06 Jälleen käy ylpeys lankeemuksen edellä
|
Tässä vaiheessa Kalevalaa alkavat taas vanhat teemat toistua. Taas juhlitaan Väinämöisen laulannan tahdissa. Tällä kertaa juhlan aiheena on morsiusparin saapuminen miehelään. Onneksi pitkien juhlimista ja käytännönelämää käsittelevien runojen jälkeen Kalevalaan ilmaantuu taas vähän seikkailua ja juonentynkää, kun Lemminkäinen kutsumatta ja uhoten lähteen Pohjolaan juhlimaan. Hän suorittaa taas useita urotöitä matkallaan. Perillä mitellään jälleen laulannasta ja viisaudesta. Tällä kertaa Lemminkäisen taisteluparina on itse Pohjan ukko. Kun loitsinta ei tuota tulosta -tämä muistuttaa kovasti Joukahaisen ja Lemminkäisen taistoa Kalevalan alussa- kaivetaan taas miekat esiin. Tällä kertaa ketään ei kuitenkaan lauleta suohon, vaan miekka saa tiedon sijaan ratkaista mittelön: Pohjan ukon pää päätyy Lemminkäiselle tarkoitetun tolpan nokkaan. Jälleen Lemminkäinen uhopäissään joutui pulaan: koko Pohjolan sotajoukko alkaa varustella sotaa häntä vastaan. Ja jälleen kerran Lemminkäinen palaa äitinsä tyköhön, ja äidiltähän
se pelastus tälläkin kertaa löytyy. Äiti neuvoo Joukahaiselle piilopaikan. Tarinan opetus on aina Lemminkäisen kohdalla sama: kannattaisia alun perinkin kuunnella äitiä ja maailmanmatkaamisen sijaan jäädä kotiin. Mielestäni Lemminkäinen on vertauskuva rajojaan etsivästä ja kotoisia neuvoja ja arvoja kyseenalaistavasta nuoresta. Ehkä hän tälläkin kertaa oppii jotain seikkailuistaan. Jäämme odottamaan jatkoa.
|
||
PalautettaAsko Korpela: Minäkin ennätin jo huolestua
|
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20020303 (20020303)
o 
o AJK kotisivu
o Kalevala