|
Pirjo Hellä 1.2.2002
Runot 6-11
Tuttuja tilanteita ja uusia uria
Kalevalan ensimmäisten runojen teemat toistuvat seuraavissa. Suuri puu on taas keskeisessä osassa tarinaa samoin kuin sopimus, jossa asianosaiset jäävät kuulematta. Luomiskertomus saa jatkoa raudan ja seppä Ilmarisen syntytarinasta. Jos toisessa runossa opastettiin viljelystä, yhdeksännessä runossa neuvotaan parantavien voiteitten tekoa. Tarpeellisia taitoja entisaikaan varmasti kumpikin. Tapaamme myös toisen nuoren hurjapään, Lemminkäisen. Uusia kosiokohtauksia on peräti kolme; Väinämöinen ja Ilmarinen pyytävät molemmat Pohjan neittä vaimoksensa ja Lemminkäinen kaappaa Saaren Kyllikin.
Monet tilanteet toistuvat, mutta niissä kuvataan uusien, erilaisten ihmisten käytöstä. Ei siis oikeastaan toistoa ollenkaan! Vaan saa tarina toki uusiakin piirteitä. Naisten roolina on ensimmäisissä runoissa olla joko vastahakoinen morsian tai varoitteleva äiti. Sitten kuvioihin astuu Louhi, jonka rinnalla Väinämöinenkin näyttää poloiselta ukkopahalta. Louhi ja Pohjola ovat selvä vastavoima Väinämöiselle ja Kalevalalle. Tuleva kiistakapula Sampo taotaan.
Väinämöinen, sankariko?
Väinämöinen lähtee Pohjolaan Pohjan neittä kosimaan, mutta matkalla koetut vaikeudet näyttävät saavan hänet unohtamaan matkansa alkuperäisen tarkoituksen. Pohjolaan päädyttyään Väinämöinen murehtii pääasiassa, miten pääsisi takaisin kotiinsa. Louhi lupaa tyttärensä Väinämöiselle, tosin ehtona on Sammon taonta. Väinämöinen kieltäytyy - hän tajuaa kykyjensä rajat, Sampoa ei laulellen luoda. Sen sijaan hän tekee taas sopimuksen kuuntelematta ollenkaan sopimuksen kohteena olevaa henkilöä. Väinämöinen lupaa seppä Ilmarisen Sammon takojaksi ja sen päälle Pohjan neidon puolisoksi. Kotimatkallaan Väinämöinen tapaa Pohjan neidon ja pyytää häntä omaksi puolisokseen. Väinämöisen käytös ei vaikuta kovin sankarilliselta etenkään sen jälkeen, kun hän huijaa vastahakoisen Ilmarisen ilmojen teitä Pohjolaan. Mutta Kalevalan sankareillehan sallitaan viatkin.
Sammon taonta
Sampo on täyttynyt unelma, Louhen lottovoitto. Sammon varaan voi rakentaa tulevaisuutensa, sen pitäisi taata rahat, jauhot ja suolat hamaan tulevaisuuteen. Vaan kuinkas sitten kävikään? Ei ole Sammon taonta Ilmariselle helppoa, ensin syntyy kukin omalla tavallaan epäkelpoja esineitä. Jousi ja vene lietsovat sotaan, hieho ja aura ovat pahantapaisia. Jos muut taokset olivat tämän laatuisia, miksi Sampo olisi niitä parempi?
Lemminkäinen
Lemminkäinen on monin tavoin vastenmielinen persoona, riidanhaluinen naisten naurattaja. Toisaalta hänellekin nauretaan. Lemminkäisellä riittää sekä kunnianhimoa, hän haluaa vaimokseen "ylempi säätyisen" Saaren Kyllikin, että tahtoa viedä toiveensa perille, vaikka keinot ovatkin väkivaltaiset ja vähintäänkin kyseenalaiset.
|
Palautetta
Asko Korpela: Ingressi naulan kantaan
| Asko: |
Pekka tässä edellisessä eli Seitsemässä veljeksessä kertoi työtavastaan. Onko tämä ehkä sinun työtapasi, että laadit lyhyen yhteenvedon eli ingressin ja sitten laajennat sen. Sellaiselta ainakin tämä näyttää. Suuresti miellyttää minua. Muistuu mieleen eräs huippuluennoitsija 40 vuoden takaa Eliezer Naddor, amerikan juutalainen, joka opetti kauppakorkeakoulussa FORTRAN ohjelmointikieltä. Sanoi että luento pitää aloittaa kertomalla mitä aikoo puhua, sitten puhua asiansa, lopuksi kertoa mitä on ollut asiaa. Olen paraikaa lukemassa kirjaa, jossa näin on tehty (Filosofia, italialainen oppikirja; en ole ennen sellaista kirjaa nähnyt). Tämä Pirjon ingressi on tässä suhteessa mallikelpoinen.
Pikkupiru: kelpaisikohan Louhi naisasialiikkeelle esikuvaksi? - Osuva arvio Väinämöisen ja Louhen 'poliittistista' voimasuhteista. Väinöllä tosin on takataskussa valttinsa, tieto ja ihmeidentekotaito. Mutta neuvotteluasema on niin ja näin.
|
|
o AJK kotisivu
o Kalevala