03 Lemminkäisen seikkailut ja Väinämöinen Tuonelassa
Pirjo Hellä 9.2.2002: Kalevala, runot 12-16
12. runo - AvioeroLemminkäisen ja Kyllikin onni ei kauan kestä. Liekö Kyllikki luullut kalastelevan Lemminkäisen jo lähteneen sotapoluille, kun itse niin kerkiästi kylille kerkesi. Kyllikin sopimusrikon jälkeen Lemminkäinen puolestaan ei aikaillut pukea sotisopaa yllensä ja päälle päätteeksi vielä lähteä uutta vaimoa hakemaan. Ei, vaikka äiti esteli ja Kyllikki oli nähnyt pahaenteisen unen. Jos huonosti sattuisi käymään, huomaisi kotiväki sen verta vuotavasta harjasta. Vaatimattomuudesta ei Lemminkäistä voi taaskaan syyttää, uusi morsiankokelas on itse Pohjan neito, joka ei ollut kelpuuttanut puolisokseen ei Väinämöistä eikä Ilmaristakaan. Lemminkäinen kuitenkin luottaa niin loitsimis- kuin sotimistaitoihinsa. Lemminkäinen saapuu Pohjolaan ja käyttääkin aseinaan loitsujaan ja lumoaa Pohjolan väen. Riidan siemen kylväytyy, kun Lemminkäinen jättää pahaisen paimenen loihtimatta.
13. runo - Lemminkäisen laturetkiLemminkäinen pyytää Pohjan akalta Pohjan neitoa vaimokseen. Pohjan akka empii, kun tietää Lemminkäisen ja Kyllikin liitosta. Ahneus vie voiton moraalista, Louhella on mielessä liuta vävykokeilaitten kelpoisuutta mittaavia tehtäviä. Saihan hän jo samalla taktiikalla sammon, Lemminkäisen puolestaan on pyydettävä hiiden hirvi. Lemminkäinen lähtee hirveä hiihtämään, vaan ei saa kiinni, vaikka hirvi on silkkoa sisältä. Tällaisiako me ihmiset olemme - kierrämme maat ja mannut tavoitellen muka arvokasta? Loppukirinsä ansiosta Lemminkäinen kuitenkin saa kuin saakin hirven suitsittua. Vaan Lemminkäisen ylimielisyydestä vihastuneena hirvikin saa uutta puhtia ja karkaa.
14. runo Tapiolasta TuonelaanHiihtäen ei Lemminkäinen hirveä saanut, joten uudet konstit piti ottaa käyttöön. Lemminkäinen pyytää apua metsän isännältä, emännältä ja muulta väeltä, Tapiolta, Mielikiltä, Nyyrikiltä ja Tellervolta. Lemminkäinen huomaa laman kohdanneen Tapion taloa. Luvaten kultaa ja hopea ja laulaen Lemminkäinen saa Tapion väen suosiolliseksi ja heidän avullaan hirvi vihdoin antautuu. Hirvipä ei piisaa Louhelle, hiiden ruuna on seuraavana pyyntivuorossa. Ukko ylijumalan ja raekuuron avulla ruuna talttuu varsin helposti. Vaan ei sekään riitä Louhelle, joka ei taida oikeasti edes haluta luopua tyttärestään. Ja sulhokokelas suostuu mukisematta pyytämään Tuonelan joutsenen. Tuonelan joella odottaa ylenkatsottu karjapaimen ja kostaa suistamalla Lemminkäisen Tuonelan jokeen. Lemminkäinen huutaa äitiään apuun. Lemminkäisen kannalta tilanne näyttää kovin huonolta, onhan lintujen suojelija Tuonen poika silponut hänet miekallaan.
15. runo YlösnousemusMonet ovatkin jo kommenteissaan viitanneet Raamattuun ja tässä on selvä ylösnousemuskertomus. Lemminkäinen pelastuu Tuonelasta huolimatta tekemistään pahoista teoista ilman omaa ansiotaan. Henkiin herättäjänä on Jumalan sijasta rakkaudessaan vähintäänkin yhtä suuri äiti. Pelastustyö ei ole helppo - siinä tarvitaan neuvottelutaitoa, jotta Pohjan akka paljastaa, minne Lemminkäisen lähetti. Tarvitaan sitkeyttä, kun hongat, tie ja kuu huolivat vain omista murheitaan, päivä vihdoin auttaa. Tarvitaan seppo Ilmarisen harava lihojen ja luitten kokoamiseen ja mehiläisen voiteita hengen herättämiseen. Ei riitä lihat luitten ympärillä kokonaiseen ihmiseen, vaan sieluakin tarvitaan! Kielellisesti tämä runo oli mielestäni todella kaunista, vaan sitä lienee luvassa jatkossakin, kuten Lemminkäisen tarinaakin.
16. runo Vajaaksi jäänyt veneVeneenrakennus ei ota Väinämöiseltä onnistuakseen. Edellisen kerran hän löi kirveen polveensa ja nyt jää parraspuut panematta, kokka kohentamatta ja peräpää päättämättä. Väinämöisen apuna on taas Sampsa Pellervoinen, joka etsii emäpuun, muuten vene valmistuu veisaten. Sanoja saa Väinämöinen hakea turhaan aina Tuonelaa myöten. Väinämöisen mahti on kuitenkin Tuonen tahtoa tuimempi ja madoksi muuntautuneena hän pääsee ansasta pois. Sanoja vaan jää uupumaan …
|
||
PalautettaPirkko: Mieleni minun tekevi
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020210 (20020210)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala