. Jostain kummasta löytyy hiiden ruunan hiuksiakin kielitarpeiksi (olikohan nekin veneen varana?) .Eikä se olekaan mikä tahansa kantele, ei sille löydy soittajaa keskinkertaisista eikä Pohjolan periltä. Ei edes Lemminkäinen tai Louhi saa kannelta soimaan. Kaiken kiertelyn ja kaartelun päätteeksi Väinämöinen alkaa itse soittaa ja jo sulosävelet täyttävät ilman. Väinämöisen soittoa kuuntelevat niin metsän väki, ilman linnut kuin veden kalatkin. Itse Ahtikin aalloista yleni. Ja niin kaunista oli soitto, että kyynel herahti joka kuulijan silmään, vieläpä Väinämöisenkin. Hänen kyyneleensä olivat mahtimiehelle sopivia. Kun sotka ne sukelsi veden alta, olivat ne muuttuneet helmiksi. Seesteinen suvantojakso kesken sotaretken.

Palautetta 

Lähetä palautetta!