04 Vipusen vatsasta Pohjolan pitojen aattoon
Kuten Pirjopäivi viime viikolla pohti, löytyy Kalevalan runoista montaa lankaa, mihin kommenteissa tarttua. Pohtisiko tarinan opetusta, koettaisiko tehdä yhteenvetoja vai selvitellä yksityiskohtien tarkoitusta, etsisikö vastineita nykyaikaan, saivartelisiko sanoista vai antaisiko vain tarinoiden ja tajunnan viedä? Tämänkertaiset kommenttini ovat keitos näistä kaikista, lisäänpä soppaan vielä runojen herättämiä kysymyksiä.
17. Antero VipunenJäi Väinön vene vajaaksi, Vipunen virkkaisi puuttuvat sanat, neuvoo paimen Väinämöistä. Kun sankarimme ovat pulassa tulee apu monesti odottamattomalta taholta. Jo aiemmin pieni vaskinen mies kaasi Väinämöiselle suuren tammen ja ukko uuninpankolta neuvoo Louhelle oluenpanon taidon. Tietoa siis löytyy muiltakin kuin suurilta tietäjiltä. Tarina Väinämöisen visiitistä Vipusen vatsassa toistaa Kalevalan alun tuttua teemaa matkasta, suoritettavasta vaikeasta tehtävästä ja varoittelijoista. Tällä kertaa on siisi löydettävä Vipunen, saatava häneltä puuttuvat sanat. Varoittelijana on tällä kertaa Seppo Ilmarinen, joka kuitenkin varustaa Väinämöisen matkaan niinkuin tekivät Joukahaisen ja Lemminkäisen äiditkin. Väinämöinen löytää Vipusen, mutta Anteroa herättäessään joutuukin Vipusen nielemäksi. Siinä ovat sitten hätää kärsimässä niin Väinämöinen kuin Vipunenkin, toinen miettii kuinka pääsisi ulos ja toinen kuinka saisi vatsanväännön karkoitetuksi. Mikä Vipunen oikein on miehiään, se jäi minulle hieman arvoitukseksi. Suuri ja unelias, mahtava manaaja ja oikea viisasten kivi ainakin. Vihdoin Vipunen kuitenkin noudattaa Väinämöisen neuvoa - "Ei sanat salahan joua … vaikka mahtajat menevät." Tieto on siirrettävä jälkipolville. Ja niin on mahtava Vipusen virsilipas, että sitä kuullessaan pysähtyy niin päivä, kuu kuin veden virtaus. Syntyjen syvien ohella paljastuu Väinämöiselle myös puuttuvat sanat veneen valmiiksi saattamiseksi. Sanoista muutamista: Tuntuu kuin Vipunen viittasi nykyiseen tunnus- ja salasanojen luvattuun aikaan, kun hän manauksensa lomassa kehottaa: "laai tunnus tultuasi, salamerkki saatuasi." Viikko taas ei tunnu olevan sama kuin nykyinen vastineensa, kun viikossa on Vipusen harteille kasvanut haapa, leppä leukaluulle puhumattakaan koivusta kulmilla tai havuhongasta hampahilla.
18. KilpakosijatJa taas lähdetään kosimaan, vaan nytpä ovat pojat ottaneet opiksi. Ei sovi vävykokelaan noin vain tupaan tupsahtaa vaan varusteet on oltava kunnossa. Väinämöinen silaa veneensä kullalla ja hopealla. Seppo Ilmarinen meinaa aikaillessan menettää morsionsa, mutta valpas Annikki-sisko saattaa hänet matkaan saunapuhtaana ja pyhäpukuun pyntättynä. Niin saa Ilmarinen Väinämöisen kiinni, vaan nytpä veikot osoittavat olevansa oikeita miehiä. Turha heidän on riidellä, "ei neittä väellä viedä." Päätös jätetään Pohjan neidon tehtäväksi. Sulhoilla on myös sydäntä ei vain soreat sotisovat. Väinö jatkaa venellään ja Ilmarinen reellään (miten niillä voikin matkata yhtä aikaa?) kohti Pohjolaa. Isäntää ihmetyttää, mitä koirat pihalla haukkuvat. Vaan ei tunnu olevan isännän sanalla paljon painoa, ei hän saa tytärtään, ei poikaansa, ei Louhi-emäntää, itse on mentävä pihalle selvittämään hallien haukunnan syytä. Vaan kovin ovat kerkeät niin Louhi kuin Pohjan neiti kun selviää sulhasten olevan tulossa. Pohjan neitikin näyttää olevan valmis miehelään ja mielitiettykin on selvä, se on Seppo Ilmarinen, sammon takoja. Louhi on Väinämöisen kannalla, mutta taipuu tyttärensä tahtoon. Tässäkin runossa oli sanoja, jotka