Hellä Pirjo
07 Karmeita kohtaloita

• 29. runo Lemminkäisen lokoisat pakopäivät
• 30 runo Lemminkäisen kolmas retki Pohjolaan
• 31. runo Kullervo, kovan onnen soturi
• 32. runo Pohjan neito emäntänä
• 33. runo Orjapoika paimenessa, kuolo kalsean emännän
• 34. runo Kullervon pako
• Palautetta
• Pirkko: Rautahankki?
• Pirjo Hellä: Hankkinuoran haltija
• Lähetä palautetta!

Viime kerran kommenteissaan Asko jo vertasi Lemminkäistä Osamaan. Tämän kertainen lukurupeama kostonkierteineen rinnastuu vaivatta uutisiin niin Afganistanista, Pohjois-Irlannista kuin Palestiinasta. Kaksi "sankaria", Lemminkäinen ja Kullervo ovat kuin pahimmatkin terroristit. Lemminkäisellä näyttää olevan kyky selviytyä seikkailuistaan loppujen lopuksi ehjin nahoin, Kullervo sen sijaan näyttää tuhoon tuomitulta. Kummankin kohtalo jää tosin vielä odottamaan lopullista ratkaisuaan.

29. runo Lemminkäisen lokoisat pakopäivät

Lemminkäinen viettää pakosalla makeaa elämää kuin liikemies Fryckman ikään. Äiti pakkaa evääksi voita ja sianlihoa ja saaren rannalla seireenit jo odottavat. Maata ei Lemminkäisen viljeltäväksi enää liikene, mutta väliäkös tuolla - viina, laulu ja naiset tarjoavat ajankulua riittävästi. Saarten miesten vihamielisyys - jo miekkojen teriä hioivat - saa Lemminkäisen lähtemään lopulta kohti kotia. Luulin jo lepyttämättä jääneen niemennokan vanhan neidin koituvan Lemminkäisen kohtaloksi aivan kuten märkähattu karjapaimenen, mutta taisi myrsky muuten vain kaataa Lemminkäisen purren.

Lemminkäinen löytää kotikylänsä poltettuna, tuomet kasvaa tohisevat tuvan sijalla. Mahtoi olla Lemminkäinen samanlaisten tunnelmien vallassa kuin Karjalan evakot vieraillessaan entisillä kotikonnuillaan. Kyllikistä ei virketä halaistua sanaa, mutta Lemminkäisen Äiti, sitkeä mamma, löytyy piilopirtistään. Äiti kertoo hävityksen kauhistuksesta, jonka Pohjolan suuri sotajoukko sai aikaan. Lemminkäisellä on iloisempaa kerrottavaa pakovuosistaan simaisilla mäillä. Lopuksi hän kehtaa vielä valehdella, että koti-ikävä se hänet sai palamaan ja että tieten neitoja kartti.

30 runo Lemminkäisen kolmas retki Pohjolaan

Lemminkäinen hankkii kostoretkeä Pohjolaan, äiti taasen estelemään. Luulisi Lemminkäisenkin jo tajuavan, ettei siitä hyvä seuraisi. Mutta ei, hän kihoo vielä kaverinsa Tieran mukaann. Taistelupari saa vastaansa Pohjolan emännän ja nyt ei mitelläkään miekkoja vaan loitsuilla sotaa käydään. Pohjolan emäntä pakastaa Lemminkäisen purren niille sijoilleen. Paatti ei ole mikään jäänmurtaja, mutta pakkanen talttuu, kun Lemminkäinen loitsuillaan selvittää mistä on pakkanen peräisin.

Retki jatkuu jalkamiehenä ja Tieraa alkaa jo pelottaa teillä tietämättömillä ja kovasti tekisi mieli kotiin. Lemminkäisellekin muistuu taas Äiti ja entinen mukava elämä kotikonnuilla mieleen. Hän ei kuitenkaan suuresti sureksi ja laatiikin huolista hevosen, jolla kaksikko sitten karauttaa kohti kotia. Tässä jo toinen kerta kun huolet ja hevoset rinnastetaan, tämä mielleyhtymä ei minulle ole valjennut.

31. runo Kullervo, kovan onnen soturi

Koululainen kolmikymmenluvulta on tehnyt reunahuomautuksia käytössäni olevan Kalevalan Kullervo runon alkuun. Runojen alkuperästä kerrotaan, että Taneli Europaeus löysi Kullervo-runot Inkeristä 1847. Kullervon luonnehditaan syntyneen sankariksi, mutta olosuhteiden tehneen hänestä orjan. Kalervon ja Untamon heimon alkukoti sijoitetaan Untamalan kylään Laitilan pitäjään lähelle Uuttakaupunkia.

Kullervorunot ovat minulle ennestään tutuin osuus Kalevalasta. Luin niitä lukioaikana äidinkielen ainetta varten. Nykyisin taas Kullervoa muistetaan vähintäinkin Wappulounaalla laulamalla Sibeliuksen Kullervosta napattu snapsilaulu "Kullervo, Kalervon poika (koko tauko ja jalanpolkaisu niin että astiat pöydällä helisevät), tempaisi terävän."

Untamon ja Kalervon veljessota alkaa pienistä tapahtumista, jotka johtavat aina uuteen kiusantekoon. Puhtaita jauhoja ei ole pussissa kenelläkään ja viimein ovat aseissa niin miehet, naiset kuin lapsetkin. Kalervon heimo tuhotaan paitsi raskaana olevaa Kullervon äitiä. Ja pian syntyykiin Untamalassa Kullervo, joka jo kehdossa osoittaa kostajan elkeitä. Ja mikäs pahan tappais, vaikka yrittäjiä riittää. Ei ole Kullervosta työmieheksi, kasken kaadossakin kaataa parhaat petäjät. Ja kun ei kuole, eikä töitä tee, olkoon orjana. Niin Kullervo myydään Ilmariselle orjaksi.

32. runo Pohjan neito emäntänä

Pohjan neidosta on sukeutunut aikamoinen emäntä. Omituinen yksityiskohta minun kokemustaustaani vasten on leivän leipominen ilkosillaan. Lieko tarkoituksellista pilkkaa kuten jatkokin. Ei ole emäntä hyvä palkollisiaan kohtaan, kun leipoo eväsleivän keskelle kiven. Oikeuteen tuollaisesta nykyään joutuisi.

Muuten tämä runo on karjankasvatusoppia. Karjanhoito näyttää olevan emännän vastuulla, Ilmarin emäntä kutsuu karjaa emännän viljaksi. Paimennus metsälaitumilla on tärkeää hommaa, sillä sudet, karhut ja suonsilmät ovat alituisena uhkana.

Otson varoitussanoissa on myös kohta, joka olisi Lemminkäisen ja Kullervonkin olllut hyvä tuntea: "Visko viitahan vihasi, honkihin pahat halusi." Ihmisen ja luonnon - petoeläimet mukaan lukien - yhteiselosta muistuttaa värssy, joka on hyvä vieläkin muistaa: "Maat on meillä yhteiset, evähät erinomaiset."

33. runo Orjapoika paimenessa, kuolo kalsean emännän

Kullervo on paimenessa ja surkuttelee kohtaloaan. Nykyajan näkökulmasta ei tosin paimenen työ kovin pahalta vaikuta, saahan siinä omassa rauhassa samoilla metsiä. Toisaalta työn arvostus kanssaihmisten silmissä oli varmasti pohjalukemissa.

Ilmarin emäntä on Kullervon vihaisessa mielessä pahin syy hänen onnettomuuteensa. Viha kiehuu yli äyräittensä, kun veitsi, Kullervon ainoa perintö suvultaan, hajoaa kiveen leivän sisällä. Kostoksi Kullervo valjastaa metsän pedot karjaksi ja ajaa ne lypsylle. Leipomispuuhissa olevan emännän Kulervo houkuttelee lypsylle ja niin "karja" raatelee emännän. Emäntä yrittää vielä armoa anella, mutta Kullervo ei lepy - Väinämöinen sentään päästi Joukahaisen pinteestä.

34. runo Kullervon pako

Kullervo lähtee pakoon, sillä Ilmarisen koston uhka leijuu ilmassa. Matkallaan Kullervo suree osaansa, ei ole hyvä olla kun ei ole kotia. Ja kun ei ole kotia minne mennä, voisikin lähteä kostoretkelle Untamalaan. Yht'äkkiä yllättäin kuitenkin selviää, että Kullervon isä ja äiti sekä sisarukset ovatkin elossa. Kullervo löytää heidän luokseen, jälleennäkemisen riemua kuitenkin hämärtää yhden siskon katoaminen.

Palautetta 

Pirkko: Rautahankki?

Pirjo Hellä: Hankkinuoran haltija

Lähetä palautetta!