jäivät mieltäni askarruttamaan. Väinämöisen vene oli satalauta. Olen kuvitellut, että lautojen määrä on veneen laidan korkeus. Olen myös kuvitellut Väinämöisen veneen jotenkin muistuttuvan viikinkien veneitä. Viime viikolla Venemessuilla näinkin Pohjanmaalla valmistetun mittatarkan kopion Lapurinsalmesta löytyneestä viikinkilaivasta. Siinä oli lautoja laidassa korkeintaan kymmenen. Kirjahyllymme meriosastosta löytyi teos Wooden ships, jonka kuvista laskeskelin, että viikinkien Oseberg-aluksessa oli laidan korkeus noin 12 ja Gokstadissa noin 15 lautaa. Oli Väinöllä siis mahtava paatti tai sitten satalauta tarkoittaa jotain ihan muuta kuin laidan korkeutta. Varsinaisen ahaa-elämyksen saivat kuitenkin aikaan Annikin utelut "Sano totta, Väinämöinen: kunne kuitenki käkesit?", "kunne lähteä käkesit". Itse Louhikin loihee lausumahan "en joua, käkeäkänä". Nyt sai lapsuudesta tuttu lauseparsi "Ketähän on tulossa, kun niin kovast käkiää" lisää sisältöä. Käkiäminen eli nenän kutiaminen merkitsee siis, että tulossa olevat vieraat lähtevät, käkeävät, kotoaan. Ja ilmeisesti aikamoisella pölinällä, kun jo vastaanottajien sieraimia alkaa syyhytä. Käkiämisellä ei siis tunnukaan olevan mitään tekemistä käki-linnun kanssa.
19. Ilmarisen miehuuskoeIlmarinen joutuu vielä suorittamaan melkoiset sankariteot ennen kuin Louhi suostuu antamaan tyttärensä hänelle vaimoksi. Luulisi Sammon taonnan jo riittäneen. Vaan sepä mittasikin enemmän taitoa kuin (hullun)rohkeutta, kuten nämä uudet teot. Tehtävät ovat yhtä hurjia kuin Lemminkäiseltä vaaditut, mutta Pohjan neidon neuvojen avulla ja takomalla suojavarusteet saa Ilmarinen kynnetyksi kyisen pellon, suitsituksi Manalan suen, kahlituksi Tuonelan karhun sekä pyydetyksi petohauen. Petohauen pyytämiseksi Ilmarinen takoo oikein "lentokoneen"! Vihdoin on Louhen myönnyttävä ja todettava Ilmarinen kelvoksi mieheksi. Mitä lie Louhi miettinevi, kun toteaa "annettava on alliseni." Poteeko hän ikävää, kun tytär muuttaa pois vai sureeko hän menetettyä vallankäytön välinettä, kun ei voi enää sulhoja simputtaa vaiko kumpaakin? Lapsi lattialta kuitenkin lohduttaa, että väistämätön on nyt tapahtunut. Ei voi neitoja sulhasilta piilottaa edes kivisiin linnoihin meren saarille.
20. Häitä laittamassaJoku jo kommenteissaan kaipasikin juominkeja ja nyt ne ovat luvassa. Pohjolassa aletaan laittaa häitä, teurastetaan suuri härkä. Teurastajana on taas pieni mies, alle seulan mahtui seisomaan. Osmotar (itse asiassa kaimani, sillä taloyhtiömme nimi on Osmola!) oluen panija, Kapo kaljojen tekijä tekevät olutta ja Louhi heidän oppinsa mukaan. Oluen valmistuksesta saadaan varsin tarkka resepti - jäin kyllä ihmettelemään, mitä virkaa kävyillä on oluen keitossa -kaikki muut ainekset kun tuntuivat ihan järjellisiltä. Viinan vaikutuksistakin varoitellaan, hyvä juoma hurskahille, vaan saa hullut huppeloitsemahan. Vielä leipoo Louhi leivät ja talkkunat taputtelee, olut jo on tulossa ulos tynnyristä. Nyt laitetaan airut kutsumaan kansa koolle. Lemminkäinen jätetään kutsumatta, vaikka hän luuli jo omia häitään Pohjolassa valmisteltavan kun näki horisontin hämärtyvän oluenkeittosavuista. Lemminkäinen on nyt märkähattu karjapaimenen osassa ja jos häntä yhtään tunnemme on seurauksena tora ja riita.
|
||||||||||||||
PalautettaPekka Pihlanto:
Pirkko: Käkeämisestä vielä
Pirjopäivi: Laai tunnus tultuasi, salamerkki saatuasi
Pirjo Hellä: Käkiäispäs!
|
||||||||||||||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020216 (20020216)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